Susumu Ohno
Susumu Ohno (大野 乾, Ōno Susumu, 1. helmikuuta 1928 - 13. tammikuuta 2000) oli japanilainen geneetikko ja evoluutiobiologi. Hän lähti Yhdysvaltoihin vuonna 1951 UCLA:n vierailevaksi tutkijaksi. Myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen.
Elämäkerta
Susumu Ohno syntyi japanilaisvanhempien lapsena Soulissa, Koreassa, 1. helmikuuta 1928. Perhe palasi Japaniin sodan jälkeen vuonna 1945.
Hänen intohimonsa tieteeseen sai alkunsa hänen elinikäisestä rakkaudestaan hevosiin. Hän suoritti eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon Tokion maatalous- ja teknologiayliopistossa vuonna 1949 ja myöhemmin tohtorin ja tohtorin tutkinnon Hokkaidon yliopistossa.
Tieteellinen panos
Ohno esitti klassisessa kirjassaan Evolution by Gene Duplication (1970), että geenien monistumisella on merkittävä rooli evoluutiossa.
Myöhemmin tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet geenien monistumisen keskeisen roolin molekyylievoluutiossa. Joskus yksi geenikopio eli "paralogi" saa täysin uuden tehtävän geenin monistumisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että yksi geenikopioista muuntuu ja kehittää toiminnon, jota ei ollut esi-isägeenissä. Tällä tavoin geeniduplikaatio voi johtaa uusiin mahdollisuuksiin sen jälkeläisissä.
Normaalisti geenin toiminnassa tapahtuvaa suurta muutosta vastustetaan, koska alkuperäistä toimintoa tarvitaan, mutta monistumisen jälkeen yksi geeni jatkaa alkuperäistä toimintoa. Siksi funktion muuttaminen toisessa kopiossa on mahdollista ilman, että kunto heikkenee.
Kirjassaan hän esitti myös, että selkärankaisten genomi on yhden tai useamman kokonaisen genomin monistumisen tulos. Tämän ajatuksen muunnelmia on alettu kutsua 2R-hypoteesiksi (jota kutsutaan myös nimellä "Ohnon hypoteesi"). Hän osoitti, että nisäkkäiden X-kromosomit ovat konservoituneet lajien välillä: tähän on viitattu nimellä Ohnon laki. Hän keksi myös termin Junk-DNA, jolla tarkoitetaan DNA:n osia, joilla ei ole tunnettua funktiota.
Geeni voi saada uuden toiminnon geenin monistumisen jälkeen. Kun geenin monistumistapahtuma on tapahtunut, toinen geenikopio säilyttää alkuperäisen funktionsa (vihreä paralogi), kun taas toisessa geenissä on mutaatioita, jotka saavat sen poikkeamaan toisistaan ja kehittämään uuden funktion (sininen paralogi).
