Skotti on länsigermaaninen kieli, jota kutsutaan myös nimillä Lowland Scots tai Lallans. Se ei ole sama kuin skotlanninenglantia (Scottish English): skotlanninenglanti on englannin murre tai standardoitunut englannin muoto Skotlannissa, kun taas skotti on oma, erillinen germaaninen kielimuotonsa, jolla on omia sanasto‑, ääntö‑ ja rakenteellisia piirteitä. Ulsterin skotti on Pohjois‑Irlannissa esiintyvä skotin kielimuoto. Skotti eroaa suuresti myös skotlannin gaelin kielestä, joka on kelttiläinen kieli (kelttiläinen kieliperhe).

Historia ja synty

Skotti kehittyi osittain Pohjois‑Englannin vanhasta anglosaksisesta (Northumbrian Old English) perinteestä ja sai vaikutteita mm. muinaisnorjasta, ranskan kielen (anglonormanninen ranska) lainoista, latinasta sekä skotlannin gaelista. Keskiajan ja varhaismodernin ajan aikana skotti toimi laajalti hallinnossa, oikeudessa ja kirjallisuudessa. Myöhemmin, etenkin unionin jälkeen Englannin kanssa, englannin vaikutus kasvoi ja standardoituneen englannin asema Skotlannissa vahvistui, mikä johti siihen, että skotin käyttötavat ja kirjoitusmuodot muuttuivat ja pienenivät alueellisesti.

Jakautuminen ja variantit

Skotti on monimuotoinen kieli, jota puhutaan erityisesti Skotlannin alavilla alueilla (Lowlands) sekä erityisryhmissä Pohjois‑Irlannissa (Ulster). Variantteja on useita, ja niiden välillä on liukuva asteikko raskaimmasta (ns. Broad tai Heavy Scots) modernimpaan Scottish Standard English ‑vaikutteiseen puhetapaan. Skotilla on myös erillisiä alueellisia muotoja, kuten esimerkiksi doric (pohjoisempien alueiden, erityisesti Aberdeenshiren ja ympäristön, murteet).

Kielelliset piirteet

Skotin erottavat englannista muun muassa seuraavat piirteet:

  • Sanasto: paljon alkuperäisiä sanoja ja lainasanoja, joita ei välttämättä käytetä standardienglannissa (esim. "bairn" = lapsi, "bonnie" = sievä/kaunis, "ken" = tietää, "wee" = pieni, "aye" = kyllä/aina).
  • Ääntäminen: vokaalien ja konsonanttien piirteet eroavat; esimerkiksi tietyt vokaalimuunnokset ja konsonanttien säilyminen tai assimilaatio voivat poiketa eteläenglantilaisista äänteistä.
  • Sanajärjestys ja kielioppi: ilmenee eroja verbimuodoissa, apuverbeissä ja pronomineissa verrattuna standardienglantiin.

Kirjoitus ja kirjallisuus

Skotilla ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä, täysin standardoitua kirjoitusasua, ja kirjoitustapa voi vaihdella suuresti tekijän, alueen ja tarkoituksen mukaan. Perinteinen skottilainen kirjallisuus on rikas; monet merkittävät runoilijat ja kirjailijat, kuten Robert Burns, käyttivät skottia tuotannossaan ja nostivat kielen näkyvyyttä sekä kulttuurista arvoa.

Asema, suojelu ja nykypäivä

Skotin kielellisestä ja yhteiskunnallisesta asemasta on keskusteltu paljon: toiset pitävät sitä itsenäisenä kielenä, toiset läheisesti englantiin liittyvänä murteiden ja variaatioiden joukossa. Nykyään skotti nähdään usein kielimuotojen jatkumona, jossa ääripäissä ovat vahvasti perinteinen (broad) Scots ja standardoitu Scottish Standard English. Skotilla on erilaisia edistämis‑ ja suojelutoimia sekä paikallista tukea, ja sitä käytetään edelleen puhekielessä, kirjallisuudessa, teatterissa ja joissain medioissa. Ulsterin skotti on myös osa Pohjois‑Irlannin kielimaisemaa.

Esimerkkejä ja oppiminen

Skotin oppiminen on helpompaa, jos osaa englannin, koska paljon sanastoa ja rakenteita on läheisiä. Silti ääntäminen, idiomit ja paikallissanat voivat aluksi tuntua vierailta. Kielen elvyttämiseen ja säilyttämiseen on monenlaisia yhteisöllisiä ja akateemisia aloitteita.

Skotti on siis elävä ja monimuotoinen länsigermaaninen kielimuoto, jolla on oma historiansa, alueelliset varianttinsa ja paikkaan sidottu kulttuurinen merkityksensä Skotlannissa ja Ulsterissa.