Kasvullinen lisääntyminen: määritelmä, mekanismit ja viljelykäyttö

Kasvullinen lisääntyminen on eräänlainen suvuton lisääntyminen, jossa uudet yksilöt syntyvät ilman siemeniä tai itiöitä. Sitä esiintyy luonnostaan kasveissa ja alemmissa eliöissä, esimerkiksi yksisoluisissa eliöissä, mutta sitä voidaan myös aiheuttaa tarkoituksella esimerkiksi puutarhaviljelijöiden ja viljelijöiden toimesta. Kasvullisessa lisääntymisessä käytetään solujakautumista eli mitoosia, joten syntyvä yksilö on geneettinen klooni ja identtinen vanhemman kanssa.

Mekanismit ja luonnolliset muodot

Luonnossa kasvullinen lisääntyminen voi tapahtua monin eri tavoin. Tyypillisiä mekanismeja ovat:

Maavarsi (rhizoomi) — maanalainen varsi, joka muodostaa uusia versoja ja juuria (esim. monilla ruohoilla ja juurakkokasveilla).
Varsi- tai juurimukulat — paksuuntuneet varret tai juuret, joissa on vararavintoa (esim. peruna, juurimukulat).
Sipulit ja mukulat — lyhyet varret, joiden ympärillä on vararavinto- tai suojalehtiä (esim. monet kukkasipulit).
Rönsyt ja stolonit — maanpäälliset tai hieman maanpinnan yläpuoliset sivuversot, jotka juurtuvat (esim. mansikka).
Itua muodostavat juuret ja versot — esim. villiintyneet oksat tai tyviosista lähtevät versot voivat kehittyä omiksi kasveiksi.
Juuren tai varren pistokkaat (luonnollisesti syntyneet) — katkenneet osat, jotka juurtuvat uudelleen.

Viljelyssä käytetyt keinot

Puutarhanhoidossa ja maanviljelyssä kasvullinen lisääntyminen tarkoittaa usein ihmisohjattuja menetelmiä, joilla puu- tai kasvioksasta saadaan uusi itsenäinen kasvi. Tavallisia viljelymenetelmiä ovat esimerkiksi:

Pistokkaat — oksa tai varsi leikataan vanhemmasta kasvista ja istutetaan maahan tai kasvualustaan, jotta se muodostaa uudet juuret. Pistokkaita tehdään eri vuoden- ja kasvuvaiheissa (pehmeä- tai kovapuupistokkaat) ja usein käytetään juurtumista edistäviä hormonivalmisteita.
Juurtutus (layering) — oksa taivutetaan maahan, osittain peitetään maalla ja annetaan sen juurtua ennen erottamista emokasvista.
Juurimukuloiden ja sipulien jakaminen — monivuotisia kasveja voidaan lisätä jakamalla juurakkoa tai sipuleita.
Oksastaminen ja kylvöerot (grafting & budding) — yhdistetään kahden kasvin osia (kanto/juuristo ja oksa/latva) niin, että ne kasvavat yhteen; yleistä hedelmäpuiden ja koristepuiden viljelyssä.
Kudosviljely (mikropropagaatio) — solujen tai pienien koesilpujen kasvattaminen steriileissä olosuhteissa kasvualustoilla; mahdollistaa suuren määrän yhtenäisiä ja usein viruksettomia kasveja.

Esimerkkejä viljelyssä lisättävistä lajeista

Tällä tavoin voidaan helposti ja ilman siemeniä lisätä monia taloudellisesti ja puutarhanhoidollisesti tärkeitä lajeja, kuten omena, avokado, banaani, kaakao, hamppu, appelsiini/sitruuna, taateli, viikuna, viinirypäle, manteli, ananas, peruna, mansikka, sokeriruoko ja tee.

Edut

Säilyttää halutut ominaisuudet — hedelmä- tai kasvilajikkeet pysyvät identtisinä (esim. maku, hedelmälaatu, tuotto).
Nopeus ja varmuus — monet lajit voidaan saada tuottamaan nopeammin kuin siemenestä kasvattaessa.
Sopii lajeille, jotka tuottavat vähän tai epäsäännöllisesti siemeniä.
Mahdollistaa tautitarkastuksen ja puhdistus — erityisesti kudosviljelyllä voidaan tuottaa virusvapaita taimia.

Haitat ja riskit

Alhainen geneettinen muuntelu — kaikkien kloonien identtisyys tekee populaatioista alttiimpia taudeille ja tuholaisille.
Tautien ja tautiperäisten materiaalien leviäminen — samat taudit siirtyvät helposti kloonien mukana (esim. virukset hedelmäpuiden pistokkaissa).
Lisääntynyt aroaminen ympäristöön — luonnollinen kasvullinen lisääntyminen voi johtaa esimerkiksi vieraslajien leviämiseen ja paikallisen monimuotoisuuden heikentymiseen.
Yhteensopivuusongelmat — oksastuksessa juuriston ja oksan yhteentymiseen voi liittyä ongelmia.

Käytännön vinkkejä kotipuutarhan kasvulliseen lisääntymiseen

Tässä muutama yleinen neuvo, jos haluat kokeilla pistokkaita tai juurtutusta:

Valitse terve ja tauditon emokasvi.
Leikkaa pistokas terävällä ja puhtaalla työkalulla ja poista alaosan lehdet, jotta ei tapahdu liiallista haihtumista.
Käytä tarvittaessa juurtumishormonia ja huokoista kasvualustaa (esim. kookoskuitu, hiekka ja turve seos).
Pidä korkea ilmankosteus ja pehmeä valo juurtumisen aikana; suora aurinko voi kuivattaa pistokkaita.
Anna juurtuneen taimen toipua (hardening off) ennen kuin siirrät sen pysyvästi ulos.
Oksastettaessa varmista hyvä yhteensopivuus kantojen ja oksien välillä ja huolehdi oikeasta sidonnasta ja suojauksesta ennen kuin liitos kasvaa umpeen.

Yhteenveto

Kasvullinen lisääntyminen on tehokas ja laajasti käytetty tapa tuottaa uusia kasveja, säilyttää lajikkeiden ominaisuuksia ja nopeuttaa viljelyä. Menetelmät vaihtelevat luonnollisista rönsyistä ja mukuloista ihmisen tekemiin pistokkaisiin, oksastuksiin ja kudosviljelyyn. Menetelmän valinnassa on huomioitava hyötyjen lisäksi myös riskit, kuten tautien leviäminen ja geneettisen monimuotoisuuden väheneminen.

Muscari näyttää kasvullisen lisääntymisen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on kasvullinen lisääntyminen?

V: Kasvullinen lisääntyminen on suvuton lisääntyminen, jossa kasvit voivat nopeasti peittää maan. Sitä esiintyy luonnossa, ja sitä voidaan tehdä myös tarkoituksella puutarhaviljelijöiden toimesta.

K: Miten kasvullinen lisääntyminen toimii?

V: Kasvullisessa lisääntymisessä käytetään mitoosia, mikä tarkoittaa, että uusi solu on vanhemman solun tarkka klooni. Kasvit kasvattavat uusia juuria maan alla, niillä on sipuleita tai ne kasvattavat uusia köynnöksiä ja versoja maanpinnan yläpuolella luodakseen uusia kasveja ilman siemeniä tai itiöitä.

K: Miksi käytetään kasvullista lisääntymistä?

V: Kasvullista lisääntymistä käytetään laajalti maataloudessa taloudellisesti hyödyllisten arvokkaiden puiden levittämiseen.

K: Mitkä ovat esimerkkejä kasvullisesta lisääntymisestä?

V: Esimerkkejä kasvullisesta lisääntymisestä ovat uusien juurien kasvattaminen maan alle, sipulien kasvattaminen tai uusien köynnösten ja versojen kasvattaminen maan päälle.

K: Onko kasvullinen lisääntyminen luonnollista vai keinotekoista?

V: Kasvullinen lisääntyminen voi tapahtua luonnollisesti tai puutarhaviljelijöiden tarkoituksella tekemänä.

K: Käytetäänkö kasvullisessa lisääntymisessä siemeniä vai itiöitä?

V: Ei, kasvullisessa lisääntymisessä ei käytetä siemeniä tai itiöitä, vaan siinä luodaan vanhemman solun klooneja.

K: Millaisia soluja vegetatiivinen lisääntyminen luo?

V: Kasvullinen lisääntyminen luo kantasolun klooneja mitoosin avulla.