Paavi Benedictus XV (latinaksi: Benedictus PP. XV; ital. Benedetto XV, 21. marraskuuta 1854 – 22. tammikuuta 1922), syntyjään Giacomo Paolo Giovanni Battista della Chiesa, oli italialainen roomalaiskatolisen kirkon pappi ja 259. paavi vuodesta 1914 kuolemaansa 1922 asti.
Varhaiselämä ja urapolku
Della Chiesa syntyi Liguriassa ja sai teologisen koulutuksensa katolisessa seminaarissa. Ennen paaviksi valintaa hän työskenteli kirkon eri tehtävissä niin opetus- kuin hallinnollisissa vastuissakin ja oli arvostettu diplomaatti ja hallinnon toimija. Hänen taustansa ja kokemuksensa valmistivat häntä johtamaan kirkkoa vaikeana kansainvälisen jännityksen aikana.
Pontifikaatti ja ensimmäinen maailmansota
Benedictus XV valittiin paaviksi syksyllä 1914, ja hänen pontifikaattinsa jäi suurelta osin ensimmäisen maailmansodan varjoon. Hän julisti kirkon neutraaliuden eikä tukenut mitään sotivaltaa. Jo sodan alkuvaiheessa hän kehotti osapuolia lopettamaan taistelut ja julkaisi kirjeen ja useita julkilausumia, joissa hän vetosi rauhaan ja inhimillisyyteen. Erityisesti hänen syyskuussa 1914 antamansa paavinohje on jäänyt historiaan rauhanvaatimuksena.
Rauhanponnistelut ja humanitaarinen toiminta
Benedictus XV pyrki aktiivisesti sovitteluun ja esitti myös laajempia rauhanperiaatteita, joiden tavoitteena oli sodan seurauksien lieventäminen ja kansainvälisen oikeuden vahvistaminen. Vuonna 1917 hän esitti laajempia rauhanlinjauksia, jotka sisälsivät muun muassa taistelujen lopettamisen, vankien kohtelun parantamisen ja humanitaarisen avun järjestämisen. Paavin aloitteesta Vatikaani toimi myös koordinoivana keskuksena avun ja välitystyön järjestämisessä — seurauksena oli laajoja ponnistuksia sodan uhrien, siviiliuhreiksi joutuneiden ja sotavankien hyväksi.
Kirkon uudistukset ja oikeudellinen perintö
Benedictus XV kiinnitti huomiota kirkon oikeudelliseen järjestykseen ja hallintoon. Hänen aikanaan vietiin eteenpäin katolisen kirkon lainsäädännön uudistuksia, joiden vaikutus näkyi myöhemmin muun muassa kansallisten hiippakuntien toiminnassa ja kirkon oikeudellisessa yhtenäistämisessä. Hän myös tuki lähetyksiä ja korosti paavin välittäjäroolia kansainvälisissä kysymyksissä.
Luonne ja perintö
Benedictus XV:tä pidettiin vaatimattomana, sovittelevana ja humanitaarisesti suuntautuneena paavina. Vaikka hänen yrittelynsä sodan lopettamiseksi jäi täytäntöönpanoltaan rajalliseksi, hänen humanitaariset aloitteensa ja pyrkimyksensä lieventää sodan kärsimyksiä ovat saaneet myönteistä arviointia jälkikäsittelyssä. Hän kuoli 22. tammikuuta 1922, ja hänen seuraajakseen valittiin Pius XI. Benedictus XV:n kaudesta muistetaan erityisesti rauhanomaiset tavoitteet, avustustyö sekä pyrkimys kirkon oikeudellisen järjestelmän kehittämiseen.