Friedrich Kellner

Elämäkerta

Perhe ja koulutus

August Friedrich Kellner syntyi 1. helmikuuta 1885 Vaihingenissa, Enz-joen varrella sijaitsevassa kaupungissa Heidelbergin lähellä. Hän oli Thüringenin Arnstadtin kylästä kotoisin olevan leipuri Georg Friedrich Kellnerin ja Bissingenistä kotoisin olevan Barbara Wilhelmine Vaiglen ainoa lapsi. Friedrichin vanhemmat kuuluivat evankelis-luterilaiseen uskontokuntaan.

Kun Friedrich oli nelivuotias, hänen perheensä muutti Mainziin. Siellä hänen isästään tuli leipurimestari "Goebels Zuckerwerkissä".

Joulukuussa 1902 Kellner valmistui 17-vuotiaana Goethe-lukiosta. Hän aloitti työt nuorempana virkailijana Mainzin oikeustalossa. Hän työskenteli siellä vuodesta 1903 vuoteen 1933. Hänestä tuli oikeussihteeri, sitten kirjanpitäjä ja lopulta oikeustarkastaja.

Asevelvollisuus ja avioliitto

Vuosina 1907 ja 1908 Kellner joutui suorittamaan reservin sotilasvelvollisuutensa. Hänet määrättiin Mainzissa sijaitsevan Leibregiments Großherzogin (3. Großherzoglich Hessisches) Nr. 117:n 6. jalkaväkikomppaniaan.

Vuonna 1913 Friedrich Kellner avioitui Pauline Preussin kanssa. Hän oli kotoisin Mainzista. Heidän ainoa lapsensa, Karl Friedrich Wilhelm Kellner, syntyi kolme vuotta myöhemmin.

Kun ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914, Kellner kutsuttiin takaisin aktiivipalvelukseen. Hän oli upseerin sijaisena Prinz Carlin jalkaväkirykmentissä (4. Großherzoglich Hessisches Regiment) nro 118 Wormsissa. Hän taisteli Ranskassa Marnen taistelussa. Myöhemmin hän haavoittui Reimsin lähellä. Hänet lähetettiin toipumaan Mainzin St. Rochus -sairaalaan.

Poliittinen aktivismi

Kellner oli lojaali keisarihallinnolle, mutta hän suhtautui silti myönteisesti Saksan demokratian syntyyn sodan jälkeen. Hänestä tuli johtavan poliittisen puolueen, Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliittinen järjestäjä. Weimarin tasavallan ensimmäisistä päivistä lähtien hän puhui ääriainesten, kommunistien ja kansallissosialistien (natsien) vaaraa vastaan. Kellner osoitti vastarintaansa mielenosoituksissa pitämällä Adolf Hitlerin kirjaa Mein Kampf päänsä yläpuolella. Sitten hän huusi yleisölle: "Gutenberg, tämä paha kirja on rikkonut painokoneesi. " Natsit pahoinpitelivät Kellneriä useampaan otteeseen näkemystensä ilmaisemisen vuoksi.

Adolf Hitler halusi kostaa poliittisille vastustajilleen. Kaksi viikkoa ennen Hitlerin liittokansleriksi tuloa Kellner vei vaimonsa ja poikansa turvaan maahan. He muuttivat Hessenissä sijaitsevaan Laubachin kylään. Hän työskenteli Laubachissa käräjäoikeuden ylitarkastajana. Tämä tarkoittaa, että hän vastasi oikeustalon hallinnosta. Vuonna 1935 hänen poikansa lähti asumaan Yhdysvaltoihin, koska hän ei halunnut mennä Hitlerin armeijaan.

Marraskuussa 1938 juutalaisiin kohdistui pogromi (hyökkäys). Se tuli tunnetuksi Kristalliyönä, särkyneiden lasien yönä. Friedrich ja Pauline Kellner yrittivät auttaa juutalaisia naapureitaan. Natsijohtajat varoittivat Kellnereitä siitä, että he joutuisivat kärsimään saman kohtalon kuin naapurinsa, jos he jatkaisivat vastarintaa. Kellnerille kerrottiin, että hänet ja hänen vaimonsa lähetettäisiin keskitysleirille, jos hän jatkaisi "huonoa vaikutusta" Laubachin asukkaisiin. Piirin natsijohtajan Hermann Engstin kirjoittamasta raportista käy ilmi, että viranomaiset suunnittelivat Kellnerin rankaisemista sodan lopussa. Koska hän ei voinut enää puhua avoimesti, Kellner kirjoitti ajatuksiaan salaiseen päiväkirjaan. Hän halusi poikansa ja tulevien sukupolvien tietävän, että demokratia ei saa antaa periksi diktatuurille. Päiväkirjassaan hän varoittaa kaikkia vastustamaan tyrannien ja terrorismin vastustajia ja olemaan uskomatta heidän propagandaansa.

Päiväkirja

Päiväkirjassa on 10 nidettä, joissa on yhteensä 861 sivua. Se sisältää 676 erikseen päivättyä merkintää. Merkinnät ovat syyskuusta 1939 toukokuuhun 1945. Päiväkirjan sivuille on liimattu yli 500 lehtileikettä.

Friedrich Kellner oli aikansa tapahtumien silminnäkijä. Päiväkirjassaan hän tarjoaa myös tuleville sukupolville oppaan totalitarismin estämiseksi. Hän varoittaa kaikkia vastustamaan kaikkia ideologioita, jotka veisivät henkilökohtaiset vapaudet, ja hän varoittaa kaikkia kääntymään pois kaikista uskomuksista, joissa sivuutetaan ihmiselämän pyhyys.

Yksi päiväkirjan tärkeimmistä merkinnöistä on kirjoitettu 28. lokakuuta 1941. Useimmat saksalaiset sanoivat sodan jälkeen, etteivät he tienneet holokaustista mitään. Hyvin varhaisessa vaiheessa sotaa Kellner kuitenkin merkitsi tämän päiväkirjaansa. Hän osoitti, että jopa pienissä kaupungeissa tavalliset ihmiset tiesivät, mitä oli tapahtumassa:

"Täällä lomalla oleva sotilas kertoi nähneensä hirvittävän julmuuden Puolan miehitetyissä osissa. Hän katseli, kun alastomat juutalaismiehet ja -naiset asetettiin pitkän syvän ojan eteen ja ukrainalaiset ampuivat heitä SS:n käskystä takaraivoon, jolloin he putosivat ojaan. Sitten oja täytettiin lialla, vaikka hän kuuli huutoja, jotka tulivat ojassa vielä elossa olevista ihmisistä.

Nämä epäinhimilliset julmuudet olivat niin hirvittäviä, että osa työkaluina käytetyistä ukrainalaisista sai hermoromahduksen. Kaikki sotilaat, jotka olivat tietoisia näiden natsien ali-ihmisten raakalaismaisista teoista, olivat sitä mieltä, että Saksan kansan pitäisi täristä kengissään tulevan koston vuoksi.

Mikään rangaistus ei ole tarpeeksi kova, jotta sitä voitaisiin soveltaa näihin natsipetoihin. Kun kosto tulee, viattomien on tietysti kärsittävä heidän kanssaan. Mutta koska yhdeksänkymmentä prosenttia Saksan väestöstä on suoraan tai välillisesti syyllinen nykyiseen tilanteeseen, voimme vain sanoa, että ne, jotka kulkevat yhdessä, hirtetään yhdessä."

Sodan jälkeen

Sodan päätyttyä Kellner auttoi SPD:n perustamisessa Laubachiin, ja hänestä tuli puolueen alueellinen puheenjohtaja. Hän toimi Laubachin apulaispormestarina vuosina 1945 ja 1946. Vuosina 1956-1960 hän oli ensimmäinen kaupunginvaltuutettu ja apulaiskaupunginjohtaja.

Friedrich Kellner oli Laubachin oikeustalon ylitarkastaja ja ylläpitäjä vuoteen 1947 asti. Seuraavat kaksi vuotta hän toimi Giessenin käräjäoikeuden piiritarkastajana. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1950, mutta jatkoi edelleen oikeusavustajana Laubachissa.

Kellnerin poika, joka oli muuttanut Amerikkaan, kuoli vuonna 1953. Vuonna 1960 Kellnerin pojanpoika Robert Scott Kellner matkusti Saksaan tapaamaan isoisäänsä. Kellner antoi kymmenkertaisen päiväkirjansa amerikkalaiselle lapsenlapselleen. Hän halusi tämän kääntävän sen eri kielille ja tuovan sen suuren yleisön tietoisuuteen.

Friedrich Kellner kuoli 4. marraskuuta 1970. Hänet haudattiin vaimonsa viereen Mainzin hautausmaalle.

 
Friedrich Kellner, 1914  


Friedrich Kellnerin päiväkirja. Päiväkirjan niteet.  


Robert Scott Kellner, päiväkirjan englanninkielinen kääntäjä, vuonna 1960.  

Elokuva

Vuonna 2007 kanadalainen elokuvayhtiö CCI Entertainment Torontosta teki dokumenttielokuvan sekä Friedrich Kellneristä että hänen pojanpoikansa Robert Scott Kellneristä. Elokuvan nimi on My Opposition: Friedrich Kellnerin päiväkirjat.