Klemens Wenzel, prinssi von Metternich (saksaksi Klemens Wenzel Nepomuk Lothar, Fürst von Metternich-Winneburg zu Beilstein) (15. toukokuuta 1773 - 11. kesäkuuta 1859) oli itävaltalainen poliitikko. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä diplomaateista. Metternich toimi Itävallan ulkoministerinä vuosina 1809-1848. Tänä aikana hän sai Itävallan irti huonosta sopimuksesta Napoleonin kanssa, joka pakotti Itävallan taistelemaan Ranskan puolella. Sitten hän auttoi rakentamaan Eurooppaan järjestelmän, joka säilytti rauhan suurimman osan seuraavasta sadasta vuodesta.

Vuonna 1809, kun Metternichistä tuli ulkoministeri, Napoleon hallitsi suurinta osaa Eurooppaa. Ranska oli ottanut joitakin lähimpiä maita suoraan haltuunsa. Kaukaisemmat maat, kuten Itävallan ja Preussin, Napoleon pakotti allekirjoittamaan sopimuksia, joissa ne sitoutuivat taistelemaan hänen puolellaan sodissa. Metternichin mielestä tämä oli Itävallan kannalta huono asia. Kun Napoleon julisti sodan ja keräsi valtavan armeijan Ranskan hyökkäystä Venäjälle varten, Metternich sanoi venäläisille, että Itävalta ei hyökkää, vaan ainoastaan puolustaa. Napoleon hävisi Venäjällä pahasti, ja Metternich käytti tilaisuutta hyväkseen päästäkseen irti sopimuksesta.

Varhaiselämä ja uran alku

Metternich syntyi aatelissukuun Reinjoen alueella. Hän sai yleissivistävän kasvatuksen ja opiskeli muun muassa oikeustiedettä ja kansainvälisiä suhteita, minkä jälkeen hän aloitti uransa diplomaattina keisarillisen Itävallan palveluksessa. Nuorena diplomaattina hän toimi eri lähetystöissä ja loi kontakteja Euroopan vallanpitäjiin — kokemus, joka myöhemmin vaikutti hänen kykyynsä solmia liittoja ja neuvotella suurten valtioiden välillä.

Congress of Vienna ja Euroopan järjestyksen rakentaminen

Metternich oli keskeinen hahmo vuonna 1814–1815 pidetyssä Wienin kongressissa, jossa Euroopan voimapolitiikka järjestettiin uudelleen Napoleonin sotien jälkeen. Hän ajoi restauroinnin periaatetta: monarkioiden valtaoikeuksien palauttamista ja vallan tasapainon ylläpitämistä. Metternich uskoi, että vahvat perinteiset instituutiot ja yhteistyö suurvaltojen välillä estäisivät Euroopan kaaoksen ja estäisivät uusien vallankumousten leviämisen.

Politiikka ja sisäpoliittinen järjestelmä

Metternichin hallinnon tunnusmerkkeihin kuului konservatiivinen linja, joka pyrki tukahduttamaan kansallisia ja liberaaleja liikkeitä. Hän kannatti tiukkaa sensuuria, poliisivalvontaa ja salaisia agentteja, joiden tehtävänä oli estää kapinat ja vallankumoukset. Vuonna 1819 syntyneet Karlsbadi dekreetit ovat yksi esimerkki hänen toimistaan yliopistojen ja lehdistön kontrolloimiseksi Saksan alueella.

Kansainväliset järjestelyt: Concert of Europe

Metternichin ajama järjestely johti niin kutsutun eurooppalaisen suurvaltakonsultaatioiden käytäntöön, usein nimeltään "Concert of Europe". Tämän järjestelmän puitteissa suurvallat ratkoivat yhdessä konflikteja ja pyrkivät säilyttämään valtatasapainon. Vaikka järjestelmä ei estänyt kaikkia sodankäyntejä, se vähensi laajamittaisten sotien riskiä ja loi pidemmän rauhan ajan verrattuna aiempiin vuosiin.

Vuoden 1848 vallankumoukset ja eroa

Vuonna 1848 Euroopassa roihahtaneet vallankumoukset, jotka vaativat kansallisia oikeuksia, perustuslaillisuutta ja sananvapautta, heikensivät Metternichin asemaa. Lisääntyvä poliittinen paine ja mielenosoitukset Itävallassa pakottivat hänet eroamaan ja pakenemaan ulkomaille. Metternich vietti aluksi aikaa Englannissa ja myöhemmin muissa paikoissa ennen kuin palasi Wieniin muutaman vuoden kuluttua, vaikkakin hänen vaikutusvaltansa oli ennallaan olevan heikompi kuin ennen.

Myöhemmät vuodet ja perintö

Metternich palasi Itävaltaan 1850-luvulla ja vaikutti vielä neuvonantajana, mutta uudet poliittiset voimat ja kansalliset liikkeet muokkasivat Eurooppaa ennennäkemättömällä tavalla. Hän kuoli vuonna 1859. Historiallisesti Metternichiä on arvioitu kaksijakoisesti: toisaalta hän on saanut tunnustusta siitä, että hän loi vakaamman Euroopan pitkiksi ajoiksi; toisaalta häntä on syytetty autoritaarisesta hallinnasta ja vapausoikeuksien tukahduttamisesta. Hänen perintönsä näkyy kuitenkin yhä kansainvälisen diplomatian käytännöissä ja pyrkimyksessä ylläpitää valtatasapainoa.

Yhteenveto: Metternich oli 1800-luvun keskeinen valtapoliitikko ja diplomaatti, jonka toimet muovasivat Euroopan politiikkaa vuosikymmeniksi. Hän yhdisti konservatiivisen sisäpolitiikan ja taitavan ulkopolitiikan, ja vaikka hänen aikansa autoritääriset keinot herättivät vastustusta, hänen roolinsa Euroopan rauhan rakentamisessa on kiistaton osa 1800-luvun historiaa.