Gustav Leonhardt – hollantilainen cembalisti, urkuri ja varhaismusiikin pioneeri
Gustav Leonhardt — hollantilainen cembalisti, urkuri ja varhaismusiikin pioneeri, joka palautti barokin ja Bachin aidot äänet historiallisilla soittimilla.
Gustav Leonhardt (s. 's-Graveland, Alankomaat, 30. toukokuuta 1928, kuoli Amsterdamissa 16. tammikuuta 2012) oli kuuluisa hollantilainen cembalisti, urkuri ja kapellimestari, joka tuli tunnetuksi siitä, että hän soitti historiallisten aikakausien musiikkia historiallisilla soittimilla. Hänen uransa alussa cembalo ei ollut vielä suosittu soitin, ja renessanssin ja barokin ajan musiikkia soitettiin yleensä samalla tavalla kuin myöhempien vuosisatojen musiikkia. Gustav Leonhardt teki yleisönsä tietoiseksi siitä, miltä Johann Sebastian Bachin musiikki olisi kuulostanut Bachin aikana.
Ura ja esittäjäntyö
Leonhardt tunnettiin tarkasta musiikillisesta tyylitajustaan, historialliseen tutkimukseen perustuvista tulkinnoistaan ja puhtaasta kontrapunktin esittämisestä. Hän esiintyi sekä soolo- että kamarimusiikkimuodoissa: cembalolla ja urkujensoitoinstrumenteilla, basso-continuona ja kapellimestarina. Hän perusti oman kamarimusiikkiyhtyeensä, Leonhardt-Consortin, ja teki uransa aikana lukuisia merkittäviä äänitteitä, etenkin barokin mestareiden, erityisesti Bachin, musiikista.
Yhteistyö, opetus ja vaikutus
Leonhardt oli keskeinen hahmo Euroopan varhaismusiikin herätystyössä ja teki laajaa yhteistyötä muiden aikakauden esitystapojen uudistajien kanssa. Hän työskenteli usein yhdessä muiden pioneereiden kanssa ja vaikutti monien nuorten muusikoiden urakehitykseen. Pitkän uransa aikana hän toimi opettajana ja vaikutti voimakkaasti seuraaviin sukupolviin: hänen opetuksensa ja konserttitoimintansa levittivät historianmukaista soittotapaa laajemmalle yleisölle ja konservatorioihin.
Äänitteet ja perintö
Leonhardtin äänitykset saivat laajaa kansainvälistä tunnustusta. Hänet muistetaan erityisesti selkeistä, linjakkaista tulkinnoistaan ja siitä, että hän pyrki esittämään teokset aikakauden käytäntöjä kunnioittaen: soittotekniikat, ornamentaatio, tempo ja dynamiikka perustuivat historialliseen tutkimukseen. Hänen laaja äänitevalikoimansa ja konserttitoimintansa ovat olleet merkittävässä asemassa varhaismusiikin uudelleenlöytämisessä ja sen vakiinnuttamisessa osaksi nykyaikaista esityskulttuuria.
Luonne ja arvostus
Leonhardtia on kuvattu hillittynä ja tutkivana muusikkona, jonka lähestyminen musiikkiin oli analyyttinen mutta samalla syntyneen musiikin ilmaisua korostava. Hänen työnsä vaikutti siihen, että nykymusiikkielämä arvostaa historiallisesti perusteltuja tulkintoja. Vaikka hänen nimensä liitetään erityisesti barokin ja Bachin tulkintoihin, hänen vaikutuksensa ulottuu laajemmin koko varhaismusiikin kenttään.
Perintö: Gustav Leonhardt jätti jälkeensä rikkaan äänite- ja opetusperinnön sekä vahvan vaikutuksen siihen, miten renessanssin ja barokin musiikkia esitetään nykypäivänä. Hänen työnsä auttoi tekemään historiallisen soittotavan yleisesti hyväksytyksi ja avasi tien monille myöhemmille tutkimus- ja esityshankkeille.
Gustav Leonhardt soittaa cembaloa MAfestivaalilla Bruggessa.
Life
Gustav Leonhardt syntyi hollantilaiseen, protestanttiseen perheeseen, joka asui maaseudulla. Hänen protestanttisuutensa oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Hänen isänsä oli varakas liikemies. Hänen vanhempansa olivat molemmat innokkaita harrastelijamuusikoita. Kun Gustav oli kymmenenvuotias, he ostivat cembalon. Toisen maailmansodan syttyessä elämä maaseudulla oli kovaa, ja Leonhardt joutui usein piiloutumaan lattialautojen alle, jotta häntä ei lähetettäisi orjatyöhön. Kun hän ei piileskellyt, hän vietti paljon aikaa harjoittelemalla cembaloa.
Gustav Leonhardt opiskeli urkuja ja cembaloa Baselin Schola Cantorumissa. Se oli tuohon aikaan ainoa paikka Euroopassa, jossa oli mahdollista opiskella vanhan musiikin soittoa. Hän lähti Wieniin opiskelemaan kapellimestariksi, koska hänen vanhempansa olivat sitä mieltä, että kapellimestarin ammatti oli hyvä tapa ansaita paljon rahaa. Gustav ei kuitenkaan koskaan ollut kovin innostunut kapellimestaruudesta, ja hän vietti kaiken aikansa siellä kirjastossa partituurien tutkimisessa ja nuottien kopioimisessa. Suurinta osaa tästä musiikista ei ollut koskaan julkaistu eikä sitä ollut esitetty sen jälkeen, kun se oli sävelletty.
Vuonna 1952 hänestä tuli harpunsoiton professori Wienin musiikkikorkeakouluun. Hän tapasi Nikolaus Harnoncourtin, jolla oli samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin hänellä. Hänestä tuli pian Amsterdamin konservatorion cembalon professori, jossa hän toimi vuoteen 1988 asti. Hän toimi myös Amsterdamin Waalse Kerkin urkurina. Tässä kirkossa on hyvin kuuluisat historialliset urut. Hän tuli tunnetuksi cembalokonserteistaan ja äänitteistään. Hän johti Leonhardt Baroque Ensemble -yhtyettä yhdessä englantilaisen kontratenori Alfred Dellerin kanssa, jonka kanssa hän teki yhden ensimmäisistä äänitteistä eräistä Bach-kantaateista. Yhtyeeseen kuuluivat hänen vaimonsa Marie sekä Nikolaus Harnoncourt, joka soitti selloa. Yhdessä Harnoncourtin kanssa hän johti ja levytti kaikki Bachin kantaatit.
Leonhardt asui suuressa 1500-luvun talossa, joka sijaitsi Amsterdamin keskustassa eräälle kanavalle päin. Hän näytti hyvin vakavalta konserttilavalla, mutta hänellä oli huumorintajua ja soitti toisinaan vähän ragtimea konsertin päätteeksi.
Leonhardt kuoli Amsterdamissa 16. tammikuuta 2012.
Etsiä