Dis-molli (D♯-molli): sävellaji, ominaisuudet ja käyttö

Tutustu Dis-molliin (D♯-molli): teoria, kuusi terävyyttä, enharmoninen Es-molli, soittotekniset haasteet ja käyttö klassisessa sekä pianomusiikissa.

Dis-molli on molliasteikko, jonka perusääni on D♯ (Dis). Sen perussävelkulku luonnollisena mollina on D♯ – E♯ – F♯ – G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯, ja sen sävelkorkeudessa on kuusi etumerkkiä (kuusi terävyyttä: F♯, C♯, G♯, D♯, A♯, E♯). Harmonista mollia varten asteikon 7. sävel (C♯) korotetaan johtosäveleksi C:ksi, joka käytännössä merkitään kaksoisterävällä (C♯ → C, eli C𝄪).

Suhteet ja enharmonia

Dis-mollin enharmoninen vastine on Es-molli (E♭-molli). Sen suhteellinen duuri on Fis-duuri (F♯-duuri) ja rinnakkainen duuri on Dis-duuri (D♯-duuri). Dis-duuri on kuitenkin käytännössä epäkäytännöllinen, koska sen kirjoittaminen johtaisi moniin kaksoisteräviin; siksi Dis-duurin sijaan käytetään yleensä Es-duuria (E♭-duuri).

Asteikot eri muodoissa

• Luonnollinen molli: D♯ – E♯ – F♯ – G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯
• Harmoninen molli: D♯ – E♯ – F♯ – G♯ – A♯ – B – C𝄪 – D♯ (C♯ korotettuna C𝄪:ksi)
• Melo­dinen molli (nouseva): D♯ – E♯ – F♯ – G♯ – A♯ – B♯ – C𝄪 – D♯ (alas palataan luonnolliseen muotoon)

Notaatio ja käytännön ongelmat

Koska sekä dis-mollissa että sen enharmonisessa vastineessa Es-mollissa on kummassakin kuusi etumerkkiä (teräviä tai bemolleja), ei yksi selkeästi ole “helpompi” pelkästään etumerkkien perusteella. Käytännössä dis-mollin käyttöön liittyy kuitenkin erityishaasteita:

• Kaksoisterävät: harmonisessa ja melodisessa muunnoksessa tarvittava C𝄪 (kaksoisterävä) tekee notaatioista hankalia ja vaikealukuisia.
• Kieli- ja soittotekniset rajoitukset: esimerkiksi harppu toimii polkimeilla, jotka antavat kullekin kirjaimelle flat–natural–sharp -asennon, mutta eivät kaksoisterävää, joten dis-mollin melodisen muodon merkitseminen suoraan voi olla käytännössä vaikeaa.
• Nuotinnus käytännössä: joissain partituureissa bassoavaimessa tai transponoidussa kirjoituksessa voidaan käyttää epätyypillisiä sijoituksia (esim. A♯ ylimmällä rivillä) yhtenäisyyden tai soitettavuuden vuoksi, mikä voi poiketa diskanttiavaimen tavanomaisesta käytöstä ja aiheuttaa lukemisvaikeuksia.

Käyttö soittimissa ja orkesterissa

Tätä sävellajia käytetään verrattain harvoin orkesterimusiikissa, mutta se esiintyy jonkin verran kosketinsoittimille kirjoitetussa repertuaarissa, koska pianolle ja muille koskettimille enharmoninen kirjoitus ei aiheuta soitollisia rajoitteita samalla tavalla kuin monille transponoiville tai mekaanisille soittimille. Klassisen ajan säveltäjät suosivat usein helpommin luettavia sävellajeja, joten dis-mollissa on kirjoitettu vähemmän teoksia.

Koska dis-mollin käyttö orkesterissa voi aiheuttaa nuotinnuksellisia ja soitinnollisia ongelmia, sovittajat ja kapellimestarit saattavat suositella transponointia helpompaan lähisävellajiin — esimerkiksi transponointia D-molliin tai E-molliin — kun teos on alun perin pianolle kirjoitettu.

Transponoivien instrumenttien huomiointi

Transponoivien soittimien osuudet (esim. B- tai Es-koskettimet) vaativat erityistä huomiota: jos alkuperäinen partituuri pysyy dis-mollissa, on tärkeää kirjoittaa puhallinosuudet sellaisessa respelling-muodossa, joka on soittajalle käytännöllinen ja helposti luettavissa. Tästä syystä orkestroinnissa ja nuotinnuksessa saatetaan usein valita enharmoninen Es-molli tai transponoida koko teos lähemmäs “käytännöllisiä” avaimia.

Repertuaari ja esimerkkejä

Dis-mollissa on kirjoitettu muutamia tunnettuja pianoteoksia. Tunnettu esimerkki on Skrjabin (Scriabin) etydi Op. 8, nro 12, joka on sävelletty Dis-molliin. Myös jotkin venäläiset ja myöhemmän romanttiset säveltäjät ovat käyttäneet tätä sävellajia satunnaisesti, mutta yleisesti ottaen Dis-molli on harvinaisempi valinta verrattuna sen enharmoniseen vastineeseen Es-molliin.

Yhteenveto

Dis-molli on teoriassa täysiverinen mollisävellaji, jolla on oma sijansa harmoniassa ja ilmaisussa, mutta käytännössä sen notaatioon liittyvät kaksoisterävät ja soittotekniset haasteet tekevät siitä epäkäytännöllisemmän kuin enharmoninen Es-molli. Koska useimmat soittimet ja orkesterikokoonpanot suosivat selkeämpää nuotinnusta, dis-mollia käytetään harvemmin, ja sovituksia tai transponointeja suositellaan usein helpottamaan soittajien työtä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on dis-molli?

K: Mikä on dis-mollin suhteellinen duuri?

K: Mikä on dis-mollin rinnakkaisduuri?

K: Miksi Bach kirjoittaa kahdeksannen preludin es-molliin mutta siihen liittyvän fuugan dis-molliin?

Kysymys: Kuka kirjoitti Etydin op 8 nro 12?

Kysymys: Kuinka monta kappaletta Ljapunov sävelsi käyttäen kumpaakin tämän sävelkulun versiota?

Kysymys: Miten puhallinsoittimet tulisi merkitä, jos ne soittavat pianolle kirjoitettua musiikkia tässä sävellajissa?

Hae kirjaimella