Valkoinen laiva (ranskaksi la Blanche-Nef) oli historiallinen laiva, joka upposi Englannin kanaalissa. Se upposi lähellä Normandian rannikkoa Barfleurin edustalla 25. marraskuuta 1120. Vain kaksi aluksella olleista selvisi hengissä. Hukkuneiden joukossa oli William Adelin, Englannin kuningas Henrik I:n ainoa elossa oleva laillinen poika ja perillinen. William Adelinin kuolema johti perimysriitaan ja tapahtumaketjuun, joka muutti Englannin historiaa.
Onnettomuuden kulku
Valkoinen laiva oli lähtenyt Barfleurista illalla, ja laivassa oli runsaasti aatelisia ja kuninkaallisia seurueita paluumatkalla Englantiin. Aikalaisten kronikoiden mukaan matkaa nopeutettiin ja matkustajat olivat juhlineet myöhään; tämän seurauksena laiva ajoi karille pimeässä ja upposi nopeasti. Tarkkaa onnettomuuden teknistä syytä ei voi varmuudella määritellä, mutta yleisesti mainitaan yhdistelmä pimeyttä, mahdollisesti humaltuneisuutta, liian nopeaa vauhtia ja karikkoihin osumista.
Matkustajat ja selviytyjät
Arviolta useita satoja ihmisiä oli aluksella; tarkan lukumäärän suhteen lähteet vaihtelevat. Vain kaksi ihmistä pelastui. Hukkuneiden joukossa oli useita vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä teki onnettomuudesta paitsi suuren inhimillisen tragedian myös merkittävän poliittisen iskyn Normandian ja Englannin hallintoa kohtaan.
Perimysriita ja seuraukset
William Adelinin kuolema jätti kuningas Henrik I:lle vain tyttären Matildan (myöhemmin tunnettu Empress Matilda) elinkelpoiseksi perilliseksi. Henrik pakotti aateliset vannomaan uskollisuutta Matildalle, mutta tämän kuoleman ja jälkeisten käänteiden jälkeen hänen veljenpoikansa Stephen of Blois hyökkäsi Englantiin ja kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1135. Tästä seurasi vuosikymmenien mittainen sisällissota, joka tunnetaan nimellä "The Anarchy" (noin 1135–1153). Lopulta Matildan poika Henrik II nousi valtaistuimelle ja aloitti Plantagenet-suvun hallitsijasarjan, mutta Valkoisen laivan törmäys oli käynnistävä tapahtuma, joka muutti vallanperimysjärjestyksen kulun.
Muisti ja arkeologia
Valkoinen laiva on jäänyt elävästi mieleen keskiajan kronikoissa ja myöhemmässä historiankirjoituksessa, koska onnettomuuden poliittiset seuraukset olivat niin suuria. Laivan hylystä ei ole löydetty tieteellisesti varmistettua ja kiistatonta kappaletta, ja merialue on myös muuttunut vuosisatojen aikana, joten konkreettinen arkeologinen todistus on puutteellinen. Tapauksen ympärille on kuitenkin kertynyt paljon kerrontaa ja tutkimusta, ja se toimii usein esimerkkinä siitä, kuinka yksittäinen onnettomuus voi muuttaa koko valtakunnan historian kulkua.
