Vibrafoni
Vibrafoni on lyömäsoitin. Se muistuttaa ksylofonia, mutta tangot on tehty puun sijasta alumiinista. Kuten ksylofonissa, tangot on järjestetty samalla tavalla kuin pianon näppäimistö, jotta sävelet voidaan soittaa. Vaihtoehtoinen muoto on 6-plus-6-järjestelmä, jossa kummallakin rivillä tangot ovat kokosäveletäisyydellä ja molemmilla riveillä puolisäveletäisyydellä. Soittaja käyttää mailoja, joko yhtä tai kahta kummassakin kädessä. Jokaisen tangon alla on putket. Näitä kutsutaan "resonaattoreiksi". Ne tekevät äänestä kovemman. Soittimessa on myös sähkömoottori, joka voidaan kytkeä päälle pedaalilla. Tämä saa tuulettimet pyörimään tuulettimissa ja aiheuttaa hyvin voimakkaan, värisevän äänen. Tästä syystä soitin on saanut nimensä. Joskus ihmiset kutsuvat vibrafonia viboiksi.
Vibrafoneja valmistettiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1921.
Vasarat ovat hakkaajia, joiden päässä on kumipallo. Näiden pallojen ympärille kiedotaan tiukasti lankaa tai kovaa narua. Vibrafonimailat ovat yleensä hieman kovempia kuin marimbassa käytettävät mailat. Ne koostuvat yleensä kumipallon ytimestä, joka on kääritty lankaan tai naruun ja kiinnitetty kapeaan tappiin, joka on tavallisimmin valmistettu rottingista tai koivusta (joskus käytetään myös muita materiaaleja, kuten nailonia). Vibrafoniin sopivat mailat sopivat yleensä myös marimbaan. Niitä voidaan pitää eri tavoin. Yleinen tapa on pitää niitä peukalon ja etusormen välissä ja käyttää muita sormia apuna mailojen ohjaamisessa. Neljällä mailalla soittaminen on vaikeampaa, mutta sen avulla soittaja voi soittaa harmoniaa (neljästä nuotista koostuva sointu).
Joskus käytetään erityisiä tekniikoita, kuten "pitch bending". Tämä tehdään liu'uttamalla yhtä mailaa tangon varrella erityisellä tavalla. Toisinaan soittajia pyydetään käyttämään jousen, kuten sellon tai kontrabasson jousen, jousen käyttöä tangon reunan yli.
Vibrafonia käytetään Alban Bergin oopperan Lulu orkesterissa. Sitä käytetään myös Olivier Messiaenin, Leonard Bernsteinin, Benjamin Brittenin ja Vaughan Williamsin teoksissa (sinfonian nro 8 avaus). Vibrafoneja kuulee yleisesti jazzissa, erityisesti comboissa.
Vibrafoni, jossa on mailat.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on vibrafoni?
A: Vibrafoni on lyömäsoitin, joka muistuttaa ksylofonia, mutta jossa on puun sijasta alumiinitankoja. Siinä on tangojen alla resonaattorit ja sähkömoottori, joka voidaan kytkeä päälle pedaalilla värähtelevän äänen aikaansaamiseksi.
K: Miten tangot on järjestetty?
V: Tangot on järjestetty samalla tavalla kuin pianon näppäimistö, jotta sävelet voidaan soittaa. On olemassa myös vaihtoehtoinen muoto, jota kutsutaan 6 plus 6 -järjestelmäksi, jossa kummallakin rivillä tangot ovat kokosäveletäisyydellä ja molemmat rivit ovat puolisäveletäisyydellä.
K: Minkälaisia mailoja vibrafonissa käytetään?
V: Vibrafonin soittamiseen käytetään tavallisesti mailoja, joiden päässä on kumipalloja, jotka on kiedottu tiukasti lankaan tai naruun. Ne voivat olla rottinkia tai koivua, ja ne voivat olla myös hieman kovempia kuin marimbassa käytettävät.
K: Miten mailoja pitäisi pitää soitettaessa?
V: Malletteja pidetään yleensä peukalon ja etusormen välissä, ja muita sormia käytetään apuna niiden hallitsemisessa. Neljällä malletilla soittaminen antaa soittajille mahdollisuuden soittaa harmoniaa (sointuja, joissa on neljä säveltä).
K: Käytetäänkö vibrafonia soitettaessa erityisiä tekniikoita?
V: Kyllä, joskus käytetään erikoistekniikoita, kuten "sävelkorkeuden taivuttamista", liu'uttamalla yhtä mailaa tangon varrella tietyllä tavalla tai jousittamalla yhden tangon reunan yli sellon tai kontrabasson jousilla.
K: Milloin se valmistettiin ensimmäisen kerran?
V: Vibrafoneja valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1921 Amerikassa.
K: Millaisessa musiikissa sitä yleensä kuullaan?
V: Vibrafoneja kuulee yleisesti jazzmusiikissa, erityisesti comboissa, sekä sellaisten säveltäjien teoksissa kuin Alban Bergin ooppera Lulu, Olivier Messiaen, Leonard Bernstein, Benjamin Britten ja Vaughan Williamsin sinfonian nro 8 alkusoitto.
