Watergate: 1972–1974 Yhdysvaltain presidenttiskandaali ja Nixonin ero

Watergate 1972–1974: Nixonin kulissien takainen vaaliskandaali, vakoilu, peittely ja ero — kronikka Yhdysvaltain poliittisesta romahduksesta.

Watergate-skandaali oli skandaali vuoden 1972 presidentinvaalien aikana ja niiden jälkeen.

Yhdysvaltain presidentti ja republikaani Richard Nixon oli ehdolla vaaleissa demokraatti George McGovernia vastaan. Frank Wills, turvamies, löysi vihjeitä siitä, että entiset FBI:n ja CIA:n agentit murtautuivat demokraattipuolueen ja George McGovernin toimistoihin kuukausia ennen vaaleja. Nämä henkilöt kuuntelivat puhelinlinjoja ja salaisia papereita varastettiin.

Kun nämä miehet löydettiin, kävi ilmi, että Nixon oli sekaantunut asiaan ja auttanut heitä peittämään kaiken ja saattanut jopa palkata miehet. Washington Post oli sanomalehti, jolla oli suuri rooli väärinkäytösten paljastamisessa, erityisesti toimittajilla Bob Woodwardilla ja Carl Bernsteinilla. Tämä osoitti yleisölle, että Nixoniin ei voinut luottaa, ja yhteiskunta alkoi suhtautua häneen eri valossa.

Nixon päätti erota virastaan 9. elokuuta 1974, koska hän halusi, ettei häntä aseteta syytteeseen. Tämä tarkoittaa, että häntä olisi voitu syyttää rikoksista. Yhdysvaltain kongressi ei voinut asettaa häntä syytteeseen, jos hän olisi eronnut. Tämän jälkeen hänen varapresidentistään Gerald Fordista tuli presidenttinä oletusarvoisesti hänen varapresidenttinsä. Ford antoi myöhemmin anteeksi ja armahti Nixonin kaikki rikokset. Nimi "Watergate" tulee Washingtonissa sijaitsevasta hotellista, jossa ensimmäinen rikos tapahtui, ja se yhdistetään usein poliittisiin skandaaleihin. Nixon varasti tietoja ja käytti väärin presidentin valtaansa yrittäessään pysyä virassaan.

Lisätietoja ja taustaa skandaalin kulusta:

Varsinainen murtautuminen tapahtui Watergate-hotellin ja toimistorakennuksen kompleksissa Washington D.C.:ssä 17. kesäkuuta 1972, kun kuusi miestä pidätettiin DNC:n (Democratic National Committee) toimistojen murrosta ja salakuuntelulaitteiden asentamisesta. Murtautujien yhteyksiä Nixonin uudelleenvalintakampanjaan (komitea, joka tunnettiin nimellä Committee to Re-elect the President, usein lyhennettynä CRP tai CREEP) paljastui pikkuhiljaa tutkintojen edetessä. Tunnettuja osallisia ja tuomittuja olivat muun muassa E. Howard Hunt, G. Gordon Liddy, James McCord ja muut, ja myöhemmin useita Nixonin avustajia tuomittiin oikeudessa (esimerkiksi entinen oikeusministeri John Mitchell sekä neuvonantajat H.R. Haldeman ja John Ehrlichman).

Skandaalin ratkaiseva käänne oli paljastus siitä, että Nixonin Valkoisen talon keskusteluista oli tallenteita (Oval Office -nauhoitukset). Erityisesti oikeusjuttujen yhteydessä oikeuslaitos vaati nauhoitusten luovuttamista; korkein oikeus määräsi niiden luovuttamisen tapauksessa United States v. Nixon vuonna 1974. Nauhoitukset paljastivat katkeilevan peittelyn ja todisteita toimenpiteistä, joita voidaan pitää oikeudellisesti estämisenä ja vallan väärinkäyttönä.

Yksi kriittinen episodi oli niin kutsuttu "Saturday Night Massacre" lokakuussa 1973, jolloin Nixon määräsi erottamaan erityissyyttäjän Archibald Coxin. Tämä johti oikeusministeri Elliot Richardsonin ja apulaisoikeusministeri William Ruckelshausin eroilmoituksiin, kun he eivät suostuneet suorittamaan käskyä. Tapaus lisäsi poliittista painetta ja johti kongressin tutkimuksiin sekä lopulta syytekojen valmisteluun.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen oikeusvaliokunta hyväksyi syytealtsuuksia (articles of impeachment) Nixonia vastaan — muun muassa oikeuden esteen estäminen (obstruction of justice), vallan väärinkäyttö ja kongressin työskentelyn haittaaminen. Ennen edustajainhuoneen äänestystä kokonaisuudessaan Nixon ilmoitti eroavansa; hän on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on eronnut (ilmoitus tehtiin 8. elokuuta 1974 ja ero astui voimaan 9. elokuuta 1974).

Presidentti Gerald Fordin myöntämä yleinen armahdus Nixonille annettiin 8. syyskuuta 1974. Ford perusteli armahdusta halulla välttää pitkä oikeudenkäynti ja jakautuminen maassa, mutta armahdus herätti myös laajaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja epäluottamusta poliittiseen järjestelmään.

Skandaalin seuraukset ja merkitys lyhyesti:

• Oikeudelliset seuraamukset: Useita Nixonin avustajia ja murtautujia tuomittiin ja saivat vankeusrangaistuksia tai muita seuraamuksia.
• Lainsäädäntömuutokset: Watergate johti tiukempiin kampanjarahoitusta koskeviin sääntöihin ja korruption vastaiseen lainsäädäntöön (mm. muutoksia Federal Election Campaign Actiin sekä myöhemmin syntyneitä sääntöjä ja tarkastuksia valtionhallinnon toimille).
• Median ja julkisen valvonnan roolin vahvistuminen: Tutkiva journalismi, erityisesti Washington Post'in työ, sai suuren merkityksen poliittisten väärinkäytösten paljastajana. Nimitys "Watergate" on sittemmin muodostunut yleistermiksi poliittisista skandaaleista (lisättäessä usein suffiksi "-gate").
• Perustuslailliset ja institutionaaliset vaikutukset: Skandaali lisäsi keskustelua valtion vallan rajoista, toimeenpanevan vallan tilivelvollisuudesta ja kongressin valvontatehtävistä.

Watergate on vakiintunut esikuvaksi siitä, miten tutkinta, media ja oikeusjärjestelmä voivat yhdessä paljastaa ja rajoittaa vallan väärinkäyttöä. Se muutti pysyvästi amerikkalaista politiikkaa, lisäänti kansalaisten skeptisyyttä ja johti useisiin käytännön muutoksiin hallinnon läpinäkyvyyden ja valvonnan lisäämiseksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Watergate-skandaali?

Kysymys: Ketkä olivat Richard Nixonin vastustajat vuoden 1972 presidentinvaaleissa?

K: Miten Frank Wills sai selville vihjeitä Watergate-skandaalista?

K: Kuka auttoi paljastamaan Nixonin väärinkäytökset julkisuuteen?

Kysymys: Miksi Richard Nixon erosi virastaan 9. elokuuta 1974?

K: Kenestä tuli presidentti Nixonin eron jälkeen?

Kysymys: Mistä Watergate tulee?

Hae kirjaimella