Paholainen (Saatana): merkitys, alkuperä ja uskonnolliset kuvaukset
Tutustu Paholaiseen (Saatanaan): sen merkitykseen, alkuperään ja uskonnollisiin kuvauksiin eri uskonnoissa — historia, myytit ja vertailut kristinuskosta islamiin.
Joissakin uskonnoissa paholainen on paha henki tai yliluonnollinen olento, joka yrittää luoda ihmisille ongelmia ja etäännyttää heidät Jumalasta. Sana "paholainen" on kreikasta peräisin olevan sanan "diabolos" käännös ja tarkoittaa alkujaan "mustamaalaajaa" tai "herjaajaa" — jotakuta, joka valehtelee tai syyttää toisesta haitakseen. ("Diabolos" on käännetty englanninkieliseksi sanaksi "slanderer".) Uudessa testamentissa käytetään kreikan kielen ilmaisuja, muun muassa "diabolos" ja "Satanas", ja näin The Devil tuli englanninkielisessä traditiossa yleiseksi nimeksi Saatanalle.
Alkuperä ja etymologia
Hepreankielinen perusnimi on "satan" (שָּׂטָן), joka tarkoittaa "vastustajaa" tai "syyttäjää" — siis enemmän tehtävää tai roolia kuin yksilöllistä olentoa. Vanhassa testamentissa on esimerkkejä, joissa _satan_ esiintyy jumalallisessa neuvostossa toimivana syyttäjänä (esim. Jobin kirjassa). Myöhemmin, erityisesti kristillisessä tulkinnassa, tämä vastustaja yhdistettiin yhä useammin henkilöityneeseen pahaan, Saatanaan.
Vanhassa testamentissa ja varhaisissa teksteissä
Vanhassa testamentissa mainitaan muun muassa käärme, joka kiusasi Eevaa ja Aadamia ja jonka perinteinen kristillinen tulkinta usein liittää Saatanaan. Alkuperäisessä kertomuksessa käärme ei kuitenkaan eksplisiittisesti nimity Saatanaksi; käärme toimittaa viettelijän roolia. Hepreankieliset tekstit kohtaavat myös käsitteen "satan" käytössä kuvaamaan sekä ihmisiä että henkisiä vastustajia.
Kristillinen perinne: langennut enkeli ja myöhemmät tulkinnat
Kristinuskossa paholaisen historiaa on selitetty kertomuksilla langenneesta enkelistä, jota perinteessä on kutsuttu usein nimellä Lucifer. Raamatun katkelmat (esimerkiksi Jesajan ja Hesekielin tekstien kuvaukset) sekä myöhemmät kirkkoisien ja popularisoitujen kertomusten tulkinnat antoivat pohjan ajatukselle enkelien kapinasta Jumalaa vastaan. Traditiossa kerrotaan, että enkeli kapinoi ylpeydestä tai kieltäytyi tottelemasta Jumalaa, minkä seurauksena hänet ja hänen seuraajansa ajettiin ulos taivaasta — näistä seuraajista käytetään usein nimitystä "langenneet enkelit" tai "demonit".
Islamin käsitys: shaitan ja Iblis
Shaitan (arab. shayṭān, usein translitteroituna shaitan) tarkoittaa "vastustajaa" ja sitä käytetään Koraanissa usein viittaamaan paholaisen kaltaiseen kiusaajaan. Koraanissa on myös kertomus Iblis-nimisestä olennosta, joka kieltäytyi kumartamasta Adamin edessä ja karkotettiin. Islamilaisessa perinteessä erotetaan usein yleisempi termi shayatin (pahoja henkiä tai demonit) ja Iblis, joka on yksilöity kapinallinen. Shaitan esiintyy Koraanissa toisinaan eläimellisissä tai kiusaajaa muistuttavissa hahmoissa, ja hänen päätehtävänsä on houkutella ihmisiä pois oikealta tieltä.
Paholainen, kiusaaja ja demonit Uudessa testamentissa
Uudessa testamentissa Saatana esiintyy usein kiusaajana, syntien yllyttäjänä ja demonien johtajana. Jeesuksen kertomuksissa hänet kuvataan kiusaajana erämaassa ja ihmisten yliaistillisten kärsimysten aiheuttajana. Myös apokalyptisissa teksteissä, kuten Ilmestyskirjassa, Saatana kuvataan lopun aikojen vastustajana, joka lopulta tuomitaan ja hävitetään.
Symboliikka ja kulttuurivaikutus
Paholaisen kuva vaihtelee suuresti kulttuurista ja ajasta riippuen: varhaisessa kristillisessä taiteessa hän saattoi esiintyä yksinkertaisena pedollisena tai pelottavana hahmona, keskiajan ja renessanssin ajan kuvastossa hänen ulkonäkönsä rikastui sarvin, hännän ja piikin kaltaisilla piirteillä. Kirjallisuus (esimerkiksi Miltonin Kadotettu paratiisi), taide ja nykypopulaari kulttuuri ovat muovanneet kuvaa riehakkaasta, viekkaasta, joskus karismaattisesta paholaisesta. Nykyajan teologiassa käydään myös keskustelua siitä, tulkitaanko Saatanaa kirjaimellisena olentona vai symbolisena esityksenä pahasta ja ihmisen omasta pahuudesta.
Teologiset ja filosofiset näkökulmat
Oppineet ja eri uskontokunnat eri aikoina ovat arvioineet paholaisen merkitystä eri tavoin: jotkut näkevät hänet konkreettisena yliluonnollisena toimijana, toiset pitävät kuvausta metaforana inhimillisestä pahuudesta, kiusaamisesta ja moraalisesta vastustuksesta. Myös kysymykset pahuuden olemuksesta, vapaasta tahdosta ja Jumalan kaikkivaltiudesta liittyvät usein keskusteluun Saatanan roolista maailman tapahtumissa.
Yhteenveto
Paholainen on monikerroksinen käsite, joka esiintyy eri uskonnoissa eri tavoin: roolina, nimenä, henkilöitymänä tai symbolina. Alun perin juontuva termi tarkoittaa vastustajaa tai syyttäjää, ja eri tekstiperinteet — heprealaiset, kreikkalaiset ja arabialaiset — ovat muotoilleet siitä omat tulkintansa. Nykykulttuurissa ja teologiassa näkemykset vaihtelevat kirjaimellisista esityksistä symbolisiin ja psykologisiin selityksiin.
Yleinen kuva paholaisesta, punainen, sarvipäinen ja hännällinen.
Kristinusko
Kristinuskon mukaan Paholainen halusi olla jumalan lisäksi jumaluus ja olla riippumaton Jumalasta. Siksi taivaassa alkoi sota ja enkelit taistelivat. Kun Paholainen hävisi taistelun ja hänet heitettiin ulos taivaasta, hän alkoi tehdä pahoja asioita maan päällä. Hän haluaa ihmisten palvovan häntä Jumalan sijasta. Joskus hän yrittää huijata ihmisiä antamalla heille vääriä lupauksia.
Muista taivaasta heitetyistä enkeleistä tuli pahoja henkiä, joita kutsutaan demoneiksi. Ne tottelevat paholaista ja auttavat häntä tekemään pahoja asioita.
Ilmestyskirjassa sanotaan, että Jumala rankaisee paholaista ja hänen riivaajiaan heittämällä heidät helvetissä palavaan tulijärveen. Tämä tapahtuu tulevaisuudessa.
Jotkut kristityt ymmärtävät paholaisen kaaoksen ja kuoleman ruumiillistumaksi. He ajattelevat, että Paholainen on kaukaisinta, mitä joku voi päästä eroon Jumalasta. Paholaisen vastakohtana Jumala edustaa elämää ja Paholainen kuolemaa. Mitä lähemmäs joku pääsee Paholaista, sitä lähemmäs ihminen tulee kuolemaa, eikä häntä herätetä henkiin.
Islamissa
Islamissa ei ole vain yksi paholainen, vaan useita paholaisia, jotka tukevat Saatanaa. Paholaiset ovat näkymättömiä, ja ne houkuttelevat ihmisiä ja djinniä syntiin. Ihmisiä ja djinniä, jotka noudattavat paholaisen tahtoa, kutsutaan myös paholaisiksi.
Arts
Taiteilijat piirtävät paholaisesta kuvia, joissa hän on ruma ja paha. Mutta kukaan ei tiedä, miltä hän todellisuudessa näyttää. Yleensä hän on henki, jota kukaan ei voi nähdä, mutta hän voi näyttää oikealta ihmiseltä huijatakseen ihmisiä. Monet nykyaikaiset kuvaukset paholaisesta esittävät hänet punaisena ihmismäisenä olentona, jolla on sarvet ja terävä häntä ja joka kantaa punaista heittohaarukkaa tai kolmipiikkiä.
Paholainen ja muut uskonnot
Kaikki uskonnot eivät usko paholaiseen. Esimerkiksi jotkut buddhalaisuuden muodot eivät usko paholaiseen. Juutalaisuudessa on Saatana, mutta se ei usko, että Saatana on paholainen, vaan ainoastaan enkeli. Wiccassa hylätään myös paholaisen ja demonien käsite yksinkertaisesti siksi, että wicca-perinteessä luova energia ei ole positiivista eikä negatiivista. Wiccalaisten mukaan: "Me olemme ne, jotka käyttävät tätä energiaa hyvään tai pahaan. Siksi tämän toiminnan seuraukset ovat kokonaan meidän vastuullamme, eivät jonkun pahan yliluonnollisen olennon." Wiccan sarvijumala Cernunnos sekoitettiin kristilliseen paholaiseen, koska hänellä oli sarvet (antiikissa, koska sarvet olivat fallosmaisia, ne yhdistettiin miehekkyyteen (hedelmällisyyteen)), ja ne olivat pian muinaisten eurooppalaisten uskontojen symboleja. Häntä palvottiin pakanallisissa uskonnoissa jo ennen kuin kristinusko saapui Eurooppaan ja Brittein saarille. Monet satanistit uskovat paholaiseen tai Saatanaan vain metaforana, eivät varsinaisena olentona tai henkilönä. Bahá'í-uskossa paholaista pahansuovana, yliluonnollisena olentona ei uskota olevan olemassa. Nämä termit esiintyvät kuitenkin Bahá'í-kirjoituksissa, joissa niitä sen sijaan käytetään metaforina ihmisen alemmasta luonteesta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on paholainen?
V: Paholainen on paha henki tai yliluonnollinen olento, joka yrittää luoda ihmisille ongelmia ja etäännyttää heidät Jumalasta.
K: Mistä sana "paholainen" tulee?
V: Sana "paholainen" tulee kreikan kielen sanasta "diabolos", joka tarkoittaa "jotakuta, joka valehtelee satuttaakseen sinua".
K: Miten Saatanaan viitataan Uudessa testamentissa?
V: Uudessa testamentissa Saatanaan viitataan sanalla "diabolos". Tämä nimitys on sitten käännetty englanniksi nimellä "The Devil".
K: Onko Vanhassa testamentissa eri hahmoja, jotka liittyvät pahuuteen?
V: Vanhassa testamentissa mainitaan sekä käärmeestä että shaitanista, jotka voivat olla kaksi eri hahmoa. Shaitan tarkoittaa hepreaksi "vastustajaa" tai vihollista tai vastustajaa.
K: Miten Shaitan esiintyy muissa uskonnoissa?
V: Islamissa Shaitan esiintyy eläimenä ja yrittää saada ihmiset tekemään vääriä asioita.
K: Kuka oli kristinuskon mukaan alun perin Lucifer?
V: Kristinuskon mukaan Lucifer oli alun perin taivaassa oleva enkeli, joka kieltäytyi rakastamasta ihmisiä niin paljon kuin hänen isänsä Jumala oli häntä ohjeistanut, ja siksi hän kapinoi taivasta vastaan. Kovan taistelun jälkeen hänet kukistettiin ja heitettiin pois taivaasta yhdessä muiden häntä auttaneiden enkelien kanssa.
Etsiä