Marcus Aurelius
Marcus Aurelius Antoninus (26. huhtikuuta 121 - 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari vuosina 161-180. Hän hallitsi yhdessä Lucius Veruksen kanssa kanssakeisarina vuodesta 161 Veruksen kuolemaan vuonna 169 asti.
Hän oli viimeinen viidestä hyvästä keisarista, ja häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä stoalaisista filosofeista.
Marcus Aureliuksen teosta "Meditaatiot", joka kirjoitettiin kreikaksi hänen ollessaan sotaretkellä vuosina 170-180, kunnioitetaan yhä. Se toimii esimerkkinä siitä, miten Aurelius lähestyi filosofi-kuninkaan platonista ihannetta ja miten hän symboloi suurta osaa siitä, mikä roomalaisessa sivilisaatiossa oli parasta.
Jatkuva sodankäynti
Hänen valtakautensa alussa keisarikunta kukisti Marcuksen ja Lucius Veruksen yhteishallinnossa elvytetyn Parthian valtakunnan sodassa vuosina 161-166.
Imperiumin kannalta odottamattomat seuraukset olivat suuret. Paluumatkalla olevat joukot toivat mukanaan ruton (niin sanotun Antoniiniruton), joka saattoi olla isorokkoa. Se tappoi lopulta noin 5 miljoonaa ihmistä ja heikensi keisarikuntaa vakavasti.
Aurelius taisteli saksalaisia heimoja vastaan pitkän sodan aikana vuosina 166-180. Länteen siirtyvien goottien aiheuttama paine ajoi vakiintuneet germaaniheimot hyökkäämään Rooman asiakasvaltioihin Galliassa ja Tonavan toisella puolella.
Imperiumissa riehunut kulkutauti rajoitti Rooman reagointikykyä. Marcomanniheimo tunkeutui Italiaan, jonne ei ollut hyökätty lähes 200 vuoteen, ja kukisti pretoriaaniprefektin armeijan.
Tämä katastrofi pakotti Marcuksen keräämään joukkoja muilta rajoilta ja siirtämään ne markomaaneja vastaan. Rooman armeijaa komensi Claudius Pompeianus, Marcuksen vävy, ja yksi hänen luutnanteistaan oli tuleva keisari Pertinax. Hyökkääjät heitettiin ulos Italiasta, ja Marcus alkoi suunnitella Tonavan ylittämistä heidän alueelleen.
Sen jälkeen seurasi vilkasta diplomaattista toimintaa, kun roomalaiset yrittivät saada eri barbaariheimot puolelleen valmistautuakseen Tonavan ylitykseen. Joidenkin heimojen kanssa solmittiin rauhansopimus, ja toisista tuli Rooman liittolaisia. Vuonna 172 Marcus kukisti Marcommanit, ja vuonna 173 heidän liittolaisensa, quadit, kukistettiin. Kesti vuoteen 174, ennen kuin quadit oli saatu alistettua.
Marcuksen toiminnan keskeytti nyt idässä alkanut kapina, jota johti roomalainen kenraali Avidius Cassius. Marcuksen armeija tukahdutti sen. Sen jälkeen Marcus palasi Roomaan. Hänen poikansa Commoduksen kanssa vietettiin riemujuhlaa.
Vuonna 177 quadit kapinoivat jälleen, ja marcommanit liittyivät heihin. Marcus saapui paikalle elokuussa 178, ja aikanaan roomalaiset voittivat ratkaisevan taistelun nykyisen Slovakian alueella. Keisari Marcus kuoli vuonna 180 taistellessaan yhä saksalaisheimoja vastaan.
Seuraavien parin vuoden aikana saavutettiin voittoja, jotka riittivät Commodukselle, jotta hän saattoi vaatia kunniaa riemuvoitosta. Hänen kenraalinsa olivat käyneet taistelut.
Aftermath
Sota oli paljastanut Rooman pohjoisen rajan heikkouden. Tästä lähtien puolet Rooman legioonista (16 legioonaa 33:sta) oli sijoitettu Tonavan ja Reinin varrelle. Vaikka germaanisten heimojen tilanne oli toistaiseksi hallinnassa, markomaanien sodat olivat niille vain alkusoittoa. Myöhemmät hyökkäykset 4. ja 5. vuosisadalla lopettaisivat lopulta Länsi-Rooman valtakunnan.
Avioliitto ja sukupolvenvaihdos
Aurelius avioitui ensimmäisen serkkunsa Faustina nuoremman kanssa vuonna 145. Heidän 30-vuotisen avioliittonsa aikana Faustina synnytti 13 lasta. Vain yksi poika ja neljä tytärtä elivät isäänsä pidempään:
- Annia Aurelia Galeria Lucilla (148/50-182), avioitui isänsä kanssa hallitsija Lucius Veruksen kanssa.
- Annia Aurelia Fadilla (159-211)
- Annia Cornificia Faustina Minor (160-211)
- Lucius Aurelius Commodus Antoninus (Commodus) (161-192) oli seuraava keisari.
- Vibia Aurelia Sabina (170-kuollut ennen vuotta 217)
Faustina nuoremman rintakuva, Louvre, Pariisi.
