Rosa Parks
Rosa Louise McCauley Parks (4. helmikuuta 1913 - 24. lokakuuta 2005) oli afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti. Häntä on kutsuttu "nykyaikaisen amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen äidiksi" ja "vapausliikkeen äidiksi".
Parks tunnetaan parhaiten siitä, mitä hän teki kotikaupungissaan Montgomeryssä, Alabamassa 1. joulukuuta 1955. Kun hän istui bussin keskellä olevalla istuimella, bussinkuljettaja käski häntä siirtymään bussin takaosaan, jotta valkoinen matkustaja voisi ottaa paikan bussin etuosassa. Tänä aikana, kun valkoisille ei ollut valkoisille tarkoitettuja paikkoja, mustia ihmisiä käskettiin nousemaan ylös istuimeltaan. Parks kieltäytyi siirtymästä. Hän oli värillisten ihmisten edistämiseksi toimivan National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) -järjestön paikallisosaston jäsen. Kuten niin monet muutkin, hän oli kyllästynyt siihen, että häntä kohdeltiin alemman luokan ihmisenä ihonvärinsä vuoksi.
Hänet pidätettiin. Tämä johti Montgomeryn bussiboikottiin. Boikotti kesti 381 päivää. Tämä aiheutti lakimuutoksen. Sen jälkeen mustat saivat istua bussissa missä halusivat. Hänen kieltäytymisensä antaa muiden kohdella häntä eri tavalla oli tärkeä symboli rotuerottelun vastaisessa kampanjassa.
Varhaisvuodet
Rosa Parks syntyi Tuskegeessa,Alabamassa, 4. helmikuuta 1913. Hänen vanhempansa olivat James ja Leona McCauley. Hän oli pääasiassa afrikkalaista syntyperää. Yksi hänen isoisoisoisistään oli skotlantilais-irlantilainen, ja hän meni Charlestoniin, Etelä-Carolinaan palvelijaksi.
Hänen isänsä lähti kotoa töihin, kun Rosa oli 2-vuotias. Hänen äitinsä opetti koulua toisessa kaupungissa. Rosan ja hänen veljensä Sylvesterin kasvattivat isovanhemmat.
Rosa aloitti koulunkäynnin vuonna 1919 ollessaan 6-vuotias. Tuohon aikaan kouluissa vallitsi rotuerottelu. Oli mustien ja valkoisten kouluja. Myöhemmin Parks muisteli, kuinka bussit veivät valkoiset oppilaat kouluunsa, mutta mustat oppilaat joutuivat kävelemään omiin kouluihinsa:
Näkisin bussikortin joka päivä... Mutta minulle se oli elämäntapa; meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, mikä oli tapana. Bussi oli ensimmäisiä tapoja, joilla tajusin, että oli olemassa musta ja valkoinen maailma.
Vuonna 1924 hän meni Montgomeryn tyttöjen teollisuuskouluun Montgomeryssä, Alabamassa. Viiden vuoden kuluttua hän jätti koulun kesken ja meni töihin paitatehtaaseen. Hän huolehti myös isoäitinsä hoidosta.
Joulukuun 1. päivänä 1955 Parks nousi kaupungin linja-autoon matkustaakseen töiden jälkeen kotiin. Hän maksoi 10 senttiä ja istuutui ensimmäiselle penkkiriville lattialle maalatun, mustien osaston merkitsevän viivan taakse. Useiden pysähdysten jälkeen bussiin nousi lisää valkoisia matkustajia. Bussinkuljettaja käski Parksia ja kolmea muuta mustaa luovuttamaan paikkansa, jotta valkoiset pääsivät istumaan. Muut kolme siirtyivät bussin takaosaan, mutta Parks liukui ikkunan ääreen. Hän sanoi noudattavansa lakia istumalla oikeassa osassa. Myöhemmin hän sanoi, että kun häntä käskettiin siirtymään bussin takaosaan, "ajattelin Emmett Tilliä, enkä voinut mennä takaisin". (Till oli 14-vuotias musta poika, joka lynkattiin Mississippissä noin kolme kuukautta aiemmin.)
Kuljettaja pysäytti bussin ja soitti poliisille. Kaksi poliisia pidätti Parksin ja vei hänet vankilaan Alabaman bussilakien rikkomisesta.
Hänen äitinsä pyysi Edgar Nixonia maksamaan takuut. Nixon oli paikallisen NAACP:n puheenjohtaja. Nixon tiesi Parksin olevan vaarassa ja järjesti heti takuusumman.
Paikallinen NAACP oli etsinyt koetapausta, jossa se voisi haastaa bussisegregaatiolait. Parks oli arvostettu työläisnainen. Hän oli puhelias, ja hänen tapauksensa olisi hyvä tapa haastaa laki. Joulukuun 5. päivänä päätettiin boikotoida kaikkia Montgomeryn busseja.
Sana aiotusta bussiboikotista levisi koko mustien yhteisöön. Mustat papit kehottivat seurakuntiaan tukemaan boikottia. Maanantaina 5. joulukuuta Rosa Parksin oli saavuttava oikeuteen. Tämä oli myös ensimmäinen päivä, jolloin mustat matkustajat pysyisivät poissa Montgomeryn busseista. Montgomeryn kadut täyttyivät mustista ihmisistä, jotka kulkivat töihin. Mustat lapset kävelivät kouluun. Samana aamuna kaikkiin Montgomeryn busseihin määrättiin kaksi moottoripyöräpoliisia vartioimaan matkustajia uhkaavia mustia jengejä. Mustia jengejä ei ollut. Musta yhteisö teki yksinkertaisesti yhteistyötä boikotin kanssa. Bussit pysyivät tyhjinä koko päivän. Myös valkoiset matkustajat, jotka pelkäsivät ongelmia, pysyivät poissa busseista.
Sen lisäksi, että Parksia syytettiin bussilakien rikkomisesta, häntä syytettiin myös häiriökäyttäytymisestä. Oikeudenkäynti oli nopea, vain noin 30 minuuttia. Oikeus totesi hänet syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja määräsi hänelle 14 dollarin sakot. Boikotti jatkui.
Parksilta otetaan sormenjäljet pidätyksen jälkeen
Browder v. Gayle
Parks valitti tuomiostaan. Hänen asianajajansa Fred Parks ja muut NAACP:n jäsenet nostivat kanteen nimeltä Browder v. Gayle. Hovioikeus antoi 19. kesäkuuta 1956 tuomion Montgomeryn mustien asukkaiden hyväksi. Mutta kaupunki valitti päätöksestä.
Yhdysvaltain korkein oikeus vahvisti 13. syyskuuta 1956 alemman oikeusasteen tuomion. Bussiboikotti päättyi. Se oli kestänyt 381 päivää. Montgomeryn mustat asukkaat saivat matkustaa busseissa ja istua haluamassaan paikassa. Rosa Parks ajoi bussilla jälleen 21. joulukuuta 1956. Tällä kertaa se oli integroitu bussi. Ironista kyllä, hänellä oli sama bussikuski, joka oli pidättänyt hänet vuotta aiemmin. Haastattelussa Parks sanoi: "Hän ei reagoinut (tauko), enkä minäkään".
Rosa Parks oli mustan yhteisön sankaritar. Vaikka hän ei tehnyt sitä yksin, hänen toimintansa sytytti palon, joka johti suuriin muutoksiin.
Boikotin jälkeen
Montgomeryn bussikiellon jälkeen Parks koki monia vaikeuksia. Hän menetti työnsä tavaratalossa. Hänen miehensä joutui lopettamaan työnsä.
Vuonna 1957 Parks ja hänen miehensä lähtivät Montgomerystä Hamptoniin, Virginiaan, etsimään työtä. Hamptonissa Parks löysi töitä emäntänä Hampton Instituten, historiallisesti mustien yliopiston, majatalossa.
Myöhemmin Parks ja hänen miehensä muuttivat Detroitiin, Michiganiin. Parks jatkoi työtään aktivistina. Vuosien ajan hän työskenteli Yhdysvaltain kongressiedustaja John Conyersille. Sen jälkeen hän toimi aktivistina Etelä-Afrikan apartheidia vastaan. Hän avasi Detroitiin myös keskuksen, joka neuvoi mustia nuoria urasta ja työmahdollisuuksista.
Vuonna 1999 presidentti Bill Clinton myönsi Parksille kongressin kultamitalin. Tämä on Yhdysvaltojen korkein siviileille myönnettävä kunnianosoitus (tärkein palkinto). Presidentti Clinton sanoi myöntäessään palkinnon:
Emme saa koskaan, kun tämä seremonia on ohi, unohtaa tavallisten ihmisten voimaa seisoa tulessa ihmisarvon puolesta.
Parks kuoli 24. lokakuuta 2005 kotonaan Detroitissa dementiaan. Lokakuun 30. päivänä hänen arkkunsa asetettiin muistoksi Yhdysvaltain Capitoliumiin. Tämä on suuri kunnia Yhdysvaltojen ihmisille.
Presidentti Bill Clinton myöntää Parksille presidentin vapaudenmitalin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Rosa Louise McCauley Parks?
A: Rosa Louise McCauley Parks oli afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän kieltäytyi siirtymästä istumapaikaltaan bussissa Montgomeryssä, Alabamassa 1. joulukuuta 1955. Häneen viitataan usein "nykyaikaisen amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen äitinä" ja "vapausliikkeen äitinä".
Kysymys: Mitä tapahtui 1. joulukuuta 1955?
V: Kun Rosa Parks istui 1. joulukuuta 1955 bussin keskellä olevalla istuimella, bussinkuljettaja käski häntä siirtymään bussin takaosaan, jotta valkoinen matkustaja voisi istua etupenkillä. Tuohon aikaan, kun valkoisille ei ollut valkoisille tarkoitettuja paikkoja, mustia ihmisiä käskettiin nousemaan ylös istuimiltaan. Parks kuitenkin kieltäytyi, ja hänet pidätettiin.
Kysymys: Mihin järjestöön Parks kuului?
V: Parks kuului värillisten ihmisten edistämiseksi toimivan kansallisen järjestön (NAACP) paikallisosastoon.
K: Kuinka kauan Montgomeryn bussiboikotti kesti?
V: Montgomeryn bussikielto kesti 381 päivää.
K: Mikä muutos tapahtui boikotin päättymisen jälkeen?
V: Kun boikotti päättyi, mustat saivat istua busseissa missä halusivat.
K: Miksi Parksin kieltäytyminen oli tärkeää?
V: Hänen kieltäytymisensä siitä, että muut kohtelivat häntä eri tavalla, oli tärkeä symboli rotuerottelun vastaisessa kampanjassa, ja se auttoi saamaan aikaan kipeästi kaivattuja muutoksia lakeihin, jotka koskivat tasa-arvoista kohtelua rodusta tai ihonväristä riippumatta.
