Tämä on luettelo myöhäisen Itä-Rooman keisarikunnan keisareista, joita nykyaikaiset historioitsijat kutsuvat Bysantiksi. Luettelo ei sisällä monia keisareita, jotka hallitsivat jonkun toisen kanssa.

Ennen Herakleiosia kaikkien keisarien arvonimi oli Augustus, mutta myös muita arvonimiä, kuten Dominus, käytettiin. Herakleiosin jälkeen titteli muutettiin kreikaksi Basileus. Tämä titteli tarkoitti ennen "kuningasta", "hallitsijaa", mutta nyt sitä käytettiin Augustuksen sijasta.

Luettelo alkaa Konstantinus I Suuresta, ensimmäisestä kristitystä keisarista, joka hallitsi Konstantinopolissa.

Aikakausi ja rajaus

Termillä "myöhäinen Itä-Rooma" viitataan tavallisesti Rooman itäisen osan itsenäiseen jatkumoon, jota on perinteisesti kutsuttu Bysantiksi. Käytännössä ajanjakso kattaa Konstantinus I:n sopimasta pääkaupungin perustamisesta (roomalaisten perinteiden mukaan 330) aina Konstantinopolin valloitukseen vuonna 1453. Tähän kuuluvat sekä lännen valtakunnan romahtamisen jälkeiset vuosisadat että keskiajan kaikki suuret muutokset, kuten ikonoklasmin aikakausi, Justiniuksen vallanajan sotaretket, läntisen ristiretkien aiheuttama väliaikainen latinalainen valtakausi (1204–1261) sekä paleologien aika, joka päättyi ottomaanien valloitukseen.

Imperiumin kehitys ja keskeiset dynastiat

  • Konstantinidi- ja Theodosian-suvut: vahvistivat kristinuskon asemaa ja organisoivat valtakunnan byrokraattista rakennetta.
  • Justinianus (6. vuosisata): pyrki entistämään Rooman valtakunnan läntisiä osia, uudisti lakia (Corpus Iuris Civilis) ja saneerasi valtakunnan hallintoa.
  • Herakleios-kausi (7. vuosisata): toi merkittävän hallinnollisen ja kielellisen muutoksen, kun kreikka korvasi latinankielen hallinnon pääkielenä.
  • Isaurialaiset, Makedonialaiset ja Komnenialaiset: toivat eri aikoina sekä sotilaallista menestystä että kulttuurista elpymistä (esim. Makedonialainen renessanssi).
  • Paleologit: palauttivat Bysantin Konstantinopoliin 1261 mutta johtivat valtakunnan lopulta taantumaan ja lopulliseen kaatumiseen 1453.

Tittelit, kieli ja hallinnon piirteet

Keisarin titteli kehittyi ajan kuluessa. Alkuperäinen roomalainen arvonimi Augustus oli keskeinen antiikin aikana, mutta itäisessä imperiumissa titteleissä ja muussa virallisessa käytössä siirryttiin pikkuhiljaa kreikankielisiin muotoihin, kuten mainittuun Basileus. Keisarin hallintomuoto oli luonteeltaan autokraattinen mutta riippuvainen byrokraattisesta, kirkollisesta ja sotilaallisesta tuesta. Keisarilla oli usein yhteishallitsija (kaisarillinen ko-keisari tai varahallitsija), mutta luettelot voivat rajata tai jättää pois nämä rinnakkaishallitsijat riippuen kriteereistä.

Luettelon laatimisen rajoitukset ja käytännöt

“Täydellinen luettelo” on käytännössä haasteellinen, koska Bysantin historiassa esiintyy monimutkaisia rinnakkaishallintoja, lyhytaikaisia pretendentteja, diktaattorimaisia sotilasjohtajia ja aikakauden poliittisia sekasortoja. Siksi monet koostetut luettelot päättävät rajata pois:

  • rinnakkaishallitsijat (co-emperors), joilla ei ollut itsenäistä hallintavaltaa;
  • lyhytaikaiset vallankaappaukset tai pretendentit, joilla ei ollut laajaa tunnustusta;
  • paikalliset tai väliaikaiset hallitsijat, jotka eivät koskaan hallinneet merkittävää osaa valtakunnasta tai Konstantinopolia.

Tämän artikkelin luettelo noudattaa yleensä näitä rajauksia ja alkaa siksi Konstantinus I:stä, joka on laajalti tunnustettu myöhäisroomalaisen ja bysanttilaisen keisarivaltion ensimmäiseksi merkitseväksi hahmoksi.

Keskeiset historialliset tapahtumat lyhyesti

  • 330: Konstantinopolin (nyk. Istanbul) aseman vahvistaminen pääkaupunkina.
  • 4.–6. vuosisadat: kristinuskon vakiintuminen valtionuskonnoksi ja lakijärjestelmän uudistukset.
  • 7.–8. vuosisadat: persialaisten ja arabien nousu, sotilaallinen paine ja hallinnon uudistukset.
  • 8.–9. vuosisadat: ikonoklasmin kiistat ja kirkolliset sekä poliittiset jännitteet.
  • 11.–12. vuosisadat: taloudellinen ja kulttuurinen kukoistus, mutta myös sisäisiä ja ulkoisia haasteita.
  • 1204: neljäs ristiretki ja Latinalaisen keisarikunnan perustaminen Konstantinopoliin (väliaikainen jakso).
  • 1261: bysanttilaisen vallan palautuminen; 1453: Konstantinopolin valloitus ja Bysantin loppu.

Lähestymistapa luettelon käyttöön

Kun käytät tai laajennat listaa Bysantin keisareista, huomioi seuraavat seikat:

  • määrittele selkeästi, sisällytetäänkö rinnakkaishallitsijat ja pretendentit;
  • merkitse hallintakaudet ja erityistapaukset (esim. yhteishallinta, uskonkiistat tai kruunaukset eri kaupungeissa);
  • käytä luotettavia lähteitä ja kronologisia tutkimuksia, sillä eri lähteet voivat antaa erilaisia päivämääriä ja tunnustuksia.

Yllä oleva tarjoaa taustan ja rajauksen, jonka pohjalta myöhäisen Itä-Rooman eli Bysantin keisarien täydellisempi luettelo voidaan muodostaa ja ymmärtää historiallisen kontekstin valossa.