Tierce de Picardie
Musiikissa Tierce de Picardie (eli Picardian kolmasosa) on duurisointu mollissa soivan musiikkikappaleen lopussa.
Tämä oli 1600-1700-luvuilla hyvin yleinen tapa päättää mollissa soiva kappale. Tämä johtuu siitä, että mollissa soiva musiikki kuulostaa duuriin verrattuna melankoliselta tai levottomalta, koska asteikon kolmas sävel on madallettu (laskettu puolisävelellä). Harmonisessa sarjassa tämä molliterssi on seitsemäs harmonia, joka kuulostaa dissonantilta verrattuna perussäveleseen (asteikon ensimmäinen sävel). Tämä tarkoittaa, että duuriin päättyminen antaa helpotuksen tunteen mollin jännityksen jälkeen. Esimerkiksi a-mollissa kappaleessa, jossa asteikon kolmas sävel on c-luonnollinen, Tierce de Picardie -kappaleessa loppusointu sisältää cis-sävelen, jolloin sointu muuttuu a-mollista a-duuriksi.
Beethovenin "Viides sinfonia" on c-mollia, mutta viimeinen osa on duurissa. Tässä tapauksessa kyseessä ei ole Tierce de Picardie, sillä termiä käytetään vain silloin, kun vain viimeinen sointu vaihtuu. Rousseau otti termin käyttöön vuonna 1767 kirjassaan "Dictionnaire de musique" (Musiikin sanakirja). "Tierce" tarkoittaa "kolmasosa", mutta kukaan ei tiedä, miksi hän käytti nimitystä "Picardie" (Picardia on alue Pohjois-Ranskassa).
Bach käytti sitä melko usein musiikissaan. "Konserton kahdelle viululle ja orkesterille" ensimmäinen osa on hyvä esimerkki. Hänen "Fantasiassa ja fuugassa g-molli BWV542" fuuga päättyy Tierce de Picardieen ja joissakin painoksissa myös Fantasiaan. On mahdollista, että Bach olisi päättänyt Fantasian duurisointuun vain, jos hän olisi soittanut sen yksinään (ilman fuugaa), mutta tästä emme voi olla varmoja. Toinen hyvä esimerkki Tierce de Picardiesta on kantaatin nro 82 "Ich Habe Genug" loppu, joka on erittäin tehokas. Toinen kuuluisa kappale, joka päättyy Tierce de Picardieen, on Greensleeves.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Tierce de Picardie?
A: Tierce de Picardie on duurisointu mollissa olevan musiikkikappaleen lopussa. Sitä käytettiin yleisesti 1500- ja 1600-luvuilla helpottamaan mollin jännitystä.
K: Miksi duuriin päättyminen antaa helpotuksen tunteen mollin jännityksen jälkeen?
V: Kun musiikissa jokin sävellys on kirjoitettu mollissa, se kuulostaa melankoliselta tai levottomalta, koska asteikon kolmas sävel on madallettu (laskettu puolisävelellä). Tämä luo dissonanssia suhteessa perusäänteen (asteikon ensimmäinen sävel). Duurisointuun päättyminen ratkaisee tämän dissonanssin ja tuo helpotusta.
K: Kuka otti tämän termin käyttöön?
V: Termin otti käyttöön Rousseau vuonna 1767 ilmestyneessä teoksessaan "Dictionnaire de musique" (Musiikin sanakirja).
K: Mitä "Tierce" tarkoittaa?
V: Tierce tarkoittaa "kolmas".
K: Miksi Rousseau kutsui sitä nimellä "Picardie"?
V: Kukaan ei tiedä, miksi hän kutsui sitä "Picardieksi" (Picardia on alue Ranskassa).
K: Ketkä kuuluisat säveltäjät ovat käyttäneet tätä tekniikkaa?
V: Bach ja Beethoven ovat kaksi kuuluisaa säveltäjää, jotka ovat käyttäneet tätä tekniikkaa. Esimerkkejä ovat Beethovenin viides sinfonia, Bachin konsertto kahdelle viululle ja orkesterille, Fantasia ja fuuga g-molli BWV542, kantaatti nro 82 "Ich Habe Genug" ja Greensleeves.
Kysymys: Milloin Bach olisi päättänyt Fantasian pelkällä duurisoinnulla, jos se soitettaisiin yksinään ilman fuugaa?
V: On mahdollista, että Bach olisi lopettanut Fantasian pelkällä duurisoinnulla, jos hän soittaisi sen yksinään ilman fuugaa, mutta emme voi olla varmoja.
