Rosa Parks: kansalaisoikeusaktivisti joka käynnisti Montgomeryn bussiboikotin

Rosa Parks — kansalaisoikeusaktivisti, jonka rohkea kieltäytyminen käynnisti Montgomeryn 381 päivän bussiboikotin ja muutti rotuerottelulait. Tarina vapaudesta ja vaikutuksesta.

Rosa Louise McCauley Parks (4. helmikuuta 1913 - 24. lokakuuta 2005) oli afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti. Häntä on kutsuttu "nykyaikaisen amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen äidiksi" ja "vapausliikkeen äidiksi".

Parks tunnetaan parhaiten siitä, mitä hän teki kotikaupungissaan Montgomeryssä, Alabamassa 1. joulukuuta 1955. Kun hän istui bussin keskellä olevalla istuimella, bussinkuljettaja käski häntä siirtymään bussin takaosaan, jotta valkoinen matkustaja voisi ottaa paikan bussin etuosassa. Tänä aikana, kun valkoisille ei ollut valkoisille tarkoitettuja paikkoja, mustia ihmisiä käskettiin nousemaan ylös istuimeltaan. Parks kieltäytyi siirtymästä. Hän oli värillisten ihmisten edistämiseksi toimivan National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) -järjestön paikallisosaston jäsen. Kuten niin monet muutkin, hän oli kyllästynyt siihen, että häntä kohdeltiin alemman luokan ihmisenä ihonvärinsä vuoksi.

Hänet pidätettiin. Tämä johti Montgomeryn bussiboikottiin. Boikotti kesti 381 päivää. Tämä aiheutti lakimuutoksen. Sen jälkeen mustat saivat istua bussissa missä halusivat. Hänen kieltäytymisensä antaa muiden kohdella häntä eri tavalla oli tärkeä symboli rotuerottelun vastaisessa kampanjassa.

Varhaiselämä ja tausta

Rosa Parks syntyi 4. helmikuuta 1913 Tuskegeessa, Alabamassa. Hän kasvoi köyhässä perheessä ja kohtasi rotuerottelun ja syrjinnän jo varhaisesta iästä alkaen. Parks sai peruskoulutusta, mutta hän joutui jättämään koulun nuorena perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Myöhemmin hän meni naimisiin Raymond Parksin kanssa vuonna 1932. Hän työskenteli muun muassa ompelijana ja osallistui aktiivisesti paikalliseen seurakuntaan ja kansalaisoikeustyöhön.

Toiminta NAACP:ssa ja koulutus

Parks toimi Montgomeryn NAACP:n paikallisosaston sihteerinä ja teki vapaaehtoistyötä nuorten ja perheiden asioissa. Hän oli myös saanut koulutusta rotuerottelua ja kansalaisoikeusliikettä käsittelevillä kursseilla, muun muassa Highlander Folk Schoolin järjestämissä tilaisuuksissa, joissa harjoiteltiin järjestäytymistä ja oikeudellista toimintaa. Näiden kokemusten ansiosta hän oli valmiimpi toimimaan tietoisen kapinan muodossa, kun tilaisuus tuli vastaan.

Montgomeryn bussiboikotti ja oikeudellinen seuraus

Parksin pidätys 1. joulukuuta 1955 synnytti nopeasti laajamittaisen reaktion Montgomeryn mustien yhteisössä. Paikalliset johtajat, kuten E. D. Nixon, ja nuoret teologit kokoontuivat ja järjestivät boikotin, jota vetämään nousi nuori pastori Martin Luther King Jr. Boikotti alkoi 5. joulukuuta 1955 ja kesti 381 päivää. Mustat matkustajat kieltäytyivät käyttämästä kaupungin busseja ja järjestivät sijaiskuljetuksia, yhteiskuljetuksia ja kävelyä vastalauseena syrjinnälle.

Boikotti johti oikeusprosessiin, jonka tuloksena liittovaltion tuomioistuin totesi erottelun bussilainsäädännössä perustuslain vastaiseksi (tapauksessa Browder v. Gayle). Tuomio vahvistettiin myöhemmin korkeimmassa oikeudessa ja käytännössä erottelu bussyhteyksissä lakkasi joulukuussa 1956. Montgomeryn boikotti oli merkittävä voitto kansalaisoikeusliikkeelle ja osoitti tehokkaasti pitkän aikavälin, järjestäytyneen kansalaistottelemattomuuden voiman.

Muut tapaukset ja historiallinen konteksti

On tärkeää huomata, että Parksin tekoa ei katsottu yksinomaan sattumaksi tai ainoaksi kapinalliseksi teoksi: ennen häntä nuori Claudette Colvin ja useat muut ihmiset olivat kieltäytyneet luovuttamasta paikkojaan busseissa. Parks kuitenkin valittiin tietoisesti julkisuuden kasvoiksi, koska hän oli aikuinen, kunnioitettu yhteisön jäsen ja NAACP:ssa toimiva henkilö. Hänen pidätyksensä tarjosi yhteisölle nimi- ja kasvotason symbolin, jonka ympärille laajempi liike voitiin organisoida.

Myöhemmät vuodet ja perintö

Vuonna 1957 Rosa Parks muutti Detroitiin, Michiganin osavaltioon, missä hän jatkoi työtä kansalaisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän työskenteli muun muassa kongressiedustaja John Conyersin toimistossa ja osallistui lukuisille tilaisuuksille, joissa hän puhui rotuerottelun ja epätasa-arvon vastaisesta työstä. Parks sai elinaikanaan useita kunnianosoituksia, muun muassa Presidential Medal of Freedom -kunniamerkin (1996) ja Congressional Gold Medal -palkinnon (1999). Hänelle myönnettiin myös lukuisia kunniatohtorinhattuja ja muita tunnustuksia.

Rosa Parks kuoli 24. lokakuuta 2005 Detroitissa. Hänen kuolemansa jälkeen hänen maineensa ja tekonsa ovat jatkaneet vaikuttamistaan: hänestä on tullut globaali symboli yksilön rohkeudesta ja kansalaistottelemattomuuden mahdollisesta vaikutuksesta yhteiskunnalliseen muutokseen. Hänen muistonsa elää museoissa, kirjoissa, elokuvissa ja opetuksessa, ja monet kansalaisoikeusliikkeen saavutukset liitetäänkin hänen nimeensä symbolina ja inspiraationa.

Merkitys nykypäivänä

Parksin teko muistuttaa, että yksittäinen tilannetajuinen teko voi laukaista laajemman yhteiskunnallisen liikkeen, kun taustalla on organisaatiota, johtajuutta ja yhteisön tukea. Hänen tarinansa opettaa myös, että järjestäytynyt, pitkäjänteinen toiminta ja oikeudelliset toimet voivat muuttaa lakeja ja arkipäivän käytäntöjä. Rosa Parks pysyy keskeisenä hahmona Yhdysvaltojen kansalaisoikeushistoriassa ja esimerkkinä siitä, miten syrjintää vastaan voidaan nousta rauhanomaisesti ja päämäärätietoisesti.

Varhaisvuodet

Rosa Parks syntyi Tuskegeessa,Alabamassa, 4. helmikuuta 1913. Hänen vanhempansa olivat James ja Leona McCauley. Hän oli pääasiassa afrikkalaista syntyperää. Yksi hänen isoisoisoisistään oli skotlantilais-irlantilainen, ja hän meni Charlestoniin, Etelä-Carolinaan palvelijaksi.

Hänen isänsä lähti kotoa töihin, kun Rosa oli 2-vuotias. Hänen äitinsä opetti koulua toisessa kaupungissa. Rosan ja hänen veljensä Sylvesterin kasvattivat isovanhemmat.

Rosa aloitti koulunkäynnin vuonna 1919 ollessaan 6-vuotias. Tuohon aikaan kouluissa vallitsi rotuerottelu. Oli mustien ja valkoisten kouluja. Myöhemmin Parks muisteli, kuinka bussit veivät valkoiset oppilaat kouluunsa, mutta mustat oppilaat joutuivat kävelemään omiin kouluihinsa:

Näkisin bussikortin joka päivä... Mutta minulle se oli elämäntapa; meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, mikä oli tapana. Bussi oli ensimmäisiä tapoja, joilla tajusin, että oli olemassa musta ja valkoinen maailma.

Vuonna 1924 hän meni Montgomeryn tyttöjen teollisuuskouluun Montgomeryssä, Alabamassa. Viiden vuoden kuluttua hän jätti koulun kesken ja meni töihin paitatehtaaseen. Hän huolehti myös isoäitinsä hoidosta.

 

Joulukuun 1. päivänä 1955 Parks nousi kaupungin linja-autoon matkustaakseen töiden jälkeen kotiin. Hän maksoi 10 senttiä ja istuutui ensimmäiselle penkkiriville lattialle maalatun, mustien osaston merkitsevän viivan taakse. Useiden pysähdysten jälkeen bussiin nousi lisää valkoisia matkustajia. Bussinkuljettaja käski Parksia ja kolmea muuta mustaa luovuttamaan paikkansa, jotta valkoiset pääsivät istumaan. Muut kolme siirtyivät bussin takaosaan, mutta Parks liukui ikkunan ääreen. Hän sanoi noudattavansa lakia istumalla oikeassa osassa. Myöhemmin hän sanoi, että kun häntä käskettiin siirtymään bussin takaosaan, "ajattelin Emmett Tilliä, enkä voinut mennä takaisin". (Till oli 14-vuotias musta poika, joka lynkattiin Mississippissä noin kolme kuukautta aiemmin.)

Kuljettaja pysäytti bussin ja soitti poliisille. Kaksi poliisia pidätti Parksin ja vei hänet vankilaan Alabaman bussilakien rikkomisesta.

Hänen äitinsä pyysi Edgar Nixonia maksamaan takuut. Nixon oli paikallisen NAACP:n puheenjohtaja. Nixon tiesi Parksin olevan vaarassa ja järjesti heti takuusumman.

Paikallinen NAACP oli etsinyt koetapausta, jossa se voisi haastaa bussisegregaatiolait. Parks oli arvostettu työläisnainen. Hän oli puhelias, ja hänen tapauksensa olisi hyvä tapa haastaa laki. Joulukuun 5. päivänä päätettiin boikotoida kaikkia Montgomeryn busseja.

Sana aiotusta bussiboikotista levisi koko mustien yhteisöön. Mustat papit kehottivat seurakuntiaan tukemaan boikottia. Maanantaina 5. joulukuuta Rosa Parksin oli saavuttava oikeuteen. Tämä oli myös ensimmäinen päivä, jolloin mustat matkustajat pysyisivät poissa Montgomeryn busseista. Montgomeryn kadut täyttyivät mustista ihmisistä, jotka kulkivat töihin. Mustat lapset kävelivät kouluun. Samana aamuna kaikkiin Montgomeryn busseihin määrättiin kaksi moottoripyöräpoliisia vartioimaan matkustajia uhkaavia mustia jengejä. Mustia jengejä ei ollut. Musta yhteisö teki yksinkertaisesti yhteistyötä boikotin kanssa. Bussit pysyivät tyhjinä koko päivän. Myös valkoiset matkustajat, jotka pelkäsivät ongelmia, pysyivät poissa busseista.

Sen lisäksi, että Parksia syytettiin bussilakien rikkomisesta, häntä syytettiin myös häiriökäyttäytymisestä. Oikeudenkäynti oli nopea, vain noin 30 minuuttia. Oikeus totesi hänet syylliseksi kaikkiin syytteisiin ja määräsi hänelle 14 dollarin sakot. Boikotti jatkui.

Parksilta otetaan sormenjäljet pidätyksen jälkeen

Boikotin jälkeen

Montgomeryn bussikiellon jälkeen Parks koki monia vaikeuksia. Hän menetti työnsä tavaratalossa. Hänen miehensä joutui lopettamaan työnsä.

Vuonna 1957 Parks ja hänen miehensä lähtivät Montgomerystä Hamptoniin, Virginiaan, etsimään työtä. Hamptonissa Parks löysi töitä emäntänä Hampton Instituten, historiallisesti mustien yliopiston, majatalossa.

Myöhemmin Parks ja hänen miehensä muuttivat Detroitiin, Michiganiin. Parks jatkoi työtään aktivistina. Vuosien ajan hän työskenteli Yhdysvaltain kongressiedustaja John Conyersille. Sen jälkeen hän toimi aktivistina Etelä-Afrikan apartheidia vastaan. Hän avasi Detroitiin myös keskuksen, joka neuvoi mustia nuoria urasta ja työmahdollisuuksista.

Vuonna 1999 presidentti Bill Clinton myönsi Parksille kongressin kultamitalin. Tämä on Yhdysvaltojen korkein siviileille myönnettävä kunnianosoitus (tärkein palkinto). Presidentti Clinton sanoi myöntäessään palkinnon:

Emme saa koskaan, kun tämä seremonia on ohi, unohtaa tavallisten ihmisten voimaa seisoa tulessa ihmisarvon puolesta.

Parks kuoli 24. lokakuuta 2005 kotonaan Detroitissa dementiaan. Lokakuun 30. päivänä hänen arkkunsa asetettiin muistoksi Yhdysvaltain Capitoliumiin. Tämä on suuri kunnia Yhdysvaltojen ihmisille.

Presidentti Bill Clinton myöntää Parksille presidentin vapaudenmitalin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Rosa Louise McCauley Parks?

Kysymys: Mitä tapahtui 1. joulukuuta 1955?

Kysymys: Mihin järjestöön Parks kuului?

K: Kuinka kauan Montgomeryn bussiboikotti kesti?

K: Mikä muutos tapahtui boikotin päättymisen jälkeen?

K: Miksi Parksin kieltäytyminen oli tärkeää?

Hae kirjaimella