Marcus Aurelius Antoninus (26. huhtikuuta 121 – 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari vuosina 161–180. Aluksi hän hallitsi yhdessä Lucius Veruksen kanssa vuodesta 161 Veruksen kuolemaan vuonna 169 asti; sen jälkeen Marcus hallitsi yksin. Hänet tunnetaan sekä valtionpäämiehenä että omistautuneena stoalaisena filosofina.
Marcus Aurelius oli viimeinen niin kutsutuista "viidestä hyvästä keisarista" ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä stoalaisista ajattelijoista Rooman ajalta. Filosofisessa ajattelussaan hän jatkoi stoalaisuuden perinteitä painottaen itsesäätelyä, velvollisuutta, järjen käyttöä ja myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan.
Hänen tunnetuin teoksensa on Meditaatiot, joka kirjoitettiin kreikaksi pääosin hänen ollessaan sotaretkellä vuosina 170–180. Teos ei alun perin ollut tarkoitettu julkaistavaksi, vaan se koostuu henkilökohtaisista muistiinpanoista ja mietelauseista, joissa Marcus harjoittelee stoalaista itsekuria, muistuttaa itseään kuolevaisuudesta ja pohtii hyvän elämän periaatteita. Meditaatiot toimii esimerkkinä siitä, miten Aurelius pyrki yhdistämään filosofin ja hallitsijan roolit; teoksesta näkyy vaikutteita myös platonisesta ihanteesta, johon viittaa hänen tavoitteenaan toteuttaa järjenmukaista ja oikeudenmukaista hallintoa (platonista ajattelutapaa muistuttavat piirteet).
Aureliuksen valtakauteen liittyy useita sotilaallisia uhkia ja haasteita: idässä käytiin sota Parthiaa vastaan, ja pohjoisissa Rajamaissa syttyivät pitkäkestoiset hyökkäykset germaanisilta heimoilta (ns. markomaaneihin kohdistuvat sodat). Hänen hallituskautensa loppupuolella Roomaa koetteli myös suuri rutto, jota nykyhistoriassa kutsutaan Antoninuksen rutoksi; se heikensi väestöä ja sotavoimia. Marcus vietti paljon aikaa armeijan mukana rajalla ja lähiössä, mikä heijastui hänen kirjoituksiinsa ja hallintotapoihinsa.
Häntä pidetään usein esimerkkinä "filosofi-keisarista": hän pyrki elämään ja tekemään päätöksiä stoalaisen käytännön mukaan, korostaen velvollisuutta, kohtuullisuutta ja yhteiskunnan hyvinvointia. Samaan aikaan hänen suvunvalintansa — erityisesti poikansa Commoduksen julistaminen seuraajaksi — on saanut osakseen kritiikkiä, koska Commoduksen hallinto merkitsi pitkän vakauden kauden päättymistä ja johti myöhemmin imperiumin vaikeampiin aikoihin.
Marcus Aurelius kuoli 17. maaliskuuta 180 todennäköisesti Vindobonassa (nykyisessä Wienissä) tai sen lähistöllä, ollessaan jälleen keisarillisella sotaretkellä. Hänen perintönsä näkyy sekä poliittisena että filosofisena vaikutuksena: roomalaisen sivilisaation parhaat puolet—velvollisuudentunto, järki ja hallinnon pyrkimys oikeudenmukaisuuteen—nousevat Marcus Aureliuksen elämäntyöstä ja kirjoituksista esiin yhä. Hänen Meditaatiot-teoksensa jatkaa lukemista ja kommentointia modernissa filosofiassa, johtajuuskirjallisuudessa ja henkilökohtaisessa itsetutkiskelussa.
