Macbeth — Skotlannin kuningas (1040–1057): tositarina ja Shakespearen näytelmä

Tutustu Macbethin todelliseen historiaan ja Shakespearen myyttiin: Skotlannin kuningas 1040–1057, murha, valtapelit ja legendan synty.

Macbeth (gaeliksi Mac Bethad mac Findlaích) oli Skotlannin kuningas vuosina 1040-1057. William Shakespeare kirjoitti hänestä kuuluisan näytelmän nimeltä Macbeth. Näytelmässä Macbeth on paha kuningas, joka murhaa serkkunsa päästäkseen kuninkaaksi. Todellisessa elämässä Macbeth oli tätä rauhallisempi, vaikka hän tappoikin Skotlannin kuninkaan Duncan I:n.

Elämänkulku ja hallitus

Macbeth syntyi todennäköisesti 1000-luvun alussa ja kuului korkeaan gaelilaiseen aatelissukuun. Hän nousi valtaan sen jälkeen, kun Duncan I kuoli taistelussa noin vuonna 1040. Historiallisten lähteiden mukaan Duncanin tappaminen ei ollut yksinkertainen salamurha kuten Shakespearen tarinassa, vaan osa 11. vuosisadan Skotlannin monimutkaista valtapeliä ja sotatoimia.

Macbeth hallitsi arviolta 17 vuotta, mikä tuon ajan oloissa on verrattain pitkä ja vakaa hallituskausi. Hänen valtakautensa aikana Skotlannin sisäinen järjestys säilyi monilta osin vakaana; Macbeth myös teki pyhiinvaelluksen Roomaan noin vuonna 1050, mikä viittaa hänen asemaansa ja maineeseensa Euroopan kirkollisissa piireissä.

Lopun taistelut ja perintö

Macbethin valta-asema heikentyi 1050-luvulla, kun Malcolm Canmore (myöhemmin Malcolm III) vaati kruunua ja sai tukea pohjoisenglantilaisilta liittolaisilta, muun muassa Siwardilta, Northumbrian earlilta. Vuoden 1054 taistelut heikensivät Macbethin asemaa, mutta vasta vuoden 1057 tappio Lumphananissa johti hänen kuolemaansa. Macbethin seuraajaksi nousi hetkeksi hänen astaan Lulach, mutta myös Lulach kukistui ja Malcolm III vakiinnutti valtansa pian sen jälkeen.

Shakespearen näytelmä vs. historiallinen todellisuus

Shakespeare kirjoitti Macbethin varhaiselle 1600‑luvulle, käyttäen lähdeaineistona muun muassa Holinshedin kronikkaa. Näytelmä korostaa yliluonnollista (noidat), psykologista moraalia (Lady Macbethin riivaama omatunto) ja yksilön tuhoa vallanhimon seurauksena. Nämä teemat sopivat Jacobean-aikakauden yleisön mieltymyksiin ja poliittisiin pelkoihin (regicide, valtakunnallinen epävarmuus).

Todellisuudessa Macbethia ei pidetä yksiselitteisen pahuuden ruumiillistumana. Hänen valtakautensa oli pitkä, ja hänellä oli sekä laillisia että sotilaallisia perusteita kruunun haltuunottoon. Monet nykyaikaiset historioitsijat näkevät hänet tehokkaana hallitsijana, jonka maine sai mytologisia muotoja vasta myöhemmissä kertomuksissa.

Lähteet ja kulttuurivaikutus

Tärkeimpiin lähteisiin kuuluvat keskiaikaiset kronikat (esim. Anglo-Saxon Chronicle, skotlantilaiset aikakirjat) sekä 1500–1600‑luvun historialliset kokoelmat, joita Shakespeare käytti dramatisointiin. Macbethin tarina on säilynyt erityisen elinvoimaisena juuri Shakespearen teoksen kautta, ja sen vaikutus näkyy yhä kirjallisuudessa, teatterissa ja populaarikulttuurissa.

Yhteenvetona: Macbeth oli historiallinen kuningas, jonka elämästä ja teoista on muodostunut sekoitus faktaa ja myyttiä. Shakespearen näytelmä on voimakas kulttuurituote, mutta se ei vastaa tarkasti 11. vuosisadan tapahtumia.

Hae kirjaimella