Benny Goodman

Life

Varhainen elämä

Goodman oli köyhien juutalaisten maahanmuuttajien poika Chicagossa, Illinoisissa. He asuivat Chicagon Maxwell Streetin kaupunginosassa. Hän oppi soittamaan klarinettia hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämässä poikabändissä. Hänestä tuli jo varhain vahva klarinetinsoittaja, ja hän alkoi soittaa ammattimaisesti bändeissä vielä "lyhyissä housuissa".

Varhaiset vaikutteet

Hänen varhaisia vaikutteitaan olivat Chicagossa asuvat New Orleansin jazzklarinetinsoittajat, kuten Johnny Dodds, Leon Ropollo ja Jimmy Noone.

Ensimmäinen yhtye

Goodman liittyi 16-vuotiaana yhteen Chicagon parhaista bändeistä, Ben Pollack Orchestra -orkesteriin, jonka kanssa hän teki ensimmäiset levytyksensä vuonna 1926. Hän alkoi tehdä levyjä omalla nimellään kaksi vuotta myöhemmin.

Myöhempi elämä

Goodman lähti New Yorkiin. Hänestä tuli hyvä sessiomuusikko 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. Hänet tunnettiin vankkana soittajana, koska hän oli valmistautunut ja luotettava. Hän soitti valtakunnallisesti tunnetuissa Red Nicholsin, Isham Jonesin ja Ted Lewisin yhtyeissä. Sitten hän perusti oman yhtyeen vuonna 1932.

Vuonna 1934 hän yritti osallistua "Let's Dance" -radio-ohjelmaan. Koska hän tarvitsi ohjelmaan joka viikko uusia karttoja, hänen ystävänsä John Hammond ehdotti, että hän ostaisi jazzkarttoja Fletcher Hendersonilta, jolla oli 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa New Yorkin suosituin afroamerikkalainen yhtye. Hendersonin kaavioiden, hänen vahvan klarinetinsoittonsa ja hyvin harjoittelevan bändinsä yhdistelmä teki hänestä nousevan tähden 30-luvun puolivälissä.

Fame

Hän esiintyi Palomar Ballroomissa Los Angelesissa 21. elokuuta 1935. Tämän show'n ansiosta hän tuli tunnetuksi kaikkialla Yhdysvalloissa Hänen radiolähetyksensä New Yorkista olivat liian myöhään illalla, jotta monet itärannikon ihmiset olisivat voineet kuulla ne, mutta Goodmanilla oli paljon faneja Kaliforniassa, ja hyvin innostunut yleisö tervehti Goodmania. Tämä herätti paljon huomiota koko maassa ja teki Goodman-yhtyeestä nopeasti suositun. Jotkut kirjoittajat ovat sanoneet, että tämä oli Swing-aikakauden alku.

Maineen menetys

Goodman jatkoi nopeaa nousuaan koko 1930-luvun lopun ajan big bandin, trion ja kvartetin sekä sekstetin kanssa. Tammikuun 16. päivänä 1938 hänen yhtyeensä teki kuuluisan esiintymisen Carnegie Hallissa. 1940-luvun puoliväliin mennessä big bandit menettivät suosiotaan. Syitä tähän olivat muun muassa se, että lahjakkaat muusikot menivät armeijaan tai saivat paremmin palkattuja tehdastöitä, toisen maailmansodan aikainen bensiini- ja kumisäännöstely, kaksi pitkää muusikoiden levytyslakkoilua ja Frank Sinatran kaltaisten suosittujen laulajien nousu.

Kuolema

Goodman jatkoi soittamista levyillä ja pienryhmissä. Joskus hän järjesti uuden yhtyeen ja soitti jazzfestivaaleilla tai lähti kiertueelle soittamaan muissa maissa. Hän jatkoi klarinetin soittamista, kunnes kuoli vuonna 1986 New Yorkissa, New Yorkissa.

Muut hankkeet

Goodman auttoi myös rotujen yhdentymistä Amerikassa. 1930-luvun alussa mustat ja valkoiset jazzmuusikot eivät voineet soittaa yhdessä useimmissa klubeissa tai konserteissa. Etelän osavaltioissa rotuerottelu oli lakisääteistä. Benny Goodman rikkoi perinteitä palkkaamalla Teddy Wilsonin soittamaan hänen ja rumpali Gene Krupan kanssa Benny Goodman Triossa. Vuonna 1936 hän lisäsi Lionel Hamptonin vibrafoneilla Benny Goodman Quartetiksi. Goodman oli niin kuuluisa, että hänen yhtyeellään oli varaa olla lähtemättä kiertueelle eteläisiin osavaltioihin, joissa hänen yhtyeensä jäsenet olisivat saattaneet joutua pidätetyiksi rotunsa vuoksi.