Eliömaantiede | tutkimus siitä, miten lajit ovat jakautuneet
Biogeografia tutkii lajien levinneisyyttä. Siinä todetaan, missä eliöt elävät ja miksi niitä esiintyy (tai ei esiinny) tietyllä maantieteellisellä alueella.
Biogeografia opettaa, miten eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet paikkoihin, joissa ne elävät, ja miten samankaltaisissa paikoissa on usein aivan erilaisia eläimiä ja kasveja.
Noin vuosina 1800-1855 luonnonhistorioitsijat laativat luetteloita maailman eri alueiden lajeista. Luettelot julkaistiin taulukoina heidän kirjoissaan. Charles Darwin ja Alfred Russel Wallace julkaisivat ajatuksen evoluutiosta luonnonvalinnan avulla. He matkustivat trooppisiin maihin ja kirjoittivat näiden maiden elämästä. Heidän mukaansa evoluutio oli avain maantieteellisen levinneisyyden ymmärtämiseen.
Uudet lajit syntyvät yleensä lajinmuodostuksen kautta - aikaisemman lajin jakautuessa kahdeksi. Nämä lajit voivat siirtyä uusiin paikkoihin, mutta vuoret, meret ja ilmasto voivat estää niitä siirtymästä. Tämä tarkoittaa, että kahdessa samankaltaisessa ilmastossa sijaitsevassa paikassa on usein erilaisia eläin- ja kasvilajeja. Esimerkiksi Australiassa elävät pussieläimet ovat hyvin erilaisia kuin Etelä-Amerikan eläimistö. Saarilla (Havaijilla, Galapagossaarilla) elävät lajit voivat olla hyvin erilaisia kuin mantereella elävät lajit.
Kartta, jossa esitetään eläinmaantieteelliset alueet.
Historia
Biogeografian tieteellinen teoria perustuu Alexander von Humboldtin (1769-1859), Hewett Cottrell Watsonin (1804-1881), Alphonse de Candollen (1806-1893), Alfred Russel Wallacen (1823-1913), Philip Lutley Sclaterin (1829-1913) ja muiden biologien ja tutkimusmatkailijoiden työhön.
Wallace tutki 1800-luvun puolivälissä kasviston ja eläimistön levinneisyyttä Amazonin altaassa ja Malesian saaristossa. Wallace ja Sclater pitivät biogeografiaa evoluutioteorian tukena. Keskeiset havainnot, kuten eläimistön jyrkkä ero Wallacen linjan molemmin puolin, voidaan ymmärtää vain tässä valossa. Muuten biogeografian ala olisi puhtaasti kuvaileva.
Sekä Darwin että Wallace kiinnittivät paljon huomiota valtamerten saariin esimerkkeinä evoluutiosta ja erityisesti lajinmuodostuksesta. Darwin vieraili Galapagossaarilla ja tutki sen eläimistöä. Wallace vietti vuosia Kaakkois-Aasian saarilla. Tämä kiinnostus herätettiin henkiin Robert MacArthurin ja E.O. Wilsonin vuonna 1967 julkaisemassa teoksessa The theory of island biogeography. He osoittivat, että lajien vaihtelu yhdellä alueella voidaan ennustaa, jos tunnetaan elinympäristön pinta-ala, maahanmuuton määrä ja sukupuuttoon kuolemisen määrä.
Todettiin, että luontotyyppien pirstaleet ovat kuin saaria. Niitä voidaan tutkia samoilla menetelmillä. Tämä vauhditti suojelubiologian kehitystä.
Genomianalyysin avulla tutkijat voivat testata teorioita populaatioiden, kuten saaristolajien, alkuperästä ja leviämisestä. Sen avulla biologit voivat testata teorioita siitä, mistä lajit ovat peräisin.
Edward O. Wilson, biologi ja luonnonsuojelija
Kirjat
- Cox C.B. ja Moore P.D. 2010. Biogeography: an ecological and evolutionary approach. 8. painos, Wiley. ISBN 0-470-63794-3 (standarditeksti).
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kosmopoliittinen jakelu
- Lajistuminen#Geografinen eristyneisyys
- Great American Interchange
- Ekologia
- Ecozone
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on biogeografia?
A: Biogeografia on lajien levinneisyyden tutkimista, mukaan lukien se, missä eliöt elävät ja miksi niitä esiintyy tietyillä maantieteellisillä alueilla.
K: Miten luonnontieteilijät dokumentoivat lajien levinneisyyttä ennen Charles Darwinia ja Alfred Russel Wallacea?
V: Luonnonhistorioitsijat laativat luetteloita lajeista maailman eri alueilla ja julkaisivat ne taulukkoina kirjoissaan.
K: Mistä Charles Darwin ja Alfred Russel Wallace kirjoittivat?
V: Charles Darwin ja Alfred Russel Wallace kirjoittivat trooppisten maiden elämästä ja esittivät, että evoluutio oli avain maantieteellisen levinneisyyden ymmärtämiseen.
K: Miten uudet lajit muodostuvat?
V: Uudet lajit muodostuvat yleensä lajinmuodostuksen kautta, jolloin aikaisempi laji jakautuu kahdeksi.
K: Mikä voi estää lajia siirtymästä uuteen paikkaan?
V: Vuoret, meret ja ilmasto voivat kaikki estää lajia siirtymästä uuteen paikkaan.
K: Miten tämä vaikuttaa samankaltaisiin paikkoihin, joissa on erilaisia eläimiä tai kasveja?
V: Tämä tarkoittaa sitä, että kahdessa samankaltaisen ilmaston omaavassa paikassa on usein erilaisia eläin- ja kasvilajeja. Esimerkiksi Australiassa elävät pussieläimet ovat hyvin erilaisia kuin Etelä-Amerikan eläimistö.
K: Miksi saarilla voi olla hyvin erilaisia lajeja kuin mantereella? V: Saarten (Havaiji, Galapagos) lajisto voi olla hyvin erilainen kuin mantereella, koska saaret ovat eristyksissä muista maamassoista, mikä estää tiettyjen eläin- tai kasvipopulaatioiden siirtymisen.
