Saksalainen taistelulaiva Bismarck oli yksi toisen maailmansodan kuuluisimmista sota-aluksista. Se lähti ainoalle suurhyökkäysmatkalleen, operaatio Rheinübungiin, toukokuussa 1941 yhdessä raskaan risteilijän Prinz Eugenin kanssa ja upposi myöhemmin samassa kuussa Atlantin valtamereen. Aluksen miehistöön kuului yli 2 200 miestä; uppoamisen yhteydessä menehtyi suurin osa miehistöstä ja noin 115 pelastui.

 

Suunnittelu ja ominaisuudet

Bismarck oli osa vihollisvaltioiden kunnioitusta ja pelkoa herättänyttä suurehkoa taistelulaivaluokkaa. Se rakennettiin 1930–40-lukujen vaihteessa ja suunniteltiin yhdistämään voimakas tulivoima, hyvä nopeus ja vahva panssari. Aluksen pääaseistukseen kuului kahdeksan 38 cm:n tykkia, ja se pystyi saavuttamaan noin 30 solmun nopeuden. Aluksen rungon pituus oli noin 250 metriä ja miehistön koko oli tyypillisesti yli 2 000 henkeä.

Operaatio Rheinübung ja taistelu Denmark Straitilla

Toukokuussa 1941 Bismarck lähti tarkoituksenaan iskeä Atlantilla liikkeellä olleisiin liittoutuneiden kauppalaivastoihin. Pian operaatiossa se kohtasi Britannian laivastoyksiköitä Denmark Straitin tienoilla. 24. toukokuuta 1941 Bismarck ja Prinz Eugen taistelivat brittiläisen HMS Hoodin ja HMS Prince of Walesin kanssa. Taistelussa Hood sai osuman, räjähti ja upposi nopeasti — suurin osa sen miehistöstä menehtyi. Prince of Wales puolestaan vaurioitui ja vetäytyi.

Seuraukset ja metsästys

Hoodin uppoaminen herätti Brittien laivaston voimakkaan ja määrätietoisen reaktion: useat laivastoyksiköt lähetettiin jäljittämään ja kukistamaan Bismarck. Bismarck vahingoittui mm. Prince of Walesin ammuksista siten, että sen voimansiirto ja ohjausvauriot sekä polttoainevuodot rajoittivat sen toimintakykyä ja pakottivat aluksen yrittämään palaamista Ranskan vallankumousporukoiden hallitsemaan satamaan.

Lopullinen taistelu ja uppoaminen

26. toukokuuta 1941 brittialukset HMS King George V ja HMS Rodney kävivät Bismarckin kimppuun. Rodney ampui läheltä erittäin raskasta tuli-iskua, minkä jälkeen tuhonneet torpedot ja konepistoli-iskut aiheuttivat Bismarckille merkittäviä vaurioita. Aluksen lopullinen uppoaminen on pitkään ollut kiistanalainen: nykykonsensus on, että Bismarck oli vakavasti vaurioitunut ja miehistö teki scuttlingin (omien valojen avaaminen ja aluksen tuhoaminen) estääkseen vangitsemisen; brittiläiset ampumavirheet ja torpedot olivat kuitenkin myös ratkaisevia.

Hylky ja muisto

Bismarckin hylyn sijainti löydettiin vuonna 1989 Robert Ballardin johdolla. Ruostuneena ja hajonneena hylky makaa valtameren pohjassa kahdessa osassa, tuhansien metrien syvyydessä, ja se on tunnustettu sotahautana. Löytö antoi tutkijoille ja yleisölle paremman ymmärryksen viimeisistä taisteluhetkistä ja vahvisti käsitystä aluksen vaurioista.

Perintö

  • Bismarck on jäänyt merkittäväksi esimerkiksi toisen maailmansodan laivastotaistelusta ja teknisestä kehityksestä sodan aikana.
  • Sen kohtalo — nopea isku, merkittävä voitto (Hoodin upotus), ja nopea kukistuminen — on herättänyt laajaa kiinnostusta ja useita historiallisia tutkimuksia, dokumentteja sekä fiktiivisiä kuvauksia.
  • Hylky muistuttaa sodan inhimillisistä ja sotilaallisista kustannuksista; se on samalla myös merellisten tutkimusten kohde ja suojeltu muistomerkki.