Welsh Marches: Walesin rajaseutu — historia, marcher-lordit ja linnoitukset
Welsh Marches — Walesin rajaseutu: syväluotaava historiakatsaus marcher-lordeista, keskiajan linnoituksista ja rajan arjesta. Tutustu linnoihin, vallan muutoksiin ja tarinoihin.
Welsh Marches on historiallinen ja kulttuurinen rajaseutu Englannin ja Walesin välissä. Alueen tarkka rajaus ei ole koskaan ollut yksiselitteinen: raja on muuttunut vuosisatojen aikana ja monet pienet kaupungit ja kylät ovat olleet eri aikoina kummankin valtakunnan puolella. Marchesilla on pitkät perinteet rajavalvonnasta, sotilasasemista ja kaksikielisestä kanssakäymisestä.
Varhaishistoria ja rajamuodostus
Englannin puolella suuri osa marcheseista kuului muinaiseen Mercian kuningaskuntaan. Mercian hallitsijat rakensivat puolustuslinjoja, joista tunnetuimmat ovat Wat's Dyke ja Offa's Dyke, jotka ajoittuvat pääosin 700–800-luvuille ja muodostivat maamerkkejä sekä puolustuslinjoja. Nykyisin Offa's Dyke on myös suosittu kävelyreitti (Offa's Dyke Path), joka seuraa suurimmalta osaltaan dykin linjaa.
Normannien aikakausi ja marcher-lordit
Termiä "March of Wales" esiintyy jo vuoden 1086 Domesday Bookissa. Normannien vallan aikana seuraavien vuosisatojen aikana länsirajan vartioimista varten muodostettiin erityinen feodaalinen järjestelmä: kuninkaalliset myönsivät alueita ja oikeuksia niin kutsutuille marcher-lordeille. Myös joitakin Earldomit perustettiin marcher-lordien toimivaltaa täydentämään.
Marcher-lordeilla oli poikkeuksellisen laajat valtuudet verrattuna muihin feodaalisiin hallitsijoihin. Heidän oikeuksiinsa kuului muun muassa:
- linnojen ja varuskuntien rakentaminen ja ylläpito;
- omien oikeusinstanssien pitäminen ja paikallisen lain toimeenpano;
- armeijan kokoaminen ja rajapartioiden järjestäminen;
- rälssien ja kaupunkien perustaminen sekä taloudellisten etuoikeuksien jakaminen;
- avioitumisten ja perintöasioiden hoitaminen omilla ehdoillaan.
Merkittäviä marcher-sukuja olivat esimerkiksi de Claret ja Mortimerit, jotka kilpailivat vaikutusvallasta ja maanomistuksesta. Raja-alueella rakennettiin 1100–1300-luvuilla kymmeniä pieniä ja keskisuuria linnoituksia, joiden avulla normannilordit partioivat ja puolustivat alueita walesilaisilta kapinallisilta ja hyökkäyksiltä. Tunnettuja linnoja marcheseilla ovat esimerkiksi Chepstow, Ludlow, Goodrich, Montgomery, Pembroke ja Conwy, joista monet ovat nykyisin säilyneitä nähtävyyksiä.
Lait, hallinnon muutos ja kreivikuntajako
Kun kuningas Henrik VIII ajoi läpi Walesin lakikokonaisuuden (Laws in Wales Acts 1535–1542), marcher-lordien erioikeudet purettiin asteittain. Vuoden 1536 laki alkoi integroida Walesin Englannin oikeusjärjestelmään ja vuonna 1542 täydensivät määräykset vahvistivat tätä prosessia. Tämän seurauksena muodostettiin yhtenäinen hallinnollinen ja oikeudellinen alue, usein kutsuttu "Englanti ja Wales" -kokonaisuudeksi. Marcher-lordien tuomitsemis- ja hallintaoikeudet lakkautettiin ja niiden alueita järjestettiin uusiksi kreivikunniksi, joista esimerkkeinä mainittakoot Denbighshire, Montgomeryshire, Radnorshire, Brecknockshire, Monmouthshire ja Carmarthenshire.
Marches nykypäivänä — kulttuuri, kieli ja raja
Nykyisessä Isossa-Britanniassa Englannin ja Walesin välinen raja on suurimmaksi osaksi hallinnollinen eikä se näy voimakkaasti arkielämässä: rajan yli kuljetaan usein tietämättään. Marchesissa asukkaiden identiteetti on usein sekoitus englantilaista ja walesilaista perinnettä; rajan läheisyydessä esiintyy kulttuurista vaihtelua, kaksikielisyyttä ja paikallisia tapoja, jotka yhdistävät molempia puolia.
Walesissa viralliset viestit ja monet julkiset palvelut on järjestetty sekä englanniksi että walesiksi. Tienpintoihin maalatut walesinkieliset varoitukset, kuten sana ARAF (walesiksi "hidasta" eli "slow"), ovat usein ensimmäisiä merkkejä siitä, että on saapumassa Walesiin. Monmouthshiren kaltaiset alueet ovat historiallisesti olleet hallinnollisesti kiistanalaisia, ja niiden kuulumisesta Walesiin tai Englantiin on keskusteltu pitkään.
Perintö ja matkailu
Welsh Marchesin historian näkyvimpiä jälkiä ovat linnoitukset, muinaislinnoitukset ja muinaislinjat sekä kulttuurinen maisema, jossa sekoittuvat englanninkielinen ja walesinkielinen perinne. Monet marcheseilla sijaitsevista linnoista ja muinaisjäänteistä ovat suosittuja matkailukohteita ja tarjoavat hyvän kuvan alueen sotaisasta ja monivaiheisesta historiasta. Nykyinen raja saattaa olla hallinnollinen ja liikenteellisesti huomaamaton, mutta sen historiallinen merkitys ja perintö näkyvät edelleen paikannimissä, arkkitehtuurissa ja paikalliskulttuurissa.
Walesin marssialueet
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Walesin marssi?
V: Welsh Marches on Englannin ja Walesin välisen rajan ympärillä oleva alue. Se on muuttunut ajan myötä, ja jotkut kaupungit ovat olleet eri aikoina jommallakummalla puolella.
K: Kuka rakensi Wat's Dyken ja Offa's Dyken?
V: Wat's Dyke ja Offa's Dyke olivat merikialaiskuninkaiden rakentamia rajan englantilaiselle puolelle.
K: Mikä oli linnojen rakentamisen tarkoitus 1200- ja 1300-luvuilla?
V: Linnat rakennettiin tälle alueelle tänä aikana auttamaan partiointia ja puolustautumista walesilaisia ryöstäjiä ja kapinallisia vastaan.
K: Milloin Henrik VIII poisti marcher-lordien vallan?
V: Henrik VIII lakkautti marcher-lordien vallan vuonna 1536 Walesin lakeja koskevilla laeillaan 1535-1542.
Kysymys: Kuinka monta uutta kreivikuntaa luotiin marcher-lordshipin lakkauttamisen seurauksena?
V: Marcher lordshipin lakkauttamisen seurauksena luotiin kuusi uutta kreivikuntaa: Denbighshire, Montgomeryshire, Radnorshire, Brecknockshire, Monmouthshire ja Carmarthenshire.
Kysymys: Onko nykyään helppo sanoa, kun ylittää Englannista Walesiin?
V: Ei, nykyään ei ole helppo sanoa, milloin ylittää Englannista Walesiin, koska ei ole mitään selviä merkkejä, jotka osoittaisivat, että olet ylittänyt rajan. Ainoat merkit voivat olla maalattuja sanoja, kuten "Arif", Walesin puolella olevilla teillä.
Kysymys: Painetaanko Walesissa virallisia viestejä sekä englanniksi että walesiksi?
V: Kyllä, viralliset viestit painetaan sekä englanniksi että walesiksi koko Walesissa.
Etsiä