Paavi Pius IX (lat. Pius PP. IX, ital. Pio IX; 13. toukokuuta 1792 - 7. helmikuuta 1878), syntyjään Giovanni Maria Mastai-Feretti, oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen pappi ja 256. paavi vuodesta 1846 kuolemaansa saakka. Vain itse Pietari johti kirkkoa pidempään kuin Pius IX:n 32-vuotinen valtakausi.

Vuonna 2000 hänet julistettiin autuaaksi, mikä on vaihe katolisen kirkon pyhimykseksi nimeämisprosessissa.


 

Elämä ennen paaviksi tuloa

Giovanni Maria Mastai-Ferretti syntyi 13. toukokuuta 1792 Senigallian kaupungissa (myöhemmin osa Italian maakuntaa Marche). Hän kuului vanhaan aatelissukuun ja valmistui teologiaan ja kanoniseen lakiin. Mastai-Ferretti toimi eri kirkollisissa tehtävissä; hänet nimitettiin Imolan piispaksi vuonna 1832 ja kardinaaliksi 1840-luvun alussa. Hänen valintansa paaviksi 1846 tapahtui aikakaudella, jolloin Euroopassa puhalsivat liberaalit kansalliset ja yhteiskunnalliset liikkeet.

Pontifikaatti (1846–1878): avaus, käänne ja ristiriidat

Pius IX aloitti pontifikaattinsa aluksi myönteisenä uudistuksiin: hän antoi armahduksia ja lupauksia laajemmasta hallinnollisesta avautumisesta. Vuoden 1848 vallankumoukset ja sitä seuranneet tapahtumat muuttivat kuitenkin hänen suhtautumistaan. Vuonna 1849 hän pakeni Roomasta ja palasi vasta 1850 Ranskan keisari Napoleon III:n tukemana.

  • Immaculata Conception: Pius IX määritteli neitsyt Marian syntymättömän synnittömyyden dogmiaksi 1854 bullassa Ineffabilis Deus, mikä vahvisti mariaanista hurskautta ja paavin auktoriteettia oppikysymyksissä.
  • Syllabus of Errors: vuonna 1864 julkaistiin kirjeen Quanta Cura liitteenä niin kutsuttu Syllabus of Errors, jossa tuomittiin muun muassa uskonnon ja valtion erottaminen, uskonnollinen relativismi sekä tietyt liberaalit aatteet.
  • Ensimmäinen Vatikaanin kirkolliskokous: Pius kutsui koolle kirkolliskokouksen (1869–1870), joka määritteli muun muassa paavin erehtymättömyyden oppitehtävissä (dogma Pastor Aeternus, 1870).

Vaikutusvalta ja poliittinen murros

Pius IX oli paavillisen auktoriteetin ja katolisen opin puolustaja ajalla, jolloin Italian yhdistämisliike (Risorgimento) heikensi paavillisia maallisia valtuuksia. Vuonna 1870 italialaiset joukot valtasivat Rooman ja liittivät sen uusiin italialaisiin valtioihin, mikä lopetti paavien maallisen vallan yli suuren osan Keski-Italian alueista (ns. Paavalaiset valtiot). Pius IX kieltäytyi tunnustamasta uudenitalialaista valtiota ja kuvasi itseään sittemmin 'Vatikaanin vankina' — tilanne muuttui vasta Lateraanin sopimuksella 1929.

Uskonnollinen perintö ja kirkollinen kehitys

Pius IX:n aikana katolinen kirkko sai sekä sisäistä vahvistusta että ulkoista kritiikkiä. Hän keskittyi oppien selkiyttämiseen ja paavillisen vallan vahvistamiseen. Hänen kaudellaan korostui marianinen kultti ja kirkon opillinen itsenäisyys suhteessa nouseviin sekulaareihin valtioihin.

Kuolema ja autuaaksi julistaminen

Pius IX kuoli 7. helmikuuta 1878. Hänen pitkä valtakautensa vaikutti selvästi modernin katolisen kirkon kehitykseen. Paavin autuaaksi julistamiskäsittely eteni vuosikymmenten aikana, ja hänet julistettiin autuaaksi 3. syyskuuta 2000 paavi Johannes Paavali II:n toimesta. Autuaaksi julistaminen vahvisti hänen asemaansa kirkon historiassa, mutta prosessi ja lopputulos herättivät myös keskustelua.

Kritiikki ja kiistat

Pius IX:n maine on kaksijakoinen. Häntä arvostetaan uskonnollisista saavutuksistaan ja paavillisen oppivallan vahvistamisesta, mutta samanaikaisesti hänen toimiaan on kritisoitu seuraavista seikoista:

  • Poliittinen vastustus italialaiselle yhdentymisliikkeelle ja konservatiivinen linja, joka asetti kirkon usein vastakkain kansallisvaltioiden kanssa.
  • Sunnuntaina 1858 tapahtunut Mortara-tapaus, jossa juutalaisen perheen kastettu lapsi otettiin perheeltä kirkollisten viranomaisten toimesta, on yksi tunnetuimmista kiistanaiheista; paavi Pius IX hyväksyi viranomaisten toiminnan, mikä on herättänyt tuhoa ja arvostelua myöhemmin.
  • Piusin konservatiivinen suhtautuminen poliittisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin herätti vastareaktioita sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella.

Merkitys nykypäivälle

Pius IX:n pontifikaatti merkitsi käännekohtaa katolisen kirkon historiassa: samalla kun kirkko menetti maallista valtaa Italiassa, se vahvisti opillista asemansa ja keskusjohtoaan. Hänen kautensa tulokset — dogmien julkistaminen ja paavillisen auktoriteetin korostaminen — näkyvät edelleen katolisessa kirkossa. Hänen autuaaksi julistamisensa vuonna 2000 nosti esiin sekä hänen pyhyydestään kertovat näkökulmat että historian ja etiikan kysymykset, jotka liittyvät 1800-luvun poliittisiin tapahtumiin.