Wende: Itä-Saksan rauhanomainen vallankumous ja Saksan yhdistyminen 1989–1990
Wende: Itä-Saksan rauhanomainen vallankumous 1989–1990 – tarina SED:n kaatumisesta, kansan mielenosoituksista ja Saksan yhdistymisestä lokakuussa 1990.
Wende ("käänne") viittaa historialliseen prosessiin Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) vuosina 1989 ja 1990 Mihail Gorbatshovin neuvostouudistusten jälkeen. Kommunistinen Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, lyhyesti SED) menetti valtansa ja demokraattinen hallitus perustettiin. Tämän uuden hallituksen politiikka johti lopulta Saksan yhdistymiseen lokakuussa 1990.
Wende tunnettiin hyvin rauhallisena. SED:tä ja kommunismia vastustavat ihmiset eivät halunneet käyttää väkivaltaa, ja siksi näitä tapahtumia kutsutaan myös rauhanomaiseksi vallankumoukseksi (saksaksi: Friedliche Revolution).
Taustaa ja syyt
1980-luvun loppu toi DDR:ään laajempia yhteiskunnallisia ja taloudellisia paineita. Neuvostoliitossa käynnistetyt uudistukset (perestroika ja glasnost) heikensivät Moskovan halukkuutta puuttua suorasti liittolaistensa sisäpolitiikkaan, mikä antoi DDR:n opposition toimijoille lisää tilaa. Talousvaikeudet, rajoitettu matkustus ja sananvapauden puute lisäsivät tyytymättömyyttä. Kesällä 1989 Unkari ja Itävalta avasivat rajan, mikä mahdollisti tuhansien DDR-kansalaisten poistumisen länteen, ja tämä liikehdintä kasvatti painetta hallintoa kohtaan.
Keskeiset tapahtumat
- Syksyllä 1989 alkoivat säännölliset mielenosoitukset eri puolilla DDR:ää, tunnetuimmat olivat Leipzigissä järjestetyt Montagsdemonstrationen (maanantai-mielenosoitukset). Niissä vaadittiin poliittisia uudistuksia, sanan- ja liikkumisvapautta sekä vapaita vaaleja.
- SED:n johto menetti asemansa nopeasti: Erich Honecker erosi lokakuussa 1989, ja hänen seuraajansa ei pystynyt palauttamaan luottamusta. SED:n sisällä ja sen ympärille syntyi laaja keskustelu vallan ja reformien tarpeesta.
- 9. marraskuuta 1989 tuli käännekohta, kun DDR:n viranomaiset ilmoittivat matkustusrajoitusten lieventämisestä – käytännössä tämä johti Berliinin muurin ja rajanylityspisteiden avaamiseen ja ihmisten laajaan liikkumiseen itä–länsi-suunnassa.
- Taloudellinen ja poliittinen muutos eteni nopeasti: Stasin toiminta ja valvontajärjestelmä purettiin vaiheittain, opposition ryhmät (kuten Neues Forum) järjestäytyivät, ja syntyi kansallinen keskustelu vallanjakamisen eri muodoista, muun muassa niin sanotun Runder Tisch -mallin kautta.
- 1. heinäkuuta 1990 otettiin käyttöön talousyhteyslääke: DDR liittyi liittotasavallan valuutta-alueeseen ja Saksan markka korvasi DDR:n markan, mikä nopeutti integraatiota mutta aiheutti myös taloudellisia paineita itäisille yrityksille.
- 18. maaliskuuta 1990 DDR järjesti ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat vapaat parlamenttivaalit, joissa voiton vei yhdistyminen kannattanut koalitio. Uusi hallitus käynnisti nopeasti yhdistymisneuvottelut Länsi-Saksan kanssa.
Oikeudelliset ja kansainväliset neuvottelut
Yhdistymisprosessi vaati sekä kahden Saksan välisten sopimusten että laajempien kansainvälisten järjestelyjen hoitamista. Keskeisiä askelia olivat taloudellinen ja sosiaalinen yhdentyminen, liittotasavallan perustuslain soveltaminen DDR:n alueelle sekä ulko- ja turvallisuusjärjestelyt, jotka ratkaistiin mm. niin kutsutussa Two-plus-Four -sopimuksessa (länsi- ja itä-Saksan lisäksi Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Ranska ja Britannia).
Seuraukset
Yhdistyminen 3. lokakuuta 1990 merkitsi Saksan demokraattisen tasavallan liittämistä Saksan liittotasavaltaan. Muutos oli nopea ja laaja-alainen: poliittinen järjestelmä demokratioitui, Stasin tilalle syntyi oikeudellinen vastuullisuus ja avoimuus (Stasi-tiedostojen käsittely), ja elintasoeroja lähdettiin kaventamaan suurilla investoinneilla ja uudelleenjärjestelyillä. Taloudellinen sopeutuminen oli kuitenkin vaikea; monia teollisuusyrityksiä suljettiin ja työttömyys nousi erityisesti idässä.
Poliittisesti Wende jätti pysyviä vaikutuksia: se vahvisti Euroopan yhdentymistä, osoitti rauhanomaisen kansalaisaktiivisuuden voiman ja muutti merkittävästi sekä Saksan että koko Euroopan turvallisuus- ja talousjärjestystä. Termiä Wende käytetään myös laajemmin kuvaamaan poliittista ja taloudellista järjestelmänmuutosta kohti markkinataloutta ja demokraattisia rakenteita.
Merkitys ja perintö
Wendea pidetään esimerkkinä rauhanomaisesta vallankumouksesta, jossa laaja kansalaisliike, uskonnolliset yhteisöt, kansalaisoikeusjärjestöt ja osittain reformimyönteinen puoluejohto onnistuivat muuttamaan valtarakenteita ilman laajamittaista väkivaltaa. Samalla se herätti pitkäkestoisia keskusteluja yhdistymisen sosiaalisista kustannuksista, identiteetistä ja poliittisesta muistista, jotka vaikuttavat Saksan politiikkaan ja yhteiskuntaan edelleen.
Maanantain mielenosoitus Leipzigissa 16. lokakuuta 1989
Ihmisiä Berliinin muurilla Brandenburgin portilla
Beginnings
Wenden tapahtumat olivat osa kommunismin kaatumista kaikkialla Itä-Euroopassa, esimerkiksi Puolassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Pian näissä maissa toteutettiin uudistuksia. Elokuussa 1989 Unkari avasi rajansa Itävaltaan, ja monet itäsaksalaiset turistit ylittivät rajan ja pakenivat länsimaihin.
Syyskuussa itäsaksalaiset eivät enää saaneet mennä Unkariin. Pian yhä useammat itäsaksalaiset menivät Länsi-Saksan lähetystöihin Varsovassa ja erityisesti Prahassa. Pian Prahan suurlähetystössä oli yli 4 000 ihmistä. Länsi-Saksa pystyi saavuttamaan sen, että Itä-Saksa päästi väkensä lähtemään. Syyskuun 30. päivänä 1989 Länsi-Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher tuli Prahaan ja kertoi lähetystön puutarhassa oleville itäsaksalaisille, että he voivat lähteä. He matkustivat Länsi-Saksaan junilla, jotka kulkivat DDR:n kautta. Lokakuun ensimmäisinä päivinä vielä useampi itäsaksalainen lähti Prahasta Länsi-Saksaan.
Maanantai mielenosoitukset
Itse DDR:ssä perustettiin joitakin oppositioryhmiä, esimerkiksi Neues Forum ("Uusi foorumi"), Demokratischer Aufbruch ("Demokraattinen herääminen") tai Demokratie Jetzt ("Demokratia nyt").
Lokakuusta 1989 lähtien on järjestetty paljon mielenosoituksia SED:tä vastaan sekä demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Leipzigin kaupungissa ihmiset kokoontuivat joka maanantai Nikolaikirche-nimisessä kirkossa. He rukoilivat rauhan ja vapauden puolesta, ja sen jälkeen he lähtivät ulos osoittamaan mieltään. Näitä mielenosoituksia kutsutaan nimellä Montagsdemonstrationen ("maanantaimielenosoitukset").
Lokakuun 7. päivänä 1989 oli DDR:n 40. "syntymäpäivä". SED järjesti suuria juhlia ja festivaaleja Itä-Berliinissä ja muissa kaupungeissa. Samaan aikaan monet ihmiset osoittivat mieltään kaduilla, ja yli 1 000 heistä pidätettiin. Plauenissa, Itä-Saksan eteläosassa, monet ihmiset kokoontuivat mielenosoitukseen. Kaksi päivää myöhemmin, 9. lokakuuta, Leipzigissa järjestettiin seuraava maanantaimielenosoitus. Noin 70 000 ihmistä kulki rauhanomaisesti kaupungin keskustan läpi, eivätkä poliisi tai valtion turvallisuus (Stasi) tehneet mitään estääkseen heitä.
Lokakuun 18. päivänä SED:n pääjohtajat päättivät, että heidän puheenjohtajansa Erich Honeckerin oli erottava. Egon Krenzistä tuli SED:n uusi johtaja (Generalsekretär des Zentralkomitees der SED, "SED:n keskuskomitean pääsihteeri") ja valtionpäämies (Staatsratsvorsitzender, "valtioneuvoston puheenjohtaja"). Hän sanoi haluavansa aloittaa "Wenden", mutta mielenosoittajat halusivat edelleen, että SED luopuisi kaikesta vallasta.
Mielenosoitus Plauenissa 30. lokakuuta 1989
Muurin kaatuminen
Itä-Berliinin Alexanderplatzilla järjestettiin 4. marraskuuta erittäin suuri mielenosoitus. Siihen osallistui yli 400 000 ihmistä, ja mielenosoitus näytettiin suorana Itä-Saksan televisiossa.
DDR:n hallitus keskusteli uudesta laista, joka koski matkoja Länsi-Saksaan ja muihin maihin. Illalla 9. marraskuuta 1989 pidettiin lehdistötilaisuus, johon osallistui SED:n keskuskomitean lehdistösihteeri Günter Schabowski. Juuri ennen lehdistötilaisuutta Egon Krenz oli antanut Schabowskille paperin uudesta matkustuslaista. Ennen lehdistötilaisuuden päättymistä eräs italialainen toimittaja esitti Schabowskille kysymyksen matkustusvapaudesta. Schabowski luki paperin, jossa sanottiin, että jokaisen pitäisi saada poistua maasta ja palata takaisin milloin haluaa. Kun häneltä kysyttiin, milloin tämän säännön pitäisi tulla voimaan, Schabowski vastasi "heti" ja "välittömästi".
Monet ihmiset seurasivat lehdistötilaisuutta televisiosta, ja Länsi-Saksan joukkotiedotusvälineet kertoivat, että DDR halusi avata rajat "välittömästi". Niinpä yhä useammat itäsaksalaiset menivät muurin luo katsomaan, oliko tämä totta. Kun he näkivät, että muuri oli edelleen kiinni, he suuttuivat yhä enemmän. Kello 23:00 jälkeen raja avattiin yhdellä rajanylityspaikalla, Bornholmer Straße -nimisellä rajanylityspaikalla, ja pian muutkin rajanylityspaikat seurasivat. Sinä yönä monet ihmiset menivät Länsi-Berliiniin ja takaisin. Seuraavien päivien ja viikkojen aikana tuhannet ihmiset vierailivat Länsi-Saksassa.
Schabowskin lehdistötilaisuus 9. marraskuuta 1989
Itä-Saksan matkustajia matkalla Länsi-Saksaan, 12. marraskuuta 1989.
"Pyöreät pöydät" ja Stasin loppu
Hans Modrowista tuli 13. marraskuuta 1989 Itä-Saksan uusi ministeri-puheenjohtaja. Hän perusti pyöreän pöydän poliittisia päätöksiä varten. Pyöreässä pöydässä oli SED:n ja sen massajärjestöjen, oppositioryhmien ja kirkkojen jäseniä. Kaupunkeihin, taajamiin ja kyliin perustettiin myös monia muita pyöreitä pöytiä.
Monet DDR:n asukkaat pelkäsivät edelleen valtion turvallisuusministeriötä, joka tunnettiin nimellä "Stasi". Modrow nimesi ministeriön uudelleen Amt für Nationale Sicherheitiksi ("Kansallisen turvallisuuden virasto"; AfN). AfN alkoi tuhota asiakirjoja, joita se oli vuosien varrella kerännyt. Oppositiovoimat halusivat, että asiakirjat säilytetään, ja niinpä ne valtasivat kaikki maan Stasin toimistot joulukuussa 1989 ja tammikuussa 1990. Viimeinen oli Stasin päämaja Itä-Berliinissä 15. tammikuuta 1990.
Vapaat vaalit
18. maaliskuuta 1990 järjestettiin vapaat vaalit Itä-Saksan parlamenttiin, Volkskammeriin ("kansankamari"). Vaalit voitti Allianz für Deutschland ("Allianssi Saksan puolesta"), joka oli ryhmä puolueita, jotka halusivat DDR:n liittämistä Länsi-Saksaan. Allianssin tärkein puolue oli CDU, ja sen puheenjohtajasta Lothar de Maizièresta tuli DDR:n uusi ministeri-puheenjohtaja. Uusi hallitus aloitti yhdistymisprosessin, joka lopulta päättyi 3. lokakuuta 1990.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Wende?
A: Wende on historiallinen prosessi Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) vuosina 1989 ja 1990 Mihail Gorbatshovin Neuvostoliiton uudistusten jälkeen.
K: Mitä termi Wende tarkoittaa?
V: Wende, joka tarkoittaa englanniksi käännettä, tarkoittaa poliittisia muutoksia, jotka tapahtuivat DDR:ssä vuosina 1989 ja 1990.
K: Ketkä menettivät valtansa Wenden aikana?
V: Kommunistinen Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, lyhyesti SED) menetti vallan Wenden aikana.
K: Oliko Wende rauhanomainen?
V: Kyllä, Wende oli tunnetusti hyvin rauhallinen.
K: Mikä oli Wenden aikana perustetun uuden hallituksen politiikka?
V: Wenden aikana perustetun uuden hallituksen politiikan tarkoituksena oli johtaa lopulta Saksan jälleenyhdistymiseen lokakuussa 1990.
K: Mikä on toinen termi, jota käytetään Wenden aikana tapahtuneista tapahtumista?
V: Wenden aikana tapahtuneet tapahtumat tunnetaan myös nimellä rauhanomainen vallankumous (saksaksi: Friedliche Revolution).
K: Käyttivätkö SED:tä ja kommunismia vastustaneet ihmiset Wenden aikana väkivaltaa?
V: Ei, SED:tä ja kommunismia vastustaneet ihmiset eivät halunneet käyttää väkivaltaa Wenden aikana.
Etsiä