NHL-kausi 1964-65 oli National Hockey Leaguen 48. kausi. Kuusi joukkuetta pelasi kukin 70 ottelua runkosarjassa, ja sarja edusti vielä niin kutsuttua Original Six -aikaa, jolloin liiga koostui vain kuudesta vakiintuneesta seurasta. Runkosarja ratkaisi pudotuspelipaikat: neljä parasta eteni semifinaaleihin ja jatkoi siitä parhaat seitsemästä -järjestelmällä pelattaviin sarjoihin.
Pudotuspelit ja Stanley Cup
Montreal Canadiens voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa sitten vuoden 1960. Finaalissa Canadiens kohtasi Chicago Black Hawksin ja sarja venyi täyteen seitsemään otteluun ennen ratkaisuja. Sarja oli tiukka ja osoitti Montrealin laajan pelillisen syvyyden sekä kyvyn onnistua paineen alla.
Jean Béliveau ja Conn Smythe
Jean Beliveau valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi ja voitti vastikään käyttöön otetun Conn Smythe Trophyn. Beliveaun valinta oli merkittävä: hänestä tuli Conn Smythen ensimmäinen voittaja, ja palkinto tunnusti erityisesti hänen johtajuuttaan, kokemustaan ja ratkaisuhetkien panosta Canadiensin menestyksessä.
Kauden luonne ja merkitys
- Kaudella korostuivat perinteiset rivaliteetit Original Six -kauden puitteissa ja pudotuspelien kovatasoinen kilpailu.
- Conn Smythe -palkinnon käyttöönotto toi uuden tavan arvostaa pudotuspelisuorituksia ja loi pysyvän perinteen NHL:ään.
- Montrealin mestaruus vahvisti seuran asemaa 1960-luvun kärkijoukkueena ja lisäsi sen historiaan uuden merkkipaalun.
Vaikka kausi sijoittuu yli puolen vuosisadan taakse, sen tapahtumat — pioneerihetket, tiukat finaalit ja arvostetun pudotuspelipalkinnon ensimmäinen jako — säilyttävät merkityksensä jääkiekkohistoriassa.