Gerald Rudolph "Jerry" Ford, Jr. (syntynyt Leslie Lynch King, Jr.; 14. heinäkuuta 1913 - 26. joulukuuta 2006) oli Yhdysvaltain 38. presidentti vuosina 1974-1977. Hän on ainoa presidentti, jota ei ole valittu presidentiksi eikä varapresidentiksi.

 

Varhainen elämä ja ura ennen politiikkaa

Gerald Ford syntyi Nebraskassa, mutta hänet kasvatti perheen äidin puolelta tuleva suku Grand Rapidsissa, Michiganissa. Hän vaihtoi myöhemmin nimensä Gerald R. Fordiksi. Opiskeli University of Michiganissa, missä hän myös pelasi yliopistojalkapalloa, ja suoritti oikeustieteen tutkinnon Yale Law Schoolissa.

Toisen maailmansodan aikana Ford palveli Yhdysvaltain laivastossa (U.S. Navy). Sodan jälkeen hän aloitti pitkän poliittisen uran: hänet valittiin kongressiin vuonna 1948 edustamaan Michigania ja hän toimi edustajainhuoneessa vuodesta 1949 vuoteen 1973. Ford toimi republikaanien enemmistö- ja vähemmistöjohtajana (House Minority Leader) 1960-luvun lopulta lähtien.

Varapresidentiksi nouseminen ja 25. lisäys

Vuonna 1973 varapresidentti Spiro Agnew erosi korruptioskandaalin vuoksi. Presidentti Richard Nixon nimesi Gerald Fordin varapresidentiksi ensimmäistä kertaa käytetyn 25. perustuslain lisäyksen mukaisesti. Ford vahvistettiin varapresidentiksi kongressissa ja vannoi virkavalansa 6. joulukuuta 1973 — hänestä tuli ensimmäinen henkilö, joka nousee varapresidentiksi tämän menettelyn kautta.

Presidentiksi nouseminen ja vedenjakaja Nixonin eron jälkeen

Nixon erosi 9. elokuuta 1974 Watergate-skandaalin seurauksena, ja Ford astui presidentiksi seuraavana päivänä. Hänen presidenttikautensa pääteema oli kansallisen luottamuksen palauttaminen ja hallinnon vakauttaminen Watergate-kriisin jälkeen.

Tärkeimmät päätökset ja politiikka

  • Nixonin armahdus: 8. syyskuuta 1974 Ford armahti entistä presidenttiä Richard Nixonia kansallisista rikoksista, jotka liittyivät Watergateen. Armahdus oli erittäin kiistanalainen ja vaikutti Fordin poliittiseen suosioon.
  • Talous ja kotipolitiikka: Ford kohtasi inflaation ja taantuman. Hän käynnisti kampanjan "Whip Inflation Now" (WIN) ja käytti sekä talouspoliittisia toimia että leikkauksia yrittääkseen hillitä hintojen nousua.
  • Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: Ford jatkoi kylmän sodan ajan politiikkaa ja osallistui vuonna 1975 allekirjoitettuihin Helsingin sopimuksiin, jotka pyrkivät vahvistamaan ihmisoikeuksia ja Euroopan turvallisuutta. Hän piti yllä yhteistyötä liittolaisten kanssa ja suhteita Neuvostoliittoon voimatasapainon pohjalta.
  • Lainsäädäntö ja hallinto: Ford käytti presidentin armahdusoikeutta ja ehdotti säästöjä julkisiin menoihin, mutta kohtasi kongressin kanssa usein eriäviä näkemyksiä, mikä vaikeutti laajamittaisten uudistusten läpiviemistä.

1976 presidentinvaalit

Vuoden 1976 vaaleissa Gerald Ford voitti ensin republikaanien esivaalit ja tuli puolueen ehdokkaaksi. Presidentinvaaleissa hän kohtasi demokraattien Jimmy Carterin. Vaikka Ford esitteli kokemustaan ja vakauden korostamista, hän hävisi vaalit Carterille vähällä marginaalilla. Carterin voittoon vaikuttivat osin edelleen vivahteikkaat reaktiot Nixonin armahdukseen ja talousongelmat.

Henkilökohtainen elämä ja myöhemmät vuodet

Ford oli naimisissa Elizabeth "Betty" Fordin kanssa vuodesta 1948. Betty Ford oli vaikutusvaltainen ensimmäinen nainen, joka tunnettiin avoimuudestaan ja myöhemmin päihdekuntoutuksen puolestapuhujana — hän perusti myöhemmin Betty Ford Centerin. Pariskunnalla oli neljä lasta.

Presidenttikauden jälkeen Ford pysyi julkisuudessa, toimi erilaisissa neuvonantaja- ja puhetehtävissä, kirjoitti muistelmateoksia ja osallistui politiikkaan neuvonantajana ja puhuenkokouksissa. Hän eli pitkän elämän ja kuoli 26. joulukuuta 2006 Rancho Miragessa, Kaliforniassa, 93-vuotiaana.

Perintö

Gerald Fordin perintö on monitahoinen: häntä muistetaan erityisesti rehellisyydestään, käytännöllisyydestään ja pyrkimyksestään vakauttaa maata vaikean skandaalin jälkeen. Samalla Nixonin armahdus leimasi hänen poliittista pääomaa ja vaikutti siihen, että hän jäi yhdelle kaudelle. Historiankirjoitus pitää häntä usein välittäjänä, joka pyrki palauttamaan uskottavuutta valtiolliseen johtoon ja pitämään kansallisen yhteisymmärryksen koossa Watergate-jälkeisessä ajassa.