Symbaalit – lyömäsoittimen opas: tyypit, soittotekniikat ja käyttö

Symbaalit – kattava opas: tyypit, soittotekniikat ja käyttö orkesterissa, jazzissa ja rumpusarjoissa. Valitse oikea symbaali ja opi crash-, hi‑hat- sekä ripustussoittotekniikat.

Symbaalit (lausutaan kuten sana "symboli") ovat lyömäsoittimia. Ne ovat kuparista, pronssista tai erikoisseoksesta valmistettuja levyjä. Ulkonäöltään ne muistuttavat kattilankansia: keskeltä ne voivat olla hieman kupumaiset ja niissä on usein reikä läpi kulkevalle hihnalle tai kiinnikkeelle. Materiaali, paksuus ja muoto vaikuttavat merkittävästi symbaalin sointiin, kestävyteen ja sävyihin.

Tyypit ja koko

Symbaaleja valmistetaan monenlaisia ja eri kokoisina. Yleisimmät tyypit ovat esimerkiksi crash, ride, splash ja hi-hat, mutta on myös erikoismalleja kuten china-tyyliset ja crotales-tyyppiset pienet diskanttiset symbaalit. Perinteiset koot vaihtelevat tyypistä riippuen; pienet voivat olla noin 25 cm (n. 10 tuumaa) ja suurimmat orkesterikoot jopa noin 60 cm (n. 24 tuumaa) tai enemmän. Useimmat symbaalit eivät anna tarkkaa sävelkorkeutta, mutta niiden sävy, kimmoke ja sustain vaihtelevat.

• Crash – tarkoitettu iskuhetken korostuksiin, voimakas hyökkäys ja lyhyt tai keskipitkä sustain.
• Ride – käytetään jaksottisen rytmin ylläpitämiseen, usein isompi ja tasaisempi sointi (bell/kuppi-alue antaa kirkkaamman äänen).
• Hi-hat – koostuu kahdesta parillisesta pienemmästä symbaalista, joita soitetaan yhdessä jalalla tai tikulla; rumpusarjan peruselementti.
• Splash – pieni ja kirkas, lyhyt väläysääni.
• China – kutistettu, särisevä ja hengittävä ääni, usein reunat ylöspäin kääntyneet, mm. kiinalaisissa perinteissä esiintyvä muoto.
• Crotales – hyvin pienet ja sävelkorkeudelliset symbaalit, käytetään melodisempaan tai efektimäiseen tarkoitukseen.

Soittotekniikat

Symbaaleja voi soittaa kahdella perusperiaatteella: parina käsissä tai yksittäisenä ripustettuna levynä. Parina soitettaessa soittaja pitää yhtä symbaalia kummassakin kädessä hihnasta kiinni ja lyö ne toisiaan vasten. Tällä tavalla voidaan tuottaa hyvin erilaista dynamiikkaa ja artikulaatiota:

• Pehmeä ääni: hankaamalla reunoja kevyesti yhteen tai käyttämällä dampattua otetta.
• Voimakas crash: lyömällä symbaalit yhteen kun kädet muodostavat avonaisen ympyrän, jolloin symbaalit saavat vapaan värähtelyn.
• Choke-tekniikka: isketään ja tukahdutetaan nopeasti kädellä tai toisella symbaalilla, jolloin syntyy lyhyt, terävä efektisoundi.

Yksittäinen ripustettu symbaali soitetaan telineessä esimerkiksi lyömäsoittimen kapulalla, tikulla tai lankaharjalla. Iskualueella on eroja:

• Reuna (edge) – voimakas, räjähtävä ääni.
• Keskiosa tai "bow" – soinniltaan tasaisempi ja täyteläisempi.
• Keskus/kuppi (bell) – kirkas ja napakka sointi, käytetään usein ride-symbaaleissa.

Lisäksi käytetään erilaisia kapuloita: kovat tikut tuottavat terävämmän äänen, pehmeät malletit tai harjat pehmeämmän, laajemman soinnin. Kokeilemalla eri iskuvoimaa, kulmaa ja soitinta voi löytää halutun soinnin ja dynamiikan.

Käyttö eri kokoonpanoissa

Symbaaleja käytetään monenlaisissa yhtyeissä: konserttiformaatioista pienempiin bändeihin. Niitä kuulee usein orkesterissa, jazz-yhtyeissä, lyömäsoitinryhmissä, bändeissä ja marssiorkestereissa. Rumpusarjassa on yleensä vähintään yksi symbaali: se voi olla jalustalla oleva "crash-symbaali" tai parillinen hi-hat-ryhmä (pari pienempiä symbaaleja, joita käytetään myös painamalla jalkaa poljinta vasten poljinta).

Erilaisissa musiikkityyleissä valitaan erilaisia symbaaleja: rockissa yleensä suuremmat ja voimakkaammat crashit, jazzissa usein tummemmat ja monisävyisemmät mallit, klassisessa soitannossa taas käytetään erityisiä orkesterisymbaaleja ja efektisymbaaleja.

Huolto, valinta ja käytännön vinkkejä

Symbaalin valinta riippuu musiikkityylistä, soittotavoista ja henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Tässä muutama käytännön vinkki:

• Kuuntele erilaisia malleja ja kokoa; pienemmät ovat usein kirkkaampia ja lyhyempiä, suuret tarjoavat enemmän sustainia.
• Kiinnitä huomiota materiaalin seokseen ja valmistustapaan (käsinlyöty vs. konevalssattu) — ne vaikuttavat sointiin.
• Pidä symbaalit kunnossa: puhdista tarvittaessa kevyesti kostealla liinalla, vältä kovia kemikaaleja, ja säilytä ne pehmustetuissa koteloissa tai pussissa.
• Tarkista telineen pehmusteet (felts, sleeves), jotta symbaali saa oikean liikkeen eikä halkeile.
• Halkaisujen ja halkeamien varalta: pieniä halkeamia voi usein korjata ajoissa, mutta syvät halkeamat vaativat yleensä ammattilaisen arviota tai symbaalin vaihdon.

Lopuksi: symbaalit ovat monipuolisia, ilmeikkäitä ja tärkeitä lyömäsoittimia, jotka rikastuttavat rytmiryhmää ja orkesteria. Harjoittelu eri iskualueilla, dynaamisten ja dampausmenetelmien käyttö sekä oikea valinta ja huolto auttavat saavuttamaan halutun soinnin ja pitkäikäisyyden.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat symbaalit?

K: Miten symbaaleja yleensä soitetaan?

K: Minkä kokoisia symbaalit voivat olla?

K: Onko symbaaleilla jokin tietty sävelkorkeus?

K: Minkälaisissa musiikkiryhmissä symbaaleja käytetään?

Kysymys: Onko olemassa erityisiä tekniikoita cymabolien soittamiseen?

Hae kirjaimella