Oswald Avery – DNA:n perimäaineksen todistaja ja molekyylibiologian uranuurtaja
Oswald Avery – DNA:n todistaja ja molekyylibiologian uranuurtaja: tutustu hänen elämäänsä, vuoden 1944 kokeeseen ja vaikutukseen genomitutkimukselle.
Oswald Theodore Avery Jr. FRS (21. lokakuuta 1877 - 20. helmikuuta 1955) oli kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen lääkäri ja lääketieteen tutkija. Suurimman osan urastaan hän vietti Rockefellerin yliopistollisessa sairaalassa New Yorkissa.
Avery oli yksi ensimmäisistä molekyylibiologeista ja yksi ensimmäisistä immunokemiaa tutkineista.
Hänet tunnetaan parhaiten kokeesta (joka julkaistiin vuonna 1944 yhdessä työtovereidensa Colin MacLeodin ja Maclyn McCartyn kanssa), jolla todistettiin, että DNA on materiaali, josta geenit muodostuvat.
Averyn ja hänen kollegoidensa työ perustui pneumokokki‑bakteerin (Streptococcus pneumoniae) pitkäaikaiseen tutkimukseen. He käyttivät kokeissaan virulenteiksi tunnettuja S‑tyypin (kuorellisia) ja avirulenteiksi tunnettuja R‑tyypin (kuorettomia) kantoja. Kun kuolleen, kuorellisen S‑kannan soluista erotettu aine kykeni muuttamaan elävän R‑kannan virulentiksi, Averyn ryhmä eristi ja puhdisti tämän "transformaatiotekijän". He osoittivat systemaattisesti, että kyseinen tekijä kesti proteaasien (proteiineja pilkkovien entsyymien) käsittelyn mutta menetti toimintansa DNaasin (DNA:ta hajottavan entsyymin) vaikutuksesta. Näin he päätyivät johtopäätökseen, että periytyvää informaatiota kantava aine oli DNA, ei proteiini kuten monissa tuon ajan teksteissä oletettiin.
Averyn tulokset olivat mullistavia mutta herättivät myös epäilyksiä ja konservatiivista vastustusta: proteiinit nähtiin tuolloin biologian pääasiallisina toiminnallisina molekyyleinä, ja monet tutkijat vaativat lisätodisteita. Averyn työ loi kuitenkin kriittisen perustan myöhemmälle tutkimukselle. Vuonna 1952 Alfred Hersheyn ja Martha Chasen bacteriologiset kokeet vahvistivat erillään, että viruksen perintöaines (bakteerifagin tapauksessa) oli DNA:ta, ja vuonna 1953 Watsonin ja Crickin DNA‑rakennetta koskeva malli sai lisäkäyttöarvoa Averyn osoittamalle perusarvolle.
Avery tunnettiin myös laajemmasta panoksestaan immunokemiaan ja bakteriologian menetelmiin: hän kehitti menetelmiä bakterioiden serotyyppien erotteluun ja tutki pneumokokin virulenssitekijöitä. Työskentelytyyliltään hän oli tarkka, systemaattinen ja pidättyvä — ominaisuuksia, jotka osaltaan selittävät, miksi hänen läpimurtonsa vaikutus ymmärrettiin hitaasti laajemmassa tieteellisessä yhteisössä.
Avery sai elinaikanaan useita kunnianosoituksia ja tunnustuksia, ja hänen työtään ehdotettiin useasti Nobel‑palkinnon saajaksi 1930–1950‑luvuilla. Kuten Nobel-palkittu Arne Tiselius totesi, Avery oli yksi merkittävimmistä tiedemiehistä, joka ei koskaan saanut Nobel‑palkintoa työstään. Hänen merkityksensä näkyy kuitenkin selvästi modernin molekyylibiologian ja geneetiikan perustana: Averyn osoittama DNA:n rooli siirsi tutkimuksen fokuksen kohti perimän molekyylirakennetta ja -mekanismeja, mikä mahdollisti koko jäljelle jääneen 1900‑luvun biologisen vallankumouksen.
Oswald Avery kuoli 20. helmikuuta 1955. Hänen työnsä perinne jatkuu biologian, lääketieteen ja bioteknologian aloilla: Averya pidetään usein yhtenä molekyylibiologian varhaisista uranuurtajista, jonka käytännön kokeellinen työ muutti perustavanlaatuisesti käsityksemme perinnöllisyydestä.
Elämäkerta
Oswald Avery syntyi Halifaxissa, Nova Scotiassa. Hänen isänsä oli baptistipappi. Vuonna 1887 hänen isäänsä pyydettiin muuttamaan New Yorkiin johtamaan seurakuntaa. Avery suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1900 Colgaten yliopistossa. Hän suoritti lääketieteen tohtorin tutkinnon Columbia College of Physicians and Surgeonsissa vuonna 1904. Hän harjoitti lääkärin ammattia New Yorkissa vuoteen 1907 asti, jolloin hänestä tuli tutkija Hoaglandin laboratoriossa Brooklynissa, New Yorkissa. Aikuisena Averylla oli kilpirauhasen liikatoiminta (Gravesin tauti), ja hänelle tehtiin kilpirauhasleikkaus vuonna 1934. Hänet valittiin Amerikan taide- ja tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1936.
Läpimurto löytö
| Double Helix
|
Monien vuosien ajan geneettisen informaation ajateltiin olevan soluproteiinissa. Avery jatkoi Frederick Griffithin vuonna 1927 tekemää tutkimusta ja työskenteli MacLeodin ja McCartyn kanssa perimän arvoituksen parissa. Hän sai Rockefeller-instituutin emeritusarvon vuonna 1943, mutta jatkoi työskentelyä vielä viisi vuotta, vaikka hän oli tuolloin jo kuusikymppinen.
Tässä varhaisessa kokeessa virulenttia III-S-tyypin Streptococcus pneumoniae -kantaan kuuluvaa kuollutta Streptococcus pneumoniae -bakteeria ruiskutettiin yhdessä elävien, mutta ei-virulenttien II-R-tyypin pneumokokkien kanssa. Tämä johti tyypin III-S pneumokokkien tappavaan infektioon.
Alfred Hershey ja Martha Chase veivät Averyn tutkimusta eteenpäin vuonna 1952 Hershey-Chase-kokeella. Nämä kokeet tasoittivat tietä Watsonin ja Crickin löytämälle DNA:n spiraalirakenteelle ja siten modernin genetiikan ja molekyylibiologian synnylle. Avery kirjoitti tästä tapahtumasta kirjeessä nuorimmalle veljelleen Roylle, joka oli bakteriologi Vanderbilt School of Medicineissä: "On hauskaa puhaltaa kuplia, mutta on viisaampaa puhaltaa ne itse, ennen kuin joku muu yrittää".
Nobel-palkittu Joshua Lederberg totesi, että Avery ja hänen laboratorionsa tarjosivat "modernin DNA-tutkimuksen historiallisen perustan" ja että ne "merkitsivät molekulaarista vallankumousta genetiikassa ja biolääketieteessä yleensä".
Lisää lukemista
- René Dubos, Professori, instituutti ja DNA: Oswald T. Avery, hänen elämänsä ja tieteelliset saavutuksensa, 1976, Paul & Company, ISBN 0-87470-022-1.
- Avery O;T Macleod C.M. & McCarty M. 2000 (2000). "Tutkimukset pneumokokkityyppien muuntumista aiheuttavan aineen kemiallisesta luonteesta: Transformaation indusoiminen Pneumokokki tyyppi III:sta eristetyn desoksiribonukleiinihappofraktion avulla. Oswald Theodore Avery (1877-1955)". Clin. Orthop. Relat. Res. 379 (379 Suppl): S3–8. doi:10.1097/00003086-200010001-00002. PMID 11039746. S2CID 8467056.{{cite journal}}: CS1 maint: multiple names: authors list (linkki).
- Austrian, R (heinäkuu 1999). "Oswald T. Avery: York Avenuen velho". Am. J. Med. 107 (1A): 7S-11S. doi:10.1016/S0002-9343(99)00109-6. PMID 10451004.
- Lederberg, J (1994). "Genetiikan muutos DNA:n avulla: Averyn, MacLeodin ja McCartyn (1944) vuosipäivän juhla". Genetics. 136 (2): 423–6. doi:10.1093/genetics/136.2.423. PMC 1205797. PMID 8150273.
- Russell, N (joulukuu 1988). "Oswald Avery ja molekyylibiologian synty". The British Journal for the History of Science. 21 (71 Pt 4): 193–400. doi:10.1017/S0007087400025310. PMID 11621687. S2CID 40622286.
- Pirie, N W (joulukuu 1972). "Avery takautuvasti". Nature. 240 (5383): 572. Bibcode:1972Natur.240..572P. doi:10.1038/240572a0. PMID 4568407. S2CID 30778901.
- Kay, Alan (1970). "Avery, Oswald T.". Dictionary of Scientific Biography. Vol. 1. New York: Charles Scribner's Sons. pp. 342-343. ISBN 0-684-10114-9.
- Kansallisen tiedeakatemian elämäkerrallinen muistio
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Oswald Theodore Avery Jr.?
V: Oswald Theodore Avery Jr. oli kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen lääkäri ja lääketieteen tutkija, joka vietti suurimman osan urastaan Rockefellerin yliopistollisessa sairaalassa New Yorkissa.
K: Mistä hänet tunnetaan parhaiten?
V: Hänet tunnetaan parhaiten kokeesta (joka julkaistiin vuonna 1944 yhdessä työtovereidensa Colin MacLeodin ja Maclyn McCartyn kanssa), jolla todistettiin, että DNA on materiaali, josta geenit muodostuvat.
K: Saiko hän koskaan Nobel-palkintoa?
V: Ei, vaikka hän oli ehdolla palkinnon saajaksi useita kertoja 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla, hän ei koskaan saanut Nobel-palkintoa.
K: Kuka sanoi, että Avery oli ansioitunein tiedemies, joka ei saanut Nobel-palkintoa?
V: Nobel-palkittu Arne Tiselius sanoi, että Avery oli ansioitunein tiedemies, joka ei saanut Nobel-palkintoa työstään.
K: Mitä Avery tutki?
V: Hän opiskeli immunokemiaa ja molekyylibiologiaa.
V: Hän opiskeli immunokemiaa ja molekyylibiologiaa.
Etsiä