Okinawan taistelu | toisen maailmansodan suuri taistelu
Okinawan taistelu oli toisen maailmansodan suuri taistelu. Se käytiin Okinawan saarella Ryukyu-saarilla (Japanin neljän suuren saaren eteläpuolella). Taistelu käytiin Japanin keisarikunnan ja liittoutuneiden asevoimien välillä. Se oli Normandian taistelun jälkeen toisen maailmansodan toiseksi suurin amfibiotaistelu (mereltä maalle). Se oli myös yksi historian pisimmistä taisteluista, joka kesti huhtikuusta kesäkuuhun 1945. Liittoutuneet voittivat taistelun ja miehittivät Okinawan. Nykyään Okinawa on Japanin aluetta, mutta siellä on edelleen amerikkalaisia sotilastukikohtia.
Okinawan taistelua pidetään toisen maailmansodan viimeisenä suurena taisteluna. Amerikkalaiset suunnittelivat operaatiota Downfall, hyökkäystä Japanin neljälle suurelle saarelle. Sitä ei koskaan tapahtunut, sillä japanilaiset antautuivat sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli käyttänyt atomipommia elokuussa 1945 (ensin Hiroshimassa ja toisen kerran Nagasakissa) ja Neuvostoliitto oli julistanut sodan Japanille.
Taistelua on kutsuttu englanniksi nimellä "Typhoon of Steel", ja Okinawan asukkaat ovat kutsuneet sitä nimillä "tetsu no ame" ja "tetsu no bōfū", jotka tarkoittavat "terässadetta" ja "teräksen väkivaltaista tuulta", koska tässä taistelussa ammuttiin erittäin voimakkaasti tykkejä ja pommeja.
Joissakin taisteluissa, kuten Iwo Jiman taistelussa, ei ollut lainkaan siviilejä, mutta Okinawassa oli paljon siviiliväestöä. Taistelussa kuolleita tai haavoittuneita siviilejä oli ainakin 150 000. Amerikkalaisia kuoli 18 900 kaatunutta tai kadonnutta ja 53 000 haavoittunutta, mikä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna Iwo Jimassa ja Guadalcanalissa kaatuneisiin sotilaisiin yhteensä. Mukaan ei ole laskettu useita tuhansia sotilaita, jotka kuolivat haavoihin ja muihin syihin taistelun päätyttyä. Noin kolmannes saaren siviiliväestöstä sai surmansa.
Noin 100 000 japanilaista sotilasta kuoli ja 7 000 jäi vangiksi. Osa sotilaista teki seppukun tai yksinkertaisesti räjäytti itsensä kranaateilla. Osa siviileistä, jotka japanilaisen propagandan vakuuttelemina pitivät amerikkalaisia barbaareina, jotka tekivät hirvittäviä asioita vangeille, tappoivat perheensä ja itsensä välttääkseen vangitsemisen.
Vuonna 1945 Winston Churchill kutsui taistelua "yhdeksi sotahistorian kiihkeimmistä ja kuuluisimmista taisteluista".
Taistelujärjestys
Allied
Liittoutuneiden yleinen komentovalta taistelussa oli Viidennellä laivastolla (amiraali Raymond A. Spruancen alaisuudessa). Viides laivasto oli jaettu useisiin erikoisjoukkoihin ja -ryhmiin.
TF 56 oli TF 50:n suurin joukko, ja se rakennettiin 10. armeijan ympärille. Armeijan alaisuudessa oli kaksi armeijakuntaa. Kaikkiaan armeijassa oli yli 102 000 sotilasta (näistä yli 38 000 oli tykistön, taistelutuen ja esikunnan joukkoja, ja lisäksi 9 000 huoltojoukkoja), yli 88 000 merijalkaväen sotilasta ja 18 000 merivoimien sotilasta (lähinnä merijalkaväkeä ja lääkintähenkilökuntaa).
Okinawan taistelun alkaessa 10. armeijan komennossa oli 182 821 miestä. Yhdysvaltain laivaston tappiot olivat tässä operaatiossa suuremmat kuin missään muussa sodan taistelussa.
Japanilainen
Japanin (lähinnä puolustuskampanjaan) osallistui 67 000 miestä (joidenkin lähteiden mukaan 77 000). Lisäksi Orokun laivastotukikohdassa oli 9 000 keisarillisen Japanin laivaston (IJN) sotilasta. Lisäksi 39 000 paikallista Ryukyuanin asukasta joutui taistelemaan.
Kartta Yhdysvaltain operaatioista Okinawassa.
Viimeinen kuva kenraali Simon Bolivar Buckner nuoremmasta, oikealla, päivää ennen kuin japanilaiset tappoivat hänet 19. kesäkuuta 1945.
Japanin 32. armeijan komentajat, helmikuu 1945.
Meritaistelu
Yhdysvaltain laivaston Task Force 58 oli Okinawan itäpuolella. Siihen kuului 6-8 hävittäjää ja 13 lentotukialusta. Amiraali Chester W. Nimitz antoi merivoimien komentajilleen aikaa levätä.
Japanilaisten ilmahyökkäykset olivat olleet vähäisiä ensimmäisinä maihinnousun jälkeisinä päivinä. Huhtikuun 6. päivänä Kyushulta hyökkäsi kuitenkin 400 lentokonetta. Maaliskuun 26. päivän ja huhtikuun 30. päivän välisenä aikana 20 amerikkalaisalusta upposi ja 157 vaurioitui.
Japanilaiset olivat menettäneet taistelussa jopa yli 1100 lentokonetta.
Huhtikuun 6. päivän ja kesäkuun 22. päivän välisenä aikana japanilaiset tekivät 1465 kamikaze-hyökkäystä. Useat laivastotukialukset kärsivät vakavia vaurioita.
Operaatio Ten-Go
Operaatio Ten-Go (Ten-gō sakusen) oli kymmenen japanilaisen aluksen hyökkäys. Kaiken kaikkiaan Japanin keisarillinen laivasto menetti 3 700 merimiestä, mukaan lukien amiraali Itō. Yhdysvallat menetti vain 10 yhdysvaltalaista lentokonetta ja 12 lentomiestä.
Britannian Tyynenmeren laivasto
Britannian Tyynenmeren laivasto sai käskyn hyökätä japanilaisia lentokenttiä vastaan Sakishiman saarilla.
Amerikkalainen lentotukialus USS Bunker Hill palaa kahden kamikaze-koneen osuttua siihen 30 sekunnin sisällä.
Supersotalaiva Yamato räjähtää amerikkalaisten lentokoneiden hyökkäysten jälkeen.
Maataistelu
Maataistelu kesti noin 81 päivää 1. huhtikuuta 1945 alkaen. Ensimmäisinä amerikkalaisina maihin nousivat 77. jalkaväkidivisioonan sotilaat, jotka nousivat maihin Okinawan länsipuolella 26. maaliskuuta.
Maaliskuun 31. päivänä laivaston merivoimien amfibiotiedustelupataljoonan merijalkaväki laskeutui Keise Shimaan ilman vastarintaa.
Pohjois-Okinawa
XXIV. armeijakunta ja III amfibiojoukot tekivät tärkeimmän maihinnousun Okinawan länsirannikolle 1. huhtikuuta.
10. armeija siirtyi saaren eteläisen ja keskisen osan poikki. He valtasivat Kadena- ja Yomitan-lentotukikohdat.
Kuusi päivää myöhemmin, 13. huhtikuuta, 22. merijalkaväkirykmentin 2. pataljoona saavutti Hedo Pointin (Hedo-misaki) saaren pohjoisosassa. Japanilaiset joukot olivat pohjoisessa Motobun niemimaalla.
77. jalkaväkidivisioona hyökkäsi Ien saarelle (Ie Shima) 16. huhtikuuta.
Eteläinen Okinawa
Yhdysvaltain armeijan 96. jalkaväkidivisioona ja 7. jalkaväkidivisioona etenivät etelään Okinawan poikki. 96. jalkaväkidivisioona joutui rajuihin taisteluihin japanilaisten joukkojen kanssa, jotka olivat linnoitetuissa asemissa. Heillä oli 1 500 taisteluuhria, mutta he tappoivat tai ottivat vangiksi noin 4 500 japanilaista.
Seuraava amerikkalainen tavoite oli Kakazu Ridge. Japanilaiset sotilaat piiloutuivat luoliin. Molemmilla puolilla oli paljon tappioita.
Huhtikuun 12. päivän iltana 32. armeija hyökkäsi Yhdysvaltain asemiin. Hyökkääjät vetäytyivät. Viimeinen hyökkäys 14. huhtikuuta pysäytettiin jälleen.
Se aloitti uuden hyökkäyksen 19. huhtikuuta 324 tykillä, jotka olivat suurimmat Tyynenmeren sodassa koskaan käytetyt. Sitten 650 laivaston ja merijalkaväen lentokonetta hyökkäsi napalmilla, raketeilla, pommeilla ja konekivääreillä.
Panssarivaunuhyökkäys epäonnistui ja 22 panssarivaunua menetettiin. XXIV armeijakunta menetti 720 miestä kaatuneena, haavoittuneena tai muina miehinä.
Toukokuun 4. päivänä 32. armeija aloitti toisen hyökkäyksen. Tällä kertaa Ushijima yritti laskeuttaa joukkoja rannikoille amerikkalaisten linjojen taakse. Japanin tykistö ampui 13 000 laukausta. Hyökkäys epäonnistui.
Buckner käynnisti toisen amerikkalaisten hyökkäyksen 11. toukokuuta. Toukokuun loppuun mennessä monsuunisateet muuttivat kukkulat ja tiet mudaksi.
Kenraalimajuri Pedro del Valle määräsi 29. toukokuuta komppanian A, 1. pataljoona, 5. merijalkaväen merijalkaväki valloittamaan Shurin linnan.
Japanin vetäytyminen siirsi lähes 30 000 miestä viimeiselle puolustuslinjalleen Kiyanin niemimaalle. Kaikki 4 000 japanilaista merimiestä - mukaan lukien amiraali Minoru Ota - tekivät itsemurhan.
Kenraali Buckner kuoli 18. kesäkuuta vihollisen tykistötulessa. Viimeiset japanilaiset lopettivat taistelut 21. kesäkuuta, vaikka jotkut japanilaiset jäivätkin piiloon.
Everstiluutnantti Richard P. Ross, 1. pataljoonan, 1. merijalkaväenjoukkojen komentaja, uhmaa tarkka-ampujan tulta asettaakseen divisioonan liput Shurin linnaan 30. toukokuuta. Lippu nostettiin ensin Cape Gloucesterin ja sitten Peleliun ylle.
77. divisioonan amerikkalaiset sotilaat kuuntelevat tyynesti radiosta raportteja Euroopan voiton päivästä 8. toukokuuta 1945.
6. divisioonan merijalkaväen räjäytysmiehistö katselee, kuinka räjähteet räjähtävät ja tuhoavat japanilaisen luolan, toukokuu 1945.
Taistelulaiva USS Idaho pommittaa Okinawaa 1. huhtikuuta 1945.
Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat kahlaavat maihin tukeakseen Okinawan rantautumista, 1. huhtikuuta 1945.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Okinawan taistelu?
V: Okinawan taistelu oli toisen maailmansodan suuri taistelu, joka käytiin Okinawan saarella Ryukyu-saarilla, Japanin neljän suuren saaren eteläpuolella. Se käytiin Japanin keisarikunnan ja liittoutuneiden asevoimien välillä, ja sitä pidetään toisen maailmansodan viimeisenä suurena taisteluna.
Kysymys: Milloin tämä taistelu käytiin?
V: Okinawan taistelu käytiin huhtikuusta kesäkuuhun 1945.
K: Mikä on Okinawan asema nykyään?
V: Nykyään Okinawa on Japanin aluetta, mutta siellä on edelleen amerikkalaisia sotilastukikohtia.
K: Kuinka monta kuolonuhria tässä taistelussa oli?
V: Taistelun aikana oli ainakin 150 000 siviiliuhria, 18 900 kuollutta tai kadonnutta amerikkalaissotilasta ja 53 000 haavoittunutta amerikkalaissotilasta. Lisäksi noin 100 000 japanilaissotilasta kuoli ja 7 000 jäi vangiksi.
K: Mikä nimi tälle taistelulle on annettu englanniksi?
V: Tätä taistelua on kutsuttu englanniksi nimellä "Typhoon of Steel".
K: Miten jotkut siviilit reagoivat japanilaisten propagandaan amerikkalaisista?
V: Jotkut siviilit uskoivat japanilaisen propagandan, jonka mukaan amerikkalaiset olivat barbaareja, jotka tekisivät vangeille kauheita asioita, jos heidät vangittaisiin; tämän seurauksena jotkut siviilit tappoivat mieluummin perheensä ja itsensä kuin ottivat riskin, että amerikkalaiset joutuisivat vangiksi.
