Wende ("käänne") viittaa historialliseen prosessiin Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) vuosina 1989 ja 1990 Mihail Gorbatshovin neuvostouudistusten jälkeen. Kommunistinen Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, lyhyesti SED) menetti valtansa ja demokraattinen hallitus perustettiin. Tämän uuden hallituksen politiikka johti lopulta Saksan yhdistymiseen lokakuussa 1990.

Wende tunnettiin hyvin rauhallisena. SED:tä ja kommunismia vastustavat ihmiset eivät halunneet käyttää väkivaltaa, ja siksi näitä tapahtumia kutsutaan myös rauhanomaiseksi vallankumoukseksi (saksaksi: Friedliche Revolution).

Taustaa ja syyt

1980-luvun loppu toi DDR:ään laajempia yhteiskunnallisia ja taloudellisia paineita. Neuvostoliitossa käynnistetyt uudistukset (perestroika ja glasnost) heikensivät Moskovan halukkuutta puuttua suorasti liittolaistensa sisäpolitiikkaan, mikä antoi DDR:n opposition toimijoille lisää tilaa. Talousvaikeudet, rajoitettu matkustus ja sananvapauden puute lisäsivät tyytymättömyyttä. Kesällä 1989 Unkari ja Itävalta avasivat rajan, mikä mahdollisti tuhansien DDR-kansalaisten poistumisen länteen, ja tämä liikehdintä kasvatti painetta hallintoa kohtaan.

Keskeiset tapahtumat

  • Syksyllä 1989 alkoivat säännölliset mielenosoitukset eri puolilla DDR:ää, tunnetuimmat olivat Leipzigissä järjestetyt Montagsdemonstrationen (maanantai-mielenosoitukset). Niissä vaadittiin poliittisia uudistuksia, sanan- ja liikkumisvapautta sekä vapaita vaaleja.
  • SED:n johto menetti asemansa nopeasti: Erich Honecker erosi lokakuussa 1989, ja hänen seuraajansa ei pystynyt palauttamaan luottamusta. SED:n sisällä ja sen ympärille syntyi laaja keskustelu vallan ja reformien tarpeesta.
  • 9. marraskuuta 1989 tuli käännekohta, kun DDR:n viranomaiset ilmoittivat matkustusrajoitusten lieventämisestä – käytännössä tämä johti Berliinin muurin ja rajanylityspisteiden avaamiseen ja ihmisten laajaan liikkumiseen itä–länsi-suunnassa.
  • Taloudellinen ja poliittinen muutos eteni nopeasti: Stasin toiminta ja valvontajärjestelmä purettiin vaiheittain, opposition ryhmät (kuten Neues Forum) järjestäytyivät, ja syntyi kansallinen keskustelu vallanjakamisen eri muodoista, muun muassa niin sanotun Runder Tisch -mallin kautta.
  • 1. heinäkuuta 1990 otettiin käyttöön talousyhteyslääke: DDR liittyi liittotasavallan valuutta-alueeseen ja Saksan markka korvasi DDR:n markan, mikä nopeutti integraatiota mutta aiheutti myös taloudellisia paineita itäisille yrityksille.
  • 18. maaliskuuta 1990 DDR järjesti ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat vapaat parlamenttivaalit, joissa voiton vei yhdistyminen kannattanut koalitio. Uusi hallitus käynnisti nopeasti yhdistymisneuvottelut Länsi-Saksan kanssa.

Oikeudelliset ja kansainväliset neuvottelut

Yhdistymisprosessi vaati sekä kahden Saksan välisten sopimusten että laajempien kansainvälisten järjestelyjen hoitamista. Keskeisiä askelia olivat taloudellinen ja sosiaalinen yhdentyminen, liittotasavallan perustuslain soveltaminen DDR:n alueelle sekä ulko- ja turvallisuusjärjestelyt, jotka ratkaistiin mm. niin kutsutussa Two-plus-Four -sopimuksessa (länsi- ja itä-Saksan lisäksi Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Ranska ja Britannia).

Seuraukset

Yhdistyminen 3. lokakuuta 1990 merkitsi Saksan demokraattisen tasavallan liittämistä Saksan liittotasavaltaan. Muutos oli nopea ja laaja-alainen: poliittinen järjestelmä demokratioitui, Stasin tilalle syntyi oikeudellinen vastuullisuus ja avoimuus (Stasi-tiedostojen käsittely), ja elintasoeroja lähdettiin kaventamaan suurilla investoinneilla ja uudelleenjärjestelyillä. Taloudellinen sopeutuminen oli kuitenkin vaikea; monia teollisuusyrityksiä suljettiin ja työttömyys nousi erityisesti idässä.

Poliittisesti Wende jätti pysyviä vaikutuksia: se vahvisti Euroopan yhdentymistä, osoitti rauhanomaisen kansalaisaktiivisuuden voiman ja muutti merkittävästi sekä Saksan että koko Euroopan turvallisuus- ja talousjärjestystä. Termiä Wende käytetään myös laajemmin kuvaamaan poliittista ja taloudellista järjestelmänmuutosta kohti markkinataloutta ja demokraattisia rakenteita.

Merkitys ja perintö

Wendea pidetään esimerkkinä rauhanomaisesta vallankumouksesta, jossa laaja kansalaisliike, uskonnolliset yhteisöt, kansalaisoikeusjärjestöt ja osittain reformimyönteinen puoluejohto onnistuivat muuttamaan valtarakenteita ilman laajamittaista väkivaltaa. Samalla se herätti pitkäkestoisia keskusteluja yhdistymisen sosiaalisista kustannuksista, identiteetistä ja poliittisesta muistista, jotka vaikuttavat Saksan politiikkaan ja yhteiskuntaan edelleen.