Valkoinen laiva (La Blanche-Nef) 1120 - uppoaminen ja perimysriita
Valkoinen laiva 1120: traaginen uppoaminen Barfleurin edustalla, William Adelinin kuolema ja sen aiheuttama perimysriita — ratkaiseva käänne Englannin historiassa.
Valkoinen laiva (ranskaksi la Blanche-Nef) oli historiallinen laiva, joka upposi Englannin kanaalissa. Se upposi lähellä Normandian rannikkoa Barfleurin edustalla 25. marraskuuta 1120. Vain kaksi aluksella olleista selvisi hengissä. Hukkuneiden joukossa oli William Adelin, Englannin kuningas Henrik I:n ainoa elossa oleva laillinen poika ja perillinen. William Adelinin kuolema johti perimysriitaan ja tapahtumaketjuun, joka muutti Englannin historiaa.
Onnettomuuden kulku
Valkoinen laiva oli lähtenyt Barfleurista illalla, ja laivassa oli runsaasti aatelisia ja kuninkaallisia seurueita paluumatkalla Englantiin. Aikalaisten kronikoiden mukaan matkaa nopeutettiin ja matkustajat olivat juhlineet myöhään; tämän seurauksena laiva ajoi karille pimeässä ja upposi nopeasti. Tarkkaa onnettomuuden teknistä syytä ei voi varmuudella määritellä, mutta yleisesti mainitaan yhdistelmä pimeyttä, mahdollisesti humaltuneisuutta, liian nopeaa vauhtia ja karikkoihin osumista.
Matkustajat ja selviytyjät
Arviolta useita satoja ihmisiä oli aluksella; tarkan lukumäärän suhteen lähteet vaihtelevat. Vain kaksi ihmistä pelastui. Hukkuneiden joukossa oli useita vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä teki onnettomuudesta paitsi suuren inhimillisen tragedian myös merkittävän poliittisen iskyn Normandian ja Englannin hallintoa kohtaan.
Perimysriita ja seuraukset
William Adelinin kuolema jätti kuningas Henrik I:lle vain tyttären Matildan (myöhemmin tunnettu Empress Matilda) elinkelpoiseksi perilliseksi. Henrik pakotti aateliset vannomaan uskollisuutta Matildalle, mutta tämän kuoleman ja jälkeisten käänteiden jälkeen hänen veljenpoikansa Stephen of Blois hyökkäsi Englantiin ja kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1135. Tästä seurasi vuosikymmenien mittainen sisällissota, joka tunnetaan nimellä "The Anarchy" (noin 1135–1153). Lopulta Matildan poika Henrik II nousi valtaistuimelle ja aloitti Plantagenet-suvun hallitsijasarjan, mutta Valkoisen laivan törmäys oli käynnistävä tapahtuma, joka muutti vallanperimysjärjestyksen kulun.
Muisti ja arkeologia
Valkoinen laiva on jäänyt elävästi mieleen keskiajan kronikoissa ja myöhemmässä historiankirjoituksessa, koska onnettomuuden poliittiset seuraukset olivat niin suuria. Laivan hylystä ei ole löydetty tieteellisesti varmistettua ja kiistatonta kappaletta, ja merialue on myös muuttunut vuosisatojen aikana, joten konkreettinen arkeologinen todistus on puutteellinen. Tapauksen ympärille on kuitenkin kertynyt paljon kerrontaa ja tutkimusta, ja se toimii usein esimerkkinä siitä, kuinka yksittäinen onnettomuus voi muuttaa koko valtakunnan historian kulkua.
Valkoisen laivan uppoaminen
Haaksirikko
White Ship oli uusi alus, jonka kapteenina toimi Thomas FitzStephen. Hänen isänsä Stephen FitzAirard oli ollut Mora-aluksen kapteeni Vilhelm Valloittajan miehittäessä Englantia vuonna 1066. FitzStephen tarjosi laivaansa Englannin Henrik I:lle, jotta tämä voisi käyttää sitä palatakseen Englantiin Barfleurista Normandiassa. Henrikillä oli jo muita suunnitelmia, mutta hän antoi monien kuninkaallisen hovinsa jäsenten ottaa Valkoisen laivan. Mukana oli myös hänen ainoa poikansa William Adelin. Mukana olivat myös hänen avioton poikansa Richard of Lincoln, hänen avioton tyttärensä Matilda FitzRoy, Perchen kreivitär, ja monia muita aatelisia. Kronikoitsija Orderic Vitalisin mukaan miehistö pyysi William Adelinilta viiniä, ja hän toimitti sitä heille runsaasti. Kun laiva oli valmis lähtemään, aluksella oli noin 300 ihmistä, vaikka jotkut olivat lähteneet ennen laivan lähtöä liiallisen juomisen vuoksi.
Juhlijat käskivät laivan kapteenia Thomas FitzStepheniä tavoittamaan ja ohittamaan kuninkaan laivan, joka oli jo lähtenyt. Valkoinen laiva oli nopea, rakenteeltaan paras mahdollinen, ja siihen oli hiljattain asennettu uusia materiaaleja. Tämän ansiosta kapteeni ja miehistö olivat varmoja siitä, että he pääsisivät Englantiin ensimmäisenä. Mutta kun laiva lähti liikkeelle pimeässä, sen paapuurin puoleinen kylki osui Quillebœuf-nimiseen vedenalaiseen kallioon, ja laiva upposi nopeasti. William Adelin pääsi pieneen veneeseen ja olisi voinut selvitä hengissä, mutta hän kääntyi takaisin yrittäessään pelastaa sisarpuoliaan Matildaa (Perchen kreivitär), kun hän kuuli tämän avunhuudot. Hänen veneensä täyttyi vedestä, kun muut yrittivät päästä veneeseen pelastautumaan, ja William hukkui heidän mukanaan. Orderic Vitaliksen mukaan vain kaksi jäi henkiin takertumalla kallioon koko yön. Toinen oli Rouenista kotoisin oleva teurastaja ja toinen Geoffrey de l'Aigle. Kronikoitsija väitti lisäksi, että kun Thomas FitzStephen nousi pintaan uppoamisen jälkeen ja sai tietää, ettei William Adelin ollut selvinnyt, hän antoi itsensä hukkua mieluummin kuin kohtasi kuninkaan.
Erään legendan mukaan laiva oli tuhoon tuomittu, koska papit eivät saaneet nousta siihen tavalliseen tapaan.
Laskeutuminen anarkiaan
William Adelinin kuoleman suora seuraus oli anarkiaksi kutsuttu ajanjakso. Valkoisen laivan katastrofi oli jättänyt Henrik I:lle vain yhden laillisen lapsen, toisen tyttären nimeltä Matilda. Vaikka Henrik I oli useaan otteeseen pakottanut paronit vannomaan valan Matildan tukemiseksi hänen perillisekseen, nainen ei ollut koskaan hallinnut Englantia itsenäisesti. Matilda oli epäsuosittu myös siksi, että hän oli naimisissa Anjoun kreivin Geoffrey V:n kanssa. Hän oli Englannin normanniaatelisten perinteinen vihollinen. Henrikin kuoltua vuonna 1135 englantilaiset paronit eivät olleet varmoja, halusivatko he Matildaa kuningattareksi.
Yksi Henrik I:n miespuolisista sukulaisista, Blois'n Tapan, joka oli kuninkaan sisarensa Adelan veljenpoika, valloitti Matildan sekä vanhempien veljiensä Vilhelmin ja Theobaldin ja nousi kuninkaaksi. Tapanin väitettiin suunnitelleen matkustavansa Valkoisella laivalla, mutta hän lähti juuri ennen laivan lähtöä; Orderic Vitalis selittää tämän äkillisen ripulitautikohtauksen syyksi.
Henrik I:n kuoleman jälkeen Matilda ja hänen miehensä Anjoun Geoffrey, Plantagenet-dynastian perustaja, aloittivat pitkän ja tuhoisan sodan Tapania ja hänen liittolaisiaan vastaan Englannin valtaistuimen hallinnasta. Anarkiaksi kutsuttu ajanjakso kesti vuodesta 1135 vuoteen 1153 ja sen vaikutukset olivat tuhoisia erityisesti Etelä-Englannissa.
Noihin aikoihin elänyt historioitsija William of Malmesbury kirjoitti:
"Täällä menehtyivät Williamin kanssa myös Richard, toinen kuninkaan pojista, jonka eräs nainen, jolla ei ollut arvoa, oli synnyttänyt hänelle ennen hänen valtaannousuaan, urhea nuorukainen, joka oli isälleen rakas kuuliaisuutensa vuoksi; Richard d'Avranches, Chesterin toinen jaarli, ja hänen veljensä Otheur; Geoffrey Ridel; Walter of Everci; Geoffrey, Herefordin arkkidiakoni; Chesterin kreivitär; kuninkaan veljentytär Lucia-Mahaut Blois'sta; ja monet muut ... Mikään laiva ei ole koskaan tuonut niin paljon kurjuutta Englantiin."
Runous
- Dante Gabriel Rossetti, "Valkoinen laiva: balladi"; julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1881 hänen kokoelmassaan Ballads and Sonnets.
- Geoffrey Hill, "Valkoinen laiva". Hänen ensimmäisessä kirjassaan For the Unfallen, 1959.
- Felicia Hemans, "Hän ei enää koskaan hymyillyt", noin 1830.
Etsiä