Benito Pablo Juárez García (21. maaliskuuta 1806 - 8. heinäkuuta 1872) oli zapotekki, joka toimi Meksikon presidenttinä viisi kautta (1858-1861 väliaikaisena), (1861-1865), (1865-1867), (1867-1871) ja (1871-1872). Presidenttikautensa aikana hän vastusti orjuutta ja pyrki parantamaan erityisesti Meksikon alkuperäisamerikkalaisten oikeuksia ja kohtelua.

Hänen filosofiansa on vaikuttanut moniin meksikolaisiin ja meksikolaisamerikkalaisiin Yhdysvalloissa, jotka ovat taistelleet latinoiden ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta lähes kahden vuosisadan ajan.

Vuonna 1843 Benito avioitui Margarita Mazan kanssa.



 

Varhaiselämä ja koulutus

Benito Juárez syntyi köyhään zapoteekki-perheeseen San Pablo Guelataossa Oaxacassa. Hän menetti vanhempansa varhain ja muutti nuorena Oaxacaan, missä hän sai koulutuksensa. Juárez opiskeli Oaxacan tiede- ja taideinstituutissa (Instituto de Ciencias y Artes de Oaxaca) ja valmistui juristiksi vuonna 1834. Koulutuksensa ja juridiikan alan työnsä kautta hän nousi vähitellen vaikutusvaltaiseksi liberaaliksi poliitikoksi.

Poliittinen ura ja La Reforma

Juárez toimi useissa julkisissa tehtävissä, muun muassa Oaxacan hallinnossa ja oikeuslaitoksen eri asemissa. Hän liittyi liberaaleihin ja oli keskeinen hahmo 1850-luvun kansalliseen uudistusliikkeeseen, joka tunnetaan nimellä La Reforma. Uudistukset pyrkivät rajoittamaan kirkon ja sotilaseliitin poliittista valtaa, edistämään yksityisomistusta ja maareformia sekä rakentamaan sekulaarisempaa valtiota. Tärkeitä lakeja ja toimenpiteitä olivat muun muassa oikeudellisten erityisprivilegioiden rajoittaminen ja kirkon omaisuuden vähentäminen.

Presidenttikaudet ja Ranskan interventio

Vuonna 1858 Juárezet nousi kansalliseksi johtajaksi ja hän toimi Meksikon presidenttinä useita peräkkäisiä kausia. Hänen presidenttikautensa ajoittui vaikeisiin aikoihin: sisällissodat, poliittinen polarisaatio ja ulkoinen interventio. Ranskan interventio vuonna 1862 johti siihen, että Ranskan tukema keisarikunta asetti arkkiherttua Maximilianin Meksikon keisariksi. Juárez johti tasavaltalaista vastarintaa, piti hallituksensa toiminnassa ja jatkoi presidenttinä myös poikkeusoloissa, kunnes keisarikunta kukistettiin ja tasavalta palautettiin vuonna 1867.

Politiikat ja saavutukset

Juárezin hallinto edisti muun muassa seuraavia periaatteita ja käytäntöjä:

  • lain edessä tasa-arvon vahvistaminen ja privilegioiden rajoittaminen;
  • kirkon ja valtion erottaminen käytännössä ja sekulaaristen instituutioiden vahvistaminen;
  • kansallinen koskemattomuus ja riippumattomuus ulkovallasta;
  • julksisen hallinnon ja oikeusjärjestelmän modernisointi sekä siviilirekisterin ja perustuslaillisten rakenteiden tukeminen;
  • koulutuksen ja kansalaisten oikeuksien edistäminen, mikä vaikutti maan pitkän aikavälin kehitykseen.

Perintö ja merkitys

Benito Juárez on Meksikossa kansallisena symbolina tunnettu hahmo: hän edustaa liberalismia, oikeusvaltioperiaatetta ja alkuperäiskansataustaisen henkilön nousua kansalliseen johtoon. Häntä muistetaan laajalti myös lausahduksesta "Entre los individuos, como entre las naciones, el respeto al derecho ajeno es la paz" (suom. "Yksilöiden välillä, kuten myös kansojen, toisten oikeuksien kunnioitus on rauhaa").

Juárezin muistoksi vietetään hänen syntymäpäiväänsä 21. maaliskuuta, ja Meksikon kaupungeissa on lukuisia muistomerkkejä ja katuja hänen nimellään, muun muassa Mexico Cityn kuuluisat patsaiden ja muistomerkkien ryhmät. Hänen reforminsa muovasivat Meksikon poliittista kenttää vuosisadoiksi ja vaikuttivat myös Latinalaisesta Amerikasta Yhdysvaltoihin siirtyvien meksikolaisperäisten yhteisöjen ajatteluun ja kansalaisoikeustaisteluun.

Henkilökohtainen elämä ja kuolema

Vuonna 1843 Juárez avioitui Margarita Mazan kanssa, ja perhe-elämä kuului hänen yksityiselämäänsä samalla kun hän johti maata suurten kriisien läpi. Benito Juárez kuoli virassa 8. heinäkuuta 1872 Mexico Cityssä. Hänen perintönsä elää vahvasti Meksikon kansallismuistissa ja poliittisessa perinteessä.