Gerald Ford — Yhdysvaltain 38. presidentti (1974–1977), ainoa, jota ei valittu
Gerald Ford — Yhdysvaltain 38. presidentti (1974–1977), ainoa koskaan valitsematon presidentti. Tarina vallan siirtymisestä, sovinnosta ja Nixonin ajan seurauksista.
Gerald Rudolph "Jerry" Ford, Jr. (syntynyt Leslie Lynch King, Jr.; 14. heinäkuuta 1913 - 26. joulukuuta 2006) oli Yhdysvaltain 38. presidentti vuosina 1974-1977. Hän on ainoa presidentti, jota ei ole valittu presidentiksi eikä varapresidentiksi.
Varhainen elämä ja ura ennen politiikkaa
Gerald Ford syntyi Nebraskassa, mutta hänet kasvatti perheen äidin puolelta tuleva suku Grand Rapidsissa, Michiganissa. Hän vaihtoi myöhemmin nimensä Gerald R. Fordiksi. Opiskeli University of Michiganissa, missä hän myös pelasi yliopistojalkapalloa, ja suoritti oikeustieteen tutkinnon Yale Law Schoolissa.
Toisen maailmansodan aikana Ford palveli Yhdysvaltain laivastossa (U.S. Navy). Sodan jälkeen hän aloitti pitkän poliittisen uran: hänet valittiin kongressiin vuonna 1948 edustamaan Michigania ja hän toimi edustajainhuoneessa vuodesta 1949 vuoteen 1973. Ford toimi republikaanien enemmistö- ja vähemmistöjohtajana (House Minority Leader) 1960-luvun lopulta lähtien.
Varapresidentiksi nouseminen ja 25. lisäys
Vuonna 1973 varapresidentti Spiro Agnew erosi korruptioskandaalin vuoksi. Presidentti Richard Nixon nimesi Gerald Fordin varapresidentiksi ensimmäistä kertaa käytetyn 25. perustuslain lisäyksen mukaisesti. Ford vahvistettiin varapresidentiksi kongressissa ja vannoi virkavalansa 6. joulukuuta 1973 — hänestä tuli ensimmäinen henkilö, joka nousee varapresidentiksi tämän menettelyn kautta.
Presidentiksi nouseminen ja vedenjakaja Nixonin eron jälkeen
Nixon erosi 9. elokuuta 1974 Watergate-skandaalin seurauksena, ja Ford astui presidentiksi seuraavana päivänä. Hänen presidenttikautensa pääteema oli kansallisen luottamuksen palauttaminen ja hallinnon vakauttaminen Watergate-kriisin jälkeen.
Tärkeimmät päätökset ja politiikka
- Nixonin armahdus: 8. syyskuuta 1974 Ford armahti entistä presidenttiä Richard Nixonia kansallisista rikoksista, jotka liittyivät Watergateen. Armahdus oli erittäin kiistanalainen ja vaikutti Fordin poliittiseen suosioon.
- Talous ja kotipolitiikka: Ford kohtasi inflaation ja taantuman. Hän käynnisti kampanjan "Whip Inflation Now" (WIN) ja käytti sekä talouspoliittisia toimia että leikkauksia yrittääkseen hillitä hintojen nousua.
- Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: Ford jatkoi kylmän sodan ajan politiikkaa ja osallistui vuonna 1975 allekirjoitettuihin Helsingin sopimuksiin, jotka pyrkivät vahvistamaan ihmisoikeuksia ja Euroopan turvallisuutta. Hän piti yllä yhteistyötä liittolaisten kanssa ja suhteita Neuvostoliittoon voimatasapainon pohjalta.
- Lainsäädäntö ja hallinto: Ford käytti presidentin armahdusoikeutta ja ehdotti säästöjä julkisiin menoihin, mutta kohtasi kongressin kanssa usein eriäviä näkemyksiä, mikä vaikeutti laajamittaisten uudistusten läpiviemistä.
1976 presidentinvaalit
Vuoden 1976 vaaleissa Gerald Ford voitti ensin republikaanien esivaalit ja tuli puolueen ehdokkaaksi. Presidentinvaaleissa hän kohtasi demokraattien Jimmy Carterin. Vaikka Ford esitteli kokemustaan ja vakauden korostamista, hän hävisi vaalit Carterille vähällä marginaalilla. Carterin voittoon vaikuttivat osin edelleen vivahteikkaat reaktiot Nixonin armahdukseen ja talousongelmat.
Henkilökohtainen elämä ja myöhemmät vuodet
Ford oli naimisissa Elizabeth "Betty" Fordin kanssa vuodesta 1948. Betty Ford oli vaikutusvaltainen ensimmäinen nainen, joka tunnettiin avoimuudestaan ja myöhemmin päihdekuntoutuksen puolestapuhujana — hän perusti myöhemmin Betty Ford Centerin. Pariskunnalla oli neljä lasta.
Presidenttikauden jälkeen Ford pysyi julkisuudessa, toimi erilaisissa neuvonantaja- ja puhetehtävissä, kirjoitti muistelmateoksia ja osallistui politiikkaan neuvonantajana ja puhuenkokouksissa. Hän eli pitkän elämän ja kuoli 26. joulukuuta 2006 Rancho Miragessa, Kaliforniassa, 93-vuotiaana.
Perintö
Gerald Fordin perintö on monitahoinen: häntä muistetaan erityisesti rehellisyydestään, käytännöllisyydestään ja pyrkimyksestään vakauttaa maata vaikean skandaalin jälkeen. Samalla Nixonin armahdus leimasi hänen poliittista pääomaa ja vaikutti siihen, että hän jäi yhdelle kaudelle. Historiankirjoitus pitää häntä usein välittäjänä, joka pyrki palauttamaan uskottavuutta valtiolliseen johtoon ja pitämään kansallisen yhteisymmärryksen koossa Watergate-jälkeisessä ajassa.
Varhainen elämä
Hän syntyi 14. heinäkuuta 1913 osoitteessa 3202 Woolworth Avenue Omahassa, Nebraskassa, jossa hänen vanhempansa asuivat hänen isänpuoleisten isovanhempiensa kanssa. (Hänen isänsä vanhemmat) Hänen syntymänimensä oli Leslie Lynch King, Jr. Hänen äitinsä oli Dorothy Ayer Gardner, ja hänen isänsä oli Leslie Lynch King vanhempi, villakauppias ja tunnetun pankkiirin Charles Henry Kingin ja Martha Alicia Kingin (o.s. Porter) poika. Dorothy erosi Kingistä vain kuusitoista päivää poikansa syntymän jälkeen. Hän otti poikansa mukaansa Oak Parkiin, Illinoisiin. Siellä asuivat hänen sisarensa Tannisse ja lankonsa Clarence Haskins James. Sen jälkeen hän muutti vanhempiensa Levi Addison Gardnerin ja Adele Augusta Ayerin kotiin Grand Rapidsissa, Michiganissa. Dorothy ja King erosivat joulukuussa 1913; Dorothy sai täyden huoltajuuden pojastaan. Fordin isänisän isoisä Charles Henry King maksoi elatusmaksuja hieman ennen kuolemaansa vuonna 1930.
Ford sanoi myöhemmin, että hänen biologinen isänsä oli aiemmin lyönyt hänen äitiään. Fordin hallintoon kuulunut James M. Cannon kirjoitti Ford-elämäkerrassaan, että Kingien ero ja avioero saivat alkunsa, kun Leslie King muutama päivä Fordin syntymän jälkeen uhkasi Dorothya teurastusveitsellä ja uhkasi tappaa hänet, Fordin ja Fordin lastenhoitajan. Ford kertoi myöhemmin uskotuille, että hänen isänsä oli ensimmäisen kerran lyönyt hänen äitiään heidän häämatkallaan, koska tämä oli hymyillyt toiselle miehelle.
Kun Dorothy oli asunut kaksi ja puoli vuotta vanhempiensa luona, hän avioitui 1. helmikuuta 1916 Gerald Rudolff Fordin kanssa, joka oli perheen omistaman maali- ja lakkafirman myyntimies. He antoivat pojalleen nimeksi Gerald Rudolff Ford Jr. Tulevaa presidenttiä ei kuitenkaan koskaan virallisesti adoptoitu, ja hän muutti nimensä laillisesti vasta 3. joulukuuta 1935; hän käytti myös toisen nimensä tavanomaisempaa kirjoitusasua. Hän varttui Grand Rapidsissa äitinsä toisesta avioliitosta peräisin olevien kolmen velipuolensa kanssa: Thomas Gardner Ford (1918-1995), Richard Addison Ford (s. 1924) ja James Francis Ford (1927-2001).
Fordin isän toisesta avioliitosta oli myös kolme sisaruspuoliskoa: Marjorie King (1921-1993), Leslie Henry King (1923-1976) ja Patricia Jane King (s. 1925). He eivät koskaan nähneet toisiaan lapsina, eikä hän tuntenut heitä lainkaan. Ford oli tietoinen biologisesta isästään vasta 17-vuotiaana, jolloin hänen vanhempansa kertoivat hänelle syntymäolosuhteistaan. Samana vuonna hänen isänsä Leslie King, jota Ford kuvaili "huolettomaksi, hyvin toimeentulevaksi mieheksi, joka ei oikeastaan piitannut esikoispoikansa toiveista ja unelmista", lähestyi Fordia tämän ollessa tarjoilijana Grand Rapidsin ravintolassa.
Ford sanoi: "Isäpuoleni oli suurenmoinen ihminen ja äitini yhtä ihana. En siis olisi voinut kirjoittaa parempaa reseptiä loistavasta perhekasvatuksesta."
Partiotoiminta ja yleisurheilu
Ford oli mukana Amerikan partiolaisissa, ja hän saavutti ohjelman korkeimman arvon, Eagle Scoutin. Myöhempinä vuosinaan Ford sai toukokuussa 1970 Distinguished Eagle Scout Award -palkinnon ja Silver Buffalo Award -palkinnon Amerikan partiolaisjärjestöltä. Hän on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on Eagle Scout. Hän pelasi jalkapalloa lukio- ja yliopistoaikoina.
Leslie Lynch King, Jr. (myöhemmin Gerald R. Ford) vuonna 1916.
Partiotähti Gerald Ford (ympyröity punaisella) vuonna 1929; Michiganin kuvernööri Fred Green vasemmalla, hattu kädessä.
Ford Michiganin yliopiston jalkapalloilijana, 1933
Poliittinen ura
Ford oli 25 vuotta Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja toimi useita vuosia vähemmistöjohtajana. Kun Richard Nixon oli presidentti, hänen ensimmäinen varapresidenttinsä oli Spiro Agnew, mutta Agnew erosi vuonna 1973, koska hän otti lahjuksia toimiessaan Marylandin kuvernöörinä 1960-luvun lopulla. Nixon valitsi Fordin seuraavaksi varapresidentikseen. Fordin oli saatava kongressin hyväksyntä, koska tuona vuonna ei ollut presidentinvaaleja. Koska hän oli ollut kongressissa pitkään, muut kongressiedustajat tunsivat hänet hyvin ja hyväksyivät hänet mielellään varapresidentiksi, koska he pitivät häntä rehellisenä.
Ford ei kuitenkaan ollut Nixonin ensimmäinen valinta. Jotkut hänen ensimmäisistä valinnoistaan olivat John Connally (Texasin entinen kuvernööri), Nelson Rockefeller (New Yorkin kuvernööri) ja Ronald Reagan (Kalifornian entinen kuvernööri). Nixon oli kuitenkin huolissaan siitä, että näillä muilla miehillä voisi olla vaikeuksia saada kongressin hyväksyntä. Kaikki heistä olivat myös jo asettuneet ehdolle presidentiksi tai aikoivat asettua ehdolle lähiaikoina. Nixon ei halunnut auttaa valitsemaan, kuka olisi republikaanien ykkösehdokas vuonna 1976, ja Ford lupasi hänelle, ettei hän ollut kiinnostunut presidenttiehdokkuudesta. Ford kertoi aina toimittajille, että hän haaveili sen sijaan olevansa edustajainhuoneen puhemies.
Puheenjohtajuus
Watergate-skandaalin vuoksi Nixon erosi 9. elokuuta 1974. Fordista tuli presidentti. Hänet vihki virkaan Valkoisessa talossa ylituomari Warren E. Burger. Hän on ainoa Yhdysvaltain presidentti, jota ei ole valittu presidentiksi eikä varapresidentiksi. Tultuaan presidentiksi hän tajusi, että hän voisi tehdä hyvää työtä, ja päätti asettua ehdolle koko kaudeksi vuonna 1976. Hän asettui republikaanien ehdokkaaksi vuonna 1976 suosittua konservatiivia Ronald Reagania vastaan. Ford voitti Reaganin niukalla äänimäärällä.
Vuonna 1975 Ford melkein murhattiin Sacramentossa, Kaliforniassa.
Ford oli armahtanut Nixonin rikoksista vuonna 1974. Monet asiantuntijat sanovat, että tämä oli yksi syy siihen, miksi Ford hävisi Jimmy Carterille vuoden 1976 vaaleissa, jotka olivat hyvin lähellä. Muita syitä tappioon olivat huono talous, jossa oli paljon inflaatiota, Mayagüezin välikohtaus ja viimeisten Yhdysvaltain sotilaiden poistuminen Vietnamista, minkä jälkeen Saigon ja muu Etelä-Vietnam siirtyivät Pohjois-Vietnamin valtaan, molemmat vuonna 1975.
Legacy
Hänen 895 päivää kestäneen, hieman lyhyen presidenttikautensa (alle yksi kausi) vuoksi häntä pidettiin usein Richard Nixonin ja Jimmy Carterin välissä olevana sijaiskärsijänä. Tapa, jolla hän käsitteli Watergate-skandaalia, on muuttanut ihmisten käsitystä hänestä. Vaikka kriitikot katsoivat, että Nixonin armahtaminen ei ollut oikeudenmukaista, hänen kannattajansa katsoivat, että hänen kautensa toi parannusta ja lohtua moraalisesti jakautuneelle maalle.
Hän oli myös paljon maltillisempi republikaani kuin konservatiivisempi Ronald Reagan.
Henkilökohtainen elämä
Ford adoptoitiin nuorena. Hänen syntymänimensä oli Leslie King Jr. Hän avioitui Betty Warrenin kanssa vuonna 1948.
Kuolema
Ford kuoli kotonaan Kaliforniassa 26. joulukuuta 2006 aivoverisuonisairauden ja sepelvaltimotaudin aiheuttamaan sydänpysähdykseen 93 vuoden ja 165 päivän ikäisenä. Siihen mennessä kukaan muu presidentti ei ollut elänyt yhtä vanhaksi sitten Ronald Reaganin vuonna 2004. George H. W. Bushista tuli vanhin elossa oleva entinen presidentti marraskuussa 2017. Maaliskuun 22. päivänä 2019 Jimmy Carter sai kunnian olla maan pitkäikäisin presidentti.
Etsiä