Toisessa maailmansodassa Ranskan taistelu, jota kutsuttiin myös nimellä Ranskan kaatuminen, oli Saksan hyökkäys Ranskaan ja Alamaihin 10. toukokuuta 1940 alkaen, ja se päätti valesodan. Taistelu koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä, saksaksi Fall Gelbiksi (englanniksi Case Yellow) kutsutussa osassa saksalaiset panssarivaunuyksiköt etenivät Ardennien läpi kiertääkseen Belgiaan siirtyneet liittoutuneiden yksiköt. Suurin osa brittiläisistä retkikuntajoukoista ja monet ranskalaiset sotilaat pakenivat Englantiin Dunkerquesta operaatio Dynamossa.

Hyökkäys 10. toukokuuta 1940 katkaisi pitkään jatkuneen niin kutsutun valesodan ajanjakson länsirintamalla. Saksan panssarivoimien nopea eteneminen pohjautui taktiseen yllätykseen ja uudenlaiseen toiminnan yhdistämiseen: panssari- ja moottoroidut yksiköt etenivät tiiviissä yhteistoiminnassa ilmailun ja jalkaväen kanssa. Keskeinen osa suunnitelmaa oli Sichelschnitt (sirppitoraus), jonka tavoitteena oli murtautua Ardenneista, ylittää Meusen joki ja katkaista liittoutuneiden yhteydet Englantiin päin.

Ardennien murtuminen ja eteneminen

Saksalaisten joukkojen läpimurto Meusen kohdalla Sedanissa toukokuun puolivälissä (suuri läpimurto alkoi noin 13. toukokuuta) avasi reitin syvälle länteen. Panssarivaunut etenivät nopeasti ja saavuttivat Englannin kanaalin suunnan pohjoisessa, jolloin Belgiaan ja pohjoisrannikon alueella olleet liittoutuneiden joukot jäivät saarretuiksi. Tämän seurauksena liittoutuneiden komentoketjut ja evakuointivaihtoehdot heikkenivät nopeasti.

Dunkerque ja operaatio Dynamo

Kun saksalaiset olivat katkaisseet yhteydet ja pakottaneet liittoutuneet vetäytymään rannikkoa kohti, käynnistettiin evakuointi Dunkerquesta 26. toukokuuta alkaen. Operaatio Dynamo päättyi 4. kesäkuuta 1940, ja sen aikana meritse evakuoitiin noin 338 000 sotilasta — sekä brittejä että ranskalaisia ja belgialaisia — Englannin saarille. Evakuointi pelasti suuren osan brittiläisestä ekspeditiovoimasta (British Expeditionary Force), mutta samalla materiaaliset tappiot ja se, että Ranska jäi käytännössä suojaamatta, olivat liittoutuneille ankara takaisku.

Fall Rot, Italian osallistuminen ja Pariisin valtaus

Taistelun toisessa osassa, jota kutsuttiin saksaksi nimellä Fall Rot (englanniksi Case Red), saksalaiset asevoimat kiersivät 5. kesäkuuta alkaen Maginot-linjan hyökätäkseen muualle Ranskaan. Saksalaisten eteneminen jatkui läpi kesäkuun: Mossejen ja jalkaväen osat hyökkäsivät etelään ja länteen, ja 10. kesäkuuta Italia aloitti oman hyökkäyksensä Kaakkois-Ranskaan. Ranskan hallitus joutui siirtymään Pariisista Bordeaux'hun ja myöhemmin Vichyn seudulle. Saksan joukot valtasivat Pariisin 14. kesäkuuta 1940, ja virallinen aseleposopimus allekirjoitettiin 22. kesäkuuta Compiègnessa; armistice astui voimaan 25. kesäkuuta.

Vichy, miehitys ja hallinnon jako

Ranska jakaantui Saksan miehittämään osaan pohjoisessa ja lännessä, pieneen Italian miehittämään osaan kaakossa ja satelliittivaltio Vichyn Ranskaan etelässä. Etelä-Ranska otettiin haltuun 10. marraskuuta 1942, ja Ranska oli Saksan hallinnassa liittoutuneiden paluuseen asti vuonna 1944; Alammaat vapautettiin vuosina 1944 ja 1945.

Armistice loi jaon: pohjoinen ja länsirannikko asetettiin Saksan suoraan miehityksen alaisiksi, kun taas etelään syntyi itseään hallinnut, mutta käytännössä yhteistyöhön sitoutunut Vichyn hallitus, jota johti marsalkka Philippe Pétain. Vichy-Ranska toteutti yhteistyöpolitiikkaa Saksan kanssa, mukaan lukien poliittisia ja sotilaallisia rajoituksia. Kun liittoutuneet aloittivat maihinnousunsa Pohjois-Afrikassa (Operation Torch) marraskuussa 1942, Saksa ja Italia miehittivät myös jäljellä olevan Vichyn alueen (saksalaiset ja italialaiset joukot etenivät 10.–11. marraskuuta 1942).

Seuraukset ja historiallinen merkitys

  • Poliittinen: Ranskan nopea tappio muutti sodan voimasuhteita Länsi-Euroopassa ja teki Iso-Britanniasta hetken ajan Saksan päävastustajan. Charles de Gaullen johtama vapaa Ranska (Free French) organisoitui ja kutsui ranskalaisia jatkamaan taistelua ulkomailla (De Gaullen kuuluisan 18. kesäkuuta 1940 -puheen myötä).
  • Sotilaallinen: Saksan onnistunut hyökkäys osoitti panssari- ja ilmavoimien yhteen­toiminnan tehokkuuden ja johti suunnitelmiin, kuten saarroksen ja mahdollisen Britanniaa vastaan suunnatun hyökkäyksen (Operation Sea Lion), joita ei kuitenkaan toteutettu.
  • Yhteiskunnallinen: Miehitys ja Vichyn politiikka johtivat vainoihin, muun muassa juutalaisten ja poliittisten vastustajien sortoon. Ranskan vastarinta (Résistance) kasvoi sodan edetessä ja oli keskeinen tekijä myöhemmässä vapautuksessa.
  • Palauttaminen: Liittoutuneiden maihinnousut Normandiassa (6. kesäkuuta 1944) ja Provenceissa sekä myöhemmät operaatiot johtivat Ranskan vapautukseen 1944–1945: Pariisi vapautui 25. elokuuta 1944, ja Alsace sekä muut alueet palautettiin vuotta myöhemmin.

Keskeisiä päivämääriä lyhyesti

  • 10.5.1940 – Saksan hyökkäys länsirintamalle alkaa.
  • 13.5.1940 – Läpimurto Sedanissa (Meuse) ja eteneminen Ardenneista.
  • 20.5.–25.5.1940 – Saksan joukot saavuttavat Englannin kanaalin ja saarrot siten liittoutuneet.
  • 26.5.–4.6.1940 – Operaatio Dynamo, Dunkerquen evakuointi (~338 000 sotilasta).
  • 5.6.1940 – Fall Rot käynnistyy.
  • 10.6.1940 – Italia julistaa sodan Ranskalle ja aloittaa rintamatoimet.
  • 14.6.1940 – Pariisi valtataan.
  • 22.6.1940 – Armistice allekirjoitetaan; 25.6.1940 astuu voimaan.
  • 10.11.1942 – Saksa ja Italia miehittävät jäljellä olevan Vichyn alueen.
  • 6.6.1944–1945 – Liittoutuneiden paluu ja Ranskan vapautus.

Ranskan kaatuminen 1940 jäi historian merkittäväksi esimerkiksi nopean sodankäynnin (Blitzkrieg) voimasta, poliittisten valintojen seurauksista ja siitä, kuinka nopeasti sodan kulku voi muuttua. Tapahtumat vaikuttivat ratkaisevasti koko toisen maailmansodan kulkuun Euroopassa.