Katatonia tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on hereillä mutta voi olla voimakkaasti vähentynyt liikkeissään, puheessaan tai reagoinnissaan ympäristöön. Katatoninen henkilö voi pysyä jäykkänä, liikkumattomana tai henkisesti turtana tuntikausia, ja käytös voi vaihdella täydellisestä liikkumattomuudesta voimakkaaseen levottomuuteen. Syy on hermostossa; aivoissa ja hermoissa. Tästä ongelmasta kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1874 teoksessa Die Katatonie oder das Spannungsirresein.

Oireet

  • Mutismi – ei puhu tai puhuu hyvin vähän.
  • Stupor – ulkoinen passiivisuus ja vähentynyt reagointi.
  • Negativismi – vastustaa käskyjä tai yrittää torjua liikkeitä ilman selvää syytä.
  • Vahamainen jäykkyys (waxy flexibility) – vartalo säilyttää asetetun asennon pitkään.
  • Posturointi ja katalepsia – omituiset asennot tai pitkittynyt paikallaan pysyminen.
  • Ekolalia ja ekopraxia – toistaa sanoja tai liikkeitä, joita näkee muista.
  • Stereotypiat, manierismit, irvailu – toistuvat, tarkoituksettomat liikkeet tai ilmeet.
  • Äärimmäinen levottomuus tai vihamielinen käytös – voi esiintyä joissain katatoniamuodoissa.

Syyt ja taustalla olevat tilat

Katatonia ei ole yhden sairauden omaisuus, vaan oireyhtymä, joka voi liittyä moniin tiloihin. Yleisiä yhteyksiä ovat:

  • psykiatriset sairaudet: erityisesti skitsofrenia ja vakavat masennustilat tai kaksisuuntainen mielialahäiriö;
  • neurologiset sairaudet: aivoinfarkti, aivoinfektio, aivotulehdukset, prionitaudit;
  • metaboliset ja systeemitaudit: esimerkiksi munuaisten tai maksan vajaatoiminta, elektrolyyttihäiriöt;
  • lääkkeet ja toksiset tilat: neuroleptit, antidepressantit, päihteet ja niiden vieroitus;
  • autoimmuunisairaudet ja paraneoplastiset tilat: esimerkiksi anti‑NMDA-entsyymiä vastaan kohdistuva aivotulehdus;
  • infektiot ja muut akuutit somaattiset sairaudet.

Diagnoosi ja erotusdiagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon. Lukuisia mittareita, kuten Bush–Francis Catatonia Rating Scale (BFCRS), käytetään oireiden kartoittamiseen. Lääkärin tehtävä on myös sulkea pois tilat, jotka muistuttavat katatoniaa, kuten:

  • kooma tai syvä tajunnan heikkeneminen;
  • akinetinen mutismi;
  • neuroleptinen maligni oireyhtymä ja serotoniinioireyhtymä;
  • vakava depressio ilman katatoniaa;
  • kirurgiset tai somaattiset syyt, esimerkiksi vaikea elektrolyyttihäiriö tai infektio.

Tutkimuksiin kuuluu yleensä verikokeita (mm. elektrolyytit, tulehdusarvot, maksa‑ ja munuaisarvot), kuvantamistutkimuksia (aivokuvantaminen), EEG ja tarvittaessa neuroimmunologiset tutkimukset.

Hoito

Hoito kohdistuu sekä katatonian akuutin oireilun lievittämiseen että taustalla olevan perussyyn hoitoon.

  • Bentsodiatsepiinit ovat ensilinjan hoitoa: loratsepaami voi nopeasti parantaa oireita, ja loratsepaami-koeannos (ns. loratsepaamihaaste) toimii myös diagnostisena ja terapeuttisena keinona.
  • Elektrokonvulsiivinen terapia (ECT) on tehokas erityisesti, jos bentsodiatsepiinit eivät tehoa tai tilanne on vakava/henkilö on elintoimintojen vaarassa.
  • Perussyyn hoito – esimerkiksi infektioiden, elektrolyyttihäiriöiden tai autoimmuunisairauksien hoito.
  • Supportiivinen hoito – nesteytys, ravitsemus, tromboembolian esto, mielenterveyden seuranta ja tarvittaessa hoitojen muuttaminen (esim. psykoosilääkkeiden arviointi).

Hätätilanteessa

Katatonian vakavassa muodossa potilas voi joutua sairaalahoitoon; hoitoon kuuluu elintoimintojen seuranta, lääkehoito (bentsodiatsepiinit, tarvittaessa ECT) ja komplikaatioiden ehkäisy (keuhkoembolian, painehaavojen, neste‑ ja ravitsemustilan huononemisen estäminen). Nopea arvio ja hoitotoimet parantavat ennustetta.

Ennuste ja esiintyvyys

Katatonia voi olla ohimenevä tai uusiutuva riippuen perussyystä. Oikeaoppinen ja nopea hoito (erityisesti bentsodiatsepiinit ja tarvittaessa ECT) parantavat ennustetta. Esiintyvyys vaihtelee eri populaatioissa; se on tunnettu erityisesti psykiatrisissa sairaaloissa ja akuuteissa neurologisissa tilanteissa.

Jos epäilet katatoniaa itselläsi tai läheiselläsi, hakeudu nopeasti terveydenhuollon arvioon, sillä tilanne voi vaatia kiireellisiä hoitotoimia.