Kristalliyö (myös Reichskristallnacht, Reichspogromnacht, engl: Night of the Broken Glass) oli kaksipäiväinen juutalaisiin kohdistunut pogromi natsi-Saksassa ja osassa Itävaltaa, joka tapahtui 9.–10. marraskuuta 1938. Tapahtuma merkitsi räikeää siirtymää pitkäkestoisesta syrjinnästä valtiollisesti järjestettyyn ja avoimeen väkivaltaan. Yli 1 500 synagogaa ryöstettiin ja osittain tai kokonaan tuhottiin, juutalaisia kauppoja ja koteja ryöstettiin ja poltettiin, ja lähes kaikkialla juutalaisten hautausmaita häpäistiin. Arviolta noin 30 000 juutalaista pidätettiin ja siirrettiin väliaikaisesti keskitysleireille (mm. Dachau, Buchenwald ja Sachsenhausen). Myös omaisuutta takavarikoitiin laajamittaisesti, ja juutalaisilta vaadittiin myöhemmin ”sühneleistung” – kollektiivista korvausta, joka asetettiin yhden miljardin Reichsmarkin suuruudeksi.
Tapahtuman kulku ja tekijät
Tapahtumat alkoivat 9. marraskuuta illalla paikoin spontaanilta vaikuttaneena väkivaltana, mutta nopeasti kävi ilmeiseksi, että hyökkäykset oli organisoitu ja niissä olivat mukana SA:n, SS:n, poliisin ja paikallisten viranomaisten edustajia. Kaupunkeihin levisi käskyjä ja ohjeita, joiden ansiosta hyökkäykset kohdistuivat järjestelmällisesti juutalaiseen omaisuuteen, synagogiin ja yhteisöjen rakennuksiin. Monet juutalaiset joutuivat kokemaan väkivaltaa; kuolonuhrien määrä on arvioitu noin 90–100:n luokkaan, mutta tarkka luku vaihtelee lähteittäin.
Herschel Grynszpanin välikohtaus
Taustalla oli muun muassa poliittinen konteksti ja yksittäisiä tapahtumia: 7. marraskuuta 1938 17-vuotias Pariisissa asunut juutalainen Herschel Grynszpan ampui Pariisin Saksan suurlähetystön sihteeriä Ernst Eduard vom Rathia kohti. Grynszpan oli saanut tietää, että hänen perheensä oli pakotettu palaamaan Puolaan, vaikka monet lapset olivat syntyneet Saksassa. Vom Rath haavoittui ja kuoli 9. marraskuuta. Grynszpanin motiivi on jäänyt osin epäselväksi; hän kertoi myöhemmin oikeudenkäynnissä vuonna 1942 pyrkineensä kostamaan perheelleen. Nazisimin johto käytti tapausta tekosyynä laajamittaisiin hyökkäyksiin ja oikeutti ne propagandallisesti.
Syyt ja merkitys
Kristalliyö ei syntynyt tyhjästä: se oli seurausta vuosien kasvaneesta syrjinnästä ja lainsäädännöllisestä juutalaisten erottelusta (mm. Nürnbergin lait 1935), valtion järjestämästä antisemitismistä ja juutalaisvastaisen propagandan pitkäaikaisesta rakentamisesta. Yön tuhot ja valtava omaisuusrikkomus osoittivat, että natsivaltio oli valmis siirtymään avoimeen väkivaltaan ja systemaattiseen vainoon. Monille juutalaisille Kristalliyö pakotti lopullisesti etsimään lähtöä Saksasta ja Itävallasta; pakolaisvirrat kasvoivat, mutta vastaanottavien maiden maahanmuuttopolitiikat rajoittivat vaihtoehtoja.
Seuraukset ja oikeudellinen näkökulma
Taloudellisesti vahingot olivat laajat: juutalaisia liikkeitä ja yksityisomaisuutta ryöstettiin ja tuhottiin, ja vakuutuskorvaukset jäivät pitkälti maksamatta, kun valtio kielsi korvausten maksamisen ja asetti juutalaisyhteisölle sakkoja. Monet juutalaiset menettivät elinkeinonsa ja pääomansa. Politiikan ja oikeuden tasolla hyökkäys vahvisti natsien valmiutta käyttää pakkokeinoja, ja se oli edelläkävijä laajemmalle kansanmurhaan johtaneelle vainovaltakunnalle. Kristalliyön jälkeen juutalaisten asema Saksassa muuttui yhä enemmän laillisen vainon ja karkottamisen kohteeksi.
Kansainvälinen reaktio ja muistaminen
Ulkomailla tapahtuma herätti laajaa paheksuntaa ja huolta, mutta nopeita poliittisia toimia pakolaisten auttamiseksi oli vaikea saada aikaan. Kristalliyön jälkeen esimerkiksi Iso-Britannia välitti osan lapsipakolaisista (Kindertransport) turvaan, mutta monissa maissa maahanmuuttokriteerit pysyivät tiukkoina. Myös taloudelliset ja poliittiset seuraamukset Saksaa kohtaan jäivät vähäisiksi.
Jälkikäteen Kristalliyötä pidetään yhtenä keskeisistä etapeista, joka johti holokaustiin. Saksassa ja Itävallassa tapahtumaa muistetaan vuosittain monin tavoin: muistotilaisuuksin, museoin ja muistomerkein. Terminologia on osin kiistanalainen: Kristalliyö kuvaa ikkunoiden sirpaloitumista mutta vähättelevänä nimityksenä sitä vastustavat mieluummin termiä Reichspogromnacht tai yksinkertaisesti pogromi korostaakseen väkivallan luonnetta.
Jälkiselvitykset
Oikeudellista vastuuta tekijöistä sodan jälkeen koetettiin paikoin selvittää, mutta laajamittainen valtion ja puolueen järjestämä osallistuminen vaikeutti yksittäisten vastuullisten tuomitsemista. Historioitsijat näkevät Kristalliyön keskeisenä etappina natsien juutalaisvastaisen politiikan radikalisoitumisessa ja sen seuraukset näkyvät jatkossa suuren mittakaavan vainoamisena ja murhina 1940-luvulla.
