Valtimo on verisuoni, joka kuljettaa verta pois sydämestä muihin kehon osiin. Lähes kaikki valtimot kuljettavat runsaasti happea sisältävää verta. Ainoat valtimot, jotka eivät kuljeta runsaasti happea sisältävää verta, ovat keuhkovaltimo ja (sikiöllä) napavaltimo.

Rakenne

Jokaisessa valtimosssa on perusmuodoltaan kolme kerrosta, joilla on omat tehtävänsä:

  • Uloin kerros (adventitia) – paksu, joustava päällyste, joka koostuu tukikudoksesta ja verisuonen ulkopuolisista hermoista ja pienistä verisuonista. Tässä tekstissä viitataan kerrokseen alkuperäisessä lauseessa mainitulla tavalla: ulompi kerros on paksu päällyste, joka on valmistettu venyvästä kudoksesta.
  • Keskimmäinen kerros (media) – muodostuu sileälihassoluista. Tämän lihaskerroksen supistuminen ja rentoutuminen säätelee verisuonen läpimittaa, jolloin valtimo voi laajentua tai pienentyä, kun elimistö sitä tarvitsee.
  • Sisempi kerros (intima) – ohut yksikerroksinen endoteelisoluista muodostuva vuori. Tämä kerros on samaa solutyyppiä kuin sydäntä ympäröivät solut ja se on tärkeä verihyytymien muodostumisen ja veren liukkaan virtauksen kannalta.

Toiminta verenkierrossa

Valtimot ovat yleensä syvällä ihon alla eikä niissä ole venttiilejä, kuten monissa laskimoissa. Veren virtaus on pääasiassa sydämen sykkeen ja valtimoiden elastisuuden varassa: sydämen supistuksen aikana valtimoiden seinämät venyvät ja varastoivat osan pulssin aiheuttamasta energiasta. Kun seinämät palaavat alkuperäiseen muotoonsa, ne työntävät verta eteenpäin — ilmiötä kutsutaan joskus Windkessel-vaikutukseksi.

Valtimot jakautuvat vähitellen pienemmiksi haaroiksi: suurimmat ovat elastic-tyypin valtimot (esimerkiksi aortta), keskisuuret jakelavaltimot (muscular arteries) ja pienemmät säätelevät haarat, arteriolet, jotka säätelevät verenvirtausta kudoksiin ja muodostavat yhdessä kapillaarien kanssa mikroverenkierron.

Verenpaine syntyy osittain valtimoiden seinämien kireydestä ja verimäärästä. Valtimoiden sileä lihas reagoi autonomisen hermoston, hormoneiden (esim. adrenaliinin) ja paikallisten aineiden kautta vasokonstriktioon (supistuminen) tai vasodilaatioon (laajeneminen), jolloin verenkierron jakautus ja paine muuttuvat tarpeen mukaan.

Merkitys terveydelle ja yleisimmät ongelmat

Valtimot ovat keskeisiä hapen ja ravinteiden toimittajia. Niiden toimintahäiriöt voivat johtaa vakaviin sairauksiin:

  • Valtimonkovettumatauti (ateroskleroosi) – rasva- ja tulehdusmuutokset seinämissä voivat kaventaa valtimon valkua ja aiheuttaa verenvirtauksen heikentymistä sekä hyytymien muodostumista. Tämä on yleisin syy sydäninfarktiin ja aivoverenkiertohäiriöihin.
  • Korkea verenpaine (hypertensio) – pitkäaikainen kohonnut paine rasittaa valtimoita ja sydäntä ja lisää riskiä aneurysmoihin ja verisuonivaurioihin.
  • Aneurysma – paikallinen valtimon laajentuma, joka voi puhjeta aiheuttaen sisäverenvuodon.
  • Äkillinen tukos – verihyytymä tai embolia voi tukkeuttaa valtimon ja aiheuttaa kudoskuoleman (esim. sydäninfarkti, aivohalvaus, ääreisverenkierron tukos).

Kliininen merkitys ja tunnistaminen

Valtimoiden toimintaa arvioidaan muun muassa verenpaineen mittauksella ja pulssin tunnustelulla (esim. ranteen, kaulan tai reisivaltimon pulssi). Arteriaaliset oireet voivat olla kipu rasituksessa (klaudikaatio ääreisvaltimotaudissa), ihon viileys tai heikko pieni pulssi raajoissa, sekä kipu tai tunnottomuus äkillisessä tukoksessa.

Ennaltaehkäisy perustuu elämäntapamuutoksiin: tupakoinnin lopettaminen, terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja verenpaineen sekä veren lipidien hoito pienentävät valtimosairauksien riskiä.

Valtimot jakautuvat pieniksi verisuoniksi, joita kutsutaan arterioleiksi. Näistä haarautuu kapillaariverkosto, jossa tapahtuu kaasujen ja ravinteiden vaihto kudosten kanssa.