Ajanjakson soittimet
Periodi-instrumentit ovat soittimia, jotka on tehty samalla tavalla kuin ne tehtiin satoja vuosia sitten, jotta vanha musiikki kuulostaisi samalta kuin se kuulosti silloin, kun se sävellettiin.
Soittimet ovat muuttuneet paljon viime vuosisatojen aikana. Johann Sebastian Bachin (1685-1750) kaltaiset säveltäjät kirjoittivat musiikkia soittimille, jotka kuulostivat erilaisilta kuin nykyään. Vaikka suurin osa nykyisin käyttämistämme orkesterisoittimista oli käytössä jo Bachin aikana, soitinvalmistajat ovat tehneet niihin muutoksia. Näillä muutoksilla soittimet saivat usein suuremman äänen, jotta ne kuuluisivat hyvin suurissa konserttisaleissa. Myös orkesterit ovat kasvaneet kooltaan.
1900-luvulla muusikot alkoivat ymmärtää, että tapa, jolla soitamme Bachin ja muiden menneiden aikojen säveltäjien musiikkia, saa musiikin kuulostamaan varsin erilaiselta kuin se olisi alun perin kuulunut. Ihmiset alkoivat kiinnostua siitä, miltä musiikki olisi kuulostanut 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa (barokin aikana). Vanhoja soittimia oli enää hyvin vähän jäljellä, ja ne, jotka olivat säilyneet, oli "modernisoitu". Niinpä soitinvalmistajat alkoivat tehdä soittimia vanhoilla tavoilla. Jotkut muusikot ja orkesterit alkoivat soittaa näitä soittimia. Näitä soittimia kutsutaan usein "aikakauden soittimiksi" (tai "autenttisiksi soittimiksi" tai "historiallisiksi soittimiksi"), koska ne on tehty niin, että ne muistuttavat historian vanhempien aikakausien soittimia.
Välineiden kehittäminen
Nykyiset jousisoittimet (viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso) saattavat näyttää lähes samalta kuin vanhat, mutta eroja on: vanhat sormilauta olivat lyhyempiä ja jouset oli tehty suolesta, ei metallista. Jouset oli muotoiltu eri tavalla, ja myös soittotekniikka oli erilainen.
Puupuhaltimet ovat muuttuneet paljon vanhoista ajoista. Huiluissa, oboissa ja fagoteissa ei juuri ollut näppäimiä (metallikieliä, jotka auttavat peittämään reiät). Näppäimet lisättiin 1700-luvulla, ja niiden avulla oli paljon helpompi soittaa vaikeaa musiikkia, jossa on paljon sävelkorkeuksia. Klarinetit keksittiin vasta 1700-luvun lopulla, mutta nekin ovat kehittyneet paljon Mozartin ajoista (1756-1791).
Vaskisoittimissa, kuten trumpetissa ja käyrätorvessa, on nykyään venttiilit, jotka helpottavat soittamista eri äänensävyillä. Pasuuna on ainoa soitin, joka ei ole muuttunut. Tuuba keksittiin 1800-luvun alussa.
Lyömäsoittimiin kuuluvat myös timpani, joka on muuttunut paljon. Barokin aikana niiden päät olivat vasikannahkaa, mutta nykyään ne on tehty muovista. Tämä saa aikaan hyvin erilaisen äänen.
Barokin kosketinsoittimiin kuuluivat cembalo ja klavikordi. Piano keksittiin 1700-luvulla. Se kuulosti vielä hyvin erilaiselta, kun Mozart kirjoitti sille. Runko oli tehty puusta, ei valuraudasta, ja vasaroissa oli nahkapäät huovan sijaan. Nykyaikainen piano kuulostaa aivan erilaiselta.
Nykyaikainen kiinnostus aikakauden soittimia kohtaan
Kiinnostus aikakauden soittimia kohtaan alkoi 1900-luvun puolivälissä. Wanda Landowskan kaltaiset ihmiset soittivat barokkiajan kosketinsoitinmusiikkia pianon sijaan cembalolla. Nikolas Harnoncourtin kaltaiset kapellimestarit ovat kouluttaneet pieniä orkestereita soittamaan aikakauden soittimilla käyttäen tekniikoita, joita käytettiin barokin aikana. Vähitellen muusikot alkoivat myös käyttää aikakauden soittimia klassisen musiikin ajan (Mozartin ja Beethovenin aika) musiikissa. Moderni orkesteri ei ollut kehittynyt vielä 1700-luvun puolivälissäkään. Viime vuosina kapellimestarit, kuten John Elliot Gardiner, ovat esittäneet Hector Berliozin musiikkia aikakauden soittimilla. Nykyään on monia pieniä soitinryhmiä ja orkestereita, jotka esiintyvät säännöllisesti aikakauden soittimilla, kuten The English Concert ja The English Baroque Soloists.
Arviointi
Kuulostaako vanha musiikki paremmalta vanhoilla soittimilla? Muusikot eivät ole kaikki samaa mieltä tästä kysymyksestä, ja he kiistelevät edelleen paljon siitä, miten jotakin musiikkia pitäisi soittaa. On kuitenkin tärkeää kuunnella, miten aikakauden soittimia soitetaan. Muusikot, kuten viulisti Andrew Manze, ovat tehneet paljon tutkimusta vanhojen kirjojen ja vanhan musiikin parissa ja saaneet ihmiset miettimään uudelleen sitä, miten menneiden vuosisatojen musiikkia pitäisi esittää.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat jaksomittarit?
V: Periodisoittimet ovat soittimia, jotka on valmistettu samalla tavalla kuin ne tehtiin satoja vuosia sitten, jotta aikaisempi musiikki kuulostaisi samalta kuin se kuulosti silloin, kun se sävellettiin.
K: Miten soittimet ovat muuttuneet ajan myötä?
V: Soittimet ovat muuttuneet paljon viime vuosisatojen aikana. Soitinvalmistajat ovat tehneet niihin muutoksia, ja usein soittimet ovat saaneet suuremman äänen, jotta ne kuuluisivat hyvin suurissa konserttisaleissa. Myös orkestereiden koko on kasvanut.
K: Miksi ihmiset haluavat kuulla, miltä musiikki kuulosti 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa?
V: 1900-luvulla muusikot alkoivat ymmärtää, että tapa, jolla soitamme Bachin ja muiden säveltäjien musiikkia, saa musiikin kuulostamaan erilaiselta kuin se olisi alun perin kuulunut. Ihmiset alkoivat kiinnostua siitä, miltä tämä musiikki olisi kuulostanut näinä varhaisempina aikoina (barokin aikana).
K: Mitä monille vanhoille soittimille tapahtui?
V: Monet vanhoista soittimista olivat säilyneet, mutta ne oli "modernisoitu" eli niitä oli muutettu alkuperäisestä muodostaan.
K: Mitä soitinvalmistajat alkoivat tehdä tämän seurauksena?
V: Tämän seurauksena soitinrakentajat alkoivat tehdä uusia versioita näistä vanhoista soittimista käyttäen perinteisiä menetelmiä ja materiaaleja, jotta ne olisivat samanlaisia kuin aiempina aikoina käytetyt soittimet.
K: Miten näihin vanhojen soittimien uusiin versioihin viitataan?
V: Näihin vanhojen musikaalien uusiin versioihin viitataan usein nimellä "periodisoittimet" (tai "aidot soittimet" tai "historialliset soittimet").
K: Kuka soittaa aikakauden instrumentteja?
V: Jotkut muusikot ja orkesterit alkoivat soittaa näitä aikakauden soittimia, jotta he voisivat luoda uudelleen sen, miltä tietyt musiikkikappaleet olisivat alun perin kuulostaneet.
