Benny Goodman, syntymänimeltään Benjamin David Goodman, (30. toukokuuta 1909 - 13. kesäkuuta 1986) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, joka soitti klarinettia. Häntä kutsuttiin "Swingin kuninkaaksi", "klarinetin patriarkaksi", "professoriksi" ja "Swingin vanhimmaksi valtiomieheksi".

 

Varhaiselämä ja uran alku

Goodman syntyi 1909 Chicagossa juutalaiseen perheeseen. Hän aloitti klarinetin soiton nuorena ja esiintyi jo nuorena soittaen vaudeville- ja tanssiyhtyeissä sekä orkestereissa. Nuorena ammattilaisena hän soitti useissa yhdysvaltalaisissa tanssibandeissa ennen kuin perusti oman kokoonpanonsa ja aloitti johtajana menestyksekkään uran.

Nousu swingin eturintamaan

1930-luvun alkupuoliskolla Goodmanista tuli yksi swing-musiikin näkyvimmistä nimistä. Hänen orkesterinsa ja pienryhmänsä levytykset sekä radiosoitot toivat swingin laajempaan tietoisuuteen. Erityisen merkittävä oli esiintyminen Palomar Ballroomissa Kaliforniassa vuonna 1935, jota usein pidetään yhtenä swingin läpimurtotapahtumana.

Pienryhmät, yhtyeet ja merkittävät levytykset

Goodman esiintyi sekä suuressa orkesterissa että pienemmissä kokoonpanoissa (trio, kvartetti, sekstetti), ja hän teki useita klassikoiksi muodostuneita levytyksiä. Tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa:

  • "Sing, Sing, Sing" — pitkä, energinen swing-standardi, joka usein liitetään Goodmani n ja rumpali Gene Krupan esityksiin;
  • "Stompin' at the Savoy";
  • "King Porter Stomp";
  • "Let's Dance" ja muita aikakauden suosikkeja.

Rasisten esteiden murtaja ja yhteistyöt

Goodman oli merkittävä myös siksi, että hän rikkoi roturajoja esiintymällä ja palkkaamalla afroamerikkalaisia muusikoita samoihin kokoonpanoihin aikana, jolloin segregaation vaikutus oli Yhdysvalloissa vielä voimakas. Hän teki uraauurtavaa työtä mm. pianistien Teddy Wilsonin ja vibrafonisti Lionel Hamptonin kanssa pienryhmissä sekä toimi yhteistyössä kitaristi Charlie Christianin kanssa, mikä vaikutti jazzin kehitykseen ja soolosoiton korostumiseen.

Carnegie Hallin konsertti ja klassinen ulottuvuus

Goodmanin äänitteistetty Carnegie Hallin konsertti vuonna 1938 on yksi jazz-historian merkkitapauksista ja osoitus swingin aseman vahvistumisesta taidemusiikin näyttämöillä. Lisäksi Goodman teki yhteistyötä klassisen musiikin piireissä: hän esiintyi ulkoisesti klassisemmassa repertuaarissa ja kannatti klarinetin asemaa sekä jazzissa että konserttisaleissa. Hän myös tilasi ja esitti uutta musiikkia klassisen ja jazzin rajapinnassa, mikä laajensi klarinetin roolia eri konteksteissa.

Vaikutus ja perintö

Goodmanilla oli suuri vaikutus sekä klarinetin soittoon että big band -sähköistyksen kehitykseen. Hänen tyylinsä yhdisti teknistä taituruutta, tarkkaa ensemble-soittoa ja kykyä innostaa yleisöä. Swingin suosio ja jazzin kaupallinen läpimurto 1930-luvulla kytkeytyvät vahvasti hänen nimeensä. Goodmanin levytykset, radiosoitot ja konserttitallenteet ovat edelleen keskeisiä lähteitä swing-aikakauden ymmärtämisessä.

Viimeiset vuodet

Benny Goodman jatkoi esiintymisiä ja levytyksiä useiden vuosikymmenien ajan, vaikka swingin suosio väheni rockin ja muiden uusien tyylien noustessa. Hän kuoli 13. kesäkuuta 1986, mutta hänen vaikutuksensa jazzin, swingin ja klarinetin historiassa säilyy vahvana.

Goodman on yhä muistettu yhtenä merkittävimmistä jazzklarinetisteista ja swingin pioneereista, jonka musiikki ja rohkeat ratkaisut yhdistää muusikoita eri taustoista ovat muokanneet modernin jazzin kehitystä.