Kosiskelu eläimillä | käyttäytyminen, jolla eri lajit valitsevat kumppaninsa lisääntymistä varten
Eläinten kosiskelu on käyttäytymistä, jonka avulla eri lajit valitsevat kumppaninsa lisääntymistä varten. Yleensä uros aloittaa kosiskelun, ja naaras valitsee joko parittelun tai hylkäämisen uroksen "suorituksen" perusteella.
Monilla eläimillä on parinvalintarituaalit. Eläinten kosiskeluun voi kuulua monimutkaisia tansseja tai kosketuksia, ääntelyä, kauneuden tai taistelutaidon osoittamista. Yksi eläin, jonka kosiskelurituaaleja on tutkittu hyvin, on lehtolintu, jonka uros rakentaa kerätyistä esineistä "tornin". Toinen rituaali on harmaakurkku-uikku, jonka kosiskelutanssit kuvasi ensimmäisenä Julian Huxley.
Suuri harmaahaikara -lajin kaltaisissa tapauksissa parit muodostavat elinikäisiä (tai ainakin pitkäaikaisia) kumppanuuksia. Tällöin myös paritanssia harrastetaan koko parittelukauden ajan ja koko poikasten kasvatuksen ajan. Jos parit joutuvat eroon toisistaan, ne tanssivat poikkeuksellisen voimakkaita tansseja kokoontuessaan yhteen. Elämän eri tilanteissa esiintyy useita "tanssirutiineja". Kaikki tämä käyttäytyminen periytyy, vaikka yksittäinen lintu muistaa paikan ja kumppanin pysyvästi.
Voisi ajatella, että seurustelua esiintyy vain sellaisilla eläimillä, joilla on melko monimutkaiset aivot, kuten nisäkkäillä ja linnuilla. Näin ei kuitenkaan ole. Drosophila-kärpäsurosten on esitettävä parittelutanssi naaraan edessä, ennen kuin naaras antaa niiden paritella. Jos tanssi ei ole lajille "oikea", naaras kieltäytyy uroksesta. Yli viisikymmentä vuotta sitten havaittiin, että jos uroksella on mutaatio, joka häiritsee tanssia, se ei pysty parittelemaan: naaraat hylkäävät sen. Tämä käyttäytyminen on selvästi edullista naaraalle, jonka geeneillä on paremmat mahdollisuudet osallistua seuraavaan sukupolveen, jos sen kumppani on biologisesti sopiva. Drosofilat eivät suinkaan ole ainoita hyönteisiä, joilla on parittelurituaaleja.
Kun linnut ovat innostuneempia, kruunu nousee ylös ja kaulan pörröisyys nousee.
Tämä on melko rutiininomainen tervehdys: molemmat linnut ovat rauhallisia. Ne ravistelevat rituaalisesti päätään tässä asennossa.
Seksuaalinen konflikti
Sukupuolikonfliktista on kyse silloin, kun urosten ja naaraiden edut lisääntymisessä eivät ole samat:
- Urokset: niiden intressinä on paritella suuren määrän täysin uskollisten naaraiden kanssa, jolloin niiden geenit leviävät laajalle populaatioon.
- Naaraat: niiden intressinä on paritella suuren määrän hyväkuntoisia uroksia ja tuottaa näin suuri määrä hyväkuntoisia ja monipuolisia jälkeläisiä.
Parittelurituaali on kehittynyt, koska naaraiden on edullista valita kumppaninsa. Jos naaraalla on siittiöitä useammalta kuin yhdeltä urokselta, siittiöiden välinen kilpailu tulee kyseeseen. Kyse on siittiöiden välisestä kilpailusta munasolun hedelmöittämisestä (vain yksi siittiö saa aikaan liiton). Joillakin hyönteisillä uros ruiskuttaa siemennesteeseen siemennesteen mukana kemikaalikoktailin. Kemikaalit tappavat vanhemmat siittiöt (jotka ovat peräisin aiemmista paritteluista), parantavat naaraiden munintanopeutta ja vähentävät naaraiden halua paritella uudelleen toisen uroksen kanssa. Cocktail lyhentää myös naaraan elinikää, mikä vähentää sen todennäköisyyttä paritella muiden urosten kanssa. Jotkut naaraat voivat myös päästä eroon edellisen uroksen spermasta.
Parittelun jälkeen urokset tekevät erilaisia asioita estääkseen naarasta parittelemasta uudelleen. Se, mitä uros tekee, riippuu lajista. Joissakin lajeissa uros tukkii naaraan aukon siemennyksen jälkeen. Joissakin hymenopteroissa uros tuottaa valtavan määrän siittiöitä, jotka riittävät naaraan pitkään elämään. Lintujen ja nisäkkäiden uros saattaa taistella muita urosehdokkaita vastaan.
Kosiskelu on siis näkyvä osa monimutkaista tapahtumasarjaa, jossa urokset ja naaraat kohtaavat parittelua varten. Parisuhteen jatkuminen parittelun jälkeen on yleistä linnuilla ja nisäkkäillä, koska niiden geenien säilyminen riippuu siitä, että hedelmöittyneet munat saavuttavat sukukypsyyden. Jos tämä edellyttää tukea molemmilta vanhemmilta, rituaalit ovat tapa, jolla pari pitää yhteyttä. Vakiintuneet parit, jopa isokarkeakoskelot, elävät sinkkuina (usein suuressa ryhmässä) parittelukauden ulkopuolella.
Ulkoristeytyksellä tarkoitetaan sellaisten yksilöiden pariutumista, jotka eivät ole geneettisesti läheistä sukua. Ulkoristeytyksen aikana tapahtuva kosiskelu mahdollistaa hyödyllisen kumppanin valinnan. Vaihtoehtoinen pariutumisprosessi on sisäsiitos, geneettisesti sukua olevien yksilöiden pariutuminen. Sisäsiitos johtaa haitallisten ominaisuuksien lisääntyneeseen ilmenemiseen, ja tätä ilmiötä kutsutaan sisäsiitosmasennukseksi. Sisäsiittoisuutta esiintyy usein silloin, kun risteytymismahdollisuudet ovat rajalliset. Kosiskeluun perustuva kumppanin valinta on tärkeä piirre ulkoristeytymisessä, mutta se on todennäköisesti vähemmän merkittävä sisäsiitoksessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kosiskelu eläimillä?
A: Kosiskelu eläimillä on käyttäytymistä, jolla eri lajit valitsevat kumppaninsa lisääntymistä varten. Yleensä uros aloittaa kosiskelun, ja naaras valitsee joko parittelun tai hylkäämisen uroksen suorituksen perusteella.
K: Millä eläimellä on hyvin tutkittuja kosiskelurituaaleja?
V: Lehtilinnulla on hyvin tutkittuja kosiskelurituaaleja, joissa uros rakentaa "bowerin" kerätyistä esineistä.
Kysymys: Millaisia parisuhteita isokarvaiset harmaalokit muodostavat?
V: Isokarvalokit muodostavat elämänkestäviä (tai ainakin pitkäaikaisia) kumppanuuksia. Niillä on myös parisuhdetansseja koko parittelukauden ajan ja poikasia kasvattaessaan.
K: Onko tämä käyttäytyminen periytyvää?
V: Kyllä, tämä käyttäytyminen periytyy, vaikka yksittäiset linnut muistavatkin paikan ja kumppanin pysyvästi.
K: Ovatko nisäkkäät ja linnut ainoat eläimet, joilla on monimutkaiset aivot ja jotka harjoittavat seurustelua?
V: Ei, nisäkkäät ja linnut eivät ole ainoita eläimiä, joilla on monimutkaiset aivot ja jotka harrastavat seurustelua. Drosophila-kärpästen urosten on esitettävä parittelutanssi naaraiden edessä, ennen kuin ne sallivat niiden parittelun; jos tanssi ei ole lajille sopiva, naaras hylkää uroksen. Tämä käyttäytyminen on edullista naaraille, joiden geeneillä on paremmat mahdollisuudet osallistua tuleviin sukupolviin, jos kumppani on biologisesti sopiva. Myös muilla hyönteisillä on parittelurituaaleja.
