Dissosiatiivit – määritelmä, vaikutukset, käyttö ja riskit

Dissosiatiivit ovat lääketieteessä ja virkistyskäytössä esiintyvä huumeryhmä, joka usein luokitellaan myös hallusinogeeniseksi huumeeksi. Ne voivat muuttaa käyttäjän kokemusta omasta kehosta ja ympäristöstä siten, että henkilö kokee eriytymistä tai irtautumista kehostaan ja todellisuudesta (dissosiaatio). Lääkinnällisesti niitä käytetään muun muassa nukutusaineina ja kivunhoidossa, jotta potilas ei tuntisi kipua tai menettäisi liiallisesti tajuntaa esimerkiksi leikkauksen aikana (menettäisivät tajuntansa). Samalla ryhmään kuuluvia aineita käytetään myös virkistyskäytössä, mikä monissa maissa on laitonta.

Vaikutukset ja kokemukset

Dissosiatiivien tyypillisiä vaikutuksia ovat muun muassa havaintojen muutokset, muistihäiriöt, hallusinaatiot, transsitilat ja ajoittainen euforia. Vaikutuksen laatu ja voimakkuus riippuvat aineesta, annoksesta, annostelutavasta ja käyttäjän yksilöllisistä ominaisuuksista. Lyhytaikaisesti käyttö voi aiheuttaa sekavuutta, liikehäiriöitä, pahoinvointia ja koordinaatio-ongelmia; voimakkaat dissosiaatiot voivat johtaa onnettomuuksiin tai vaaralliseen käytökseen, koska todellisuuden arviointi heikkenee.

Mekanismit

Monet dissosiatiivit vaikuttavat aivojen glutamaattijärjestelmään estämällä erityisesti NMDA-tyyppisiä glutamaattireseptoreja, mikä häiritsee muistitoimintoja ja kivun käsittelyä. Glutamaatti on tärkeä aivojen muistin ja kivun säätelyssä. Jotkin aineet vaikuttavat muilla tavoin: esimerkiksi Salvia divinorumista eristetty salviinoriini A sitoutuu pääasiassa kappa-tyypin aivojen opioidireseptoreihin, kun taas toiset dissosiatiivit voivat muuttaa dopamiini- ja muiden välittäjäaineiden toimintaa. Useimmat toimivat siis kemiallisesti siten, että normaali glutamaattivälitteinen signaalinvälitys häiriintyy (glutamaatti).

Yleisimmät aineet ja annostelu

• Ketamiini (ketamiini) — käytetään anestesiassa ja kipulääkkeenä; pieninä annoksina myös depression hoidossa valvotuissa olosuhteissa.
• Fenylkidiini (PCP, fenyklidiini) — voimakas dissosiatiivi, jolla on korkea riskiprofiili ja joka voi aiheuttaa väkivaltaista tai aggressiivista käytöstä.
• Dekstrometorfaani (DXM, dekstrometorfaani) — yskänlääkkeenä käytettävä aine, jota väärinkäytetään dissosiatiivisina annoksina.

Annoksia otetaan eri tavoilla: suun kautta, suonensisäisesti, nenän kautta (inhalaatio) tai polttamalla riippuen aineesta. Vaikutusten alkaminen ja kesto vaihtelevat suuresti aineen ja annostelun mukaan.

Riskit ja haitat

Dissosiatiiveihin liittyy useita haittoja ja terveysriskejä:

• Psyykkiset haitat: pitkäkestoiset muistin ja kognition heikentymiset, ahdistus, masennus ja psykoottiset oireet erityisesti suurilla annoksilla tai herkillä henkilöillä.
• Fyysiset haitat: hengityslama suurissa annoksissa, sydämen ja verenkierron ongelmat, pahoinvointi, oksentelu.
• Erityisriskit: ketamiini voi aiheuttaa virtsarakon ärsytystä ja kroonista ketamiinikystiittiä, PCP:hen liittyy haitallista impulsiivista ja aggressiivista käyttäytymistä, ja DXM voi aiheuttaa vakavia sekavuustiloja yhdessä alkoholin tai muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa.
• Riippuvuus ja väärinkäyttö: osa aineista voi aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta ja säännöllinen käyttö lisää haittoja.
• Onnettomuusriski: dissosiaation vuoksi käyttäjä ei välttämättä pysty arvioimaan ympäristöä tai suojelemaan itseään.

Yhteisvaikutukset ja kontraindikaatiot

Sekoittaminen alkoholin, bentsodiatsepiinien tai muiden keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa lisää hengitysvaikeuksien ja tajunnanmenetyksen riskiä. Sydänsairauksista kärsivien, psykoosialttiiden ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden tulisi välttää dissosiatiivien käyttöä. Lääkärin pitää tietää potilaan käytöstä ennen anestesiaa.

Vähentäminen ja turvallisuus

Jos aineita käytetään, haittoja voi vähentää seuraavilla keinoilla:

• Aloita hyvin pienellä annoksella ja odota vaikutuksen täyden ilmaantumisen ennen lisäämistä.
• Älä sekoita alkoholin tai muiden lamaavien aineiden kanssa.
• Vältä ajamista tai koneiden käyttöä vaikutuksen alaisena.
• Ole luotettavan seuralaisen kanssa, joka ei käytä itse ja osaa toimia hätätilanteessa.
• Jos havaitset hengitysvaikeuksia, tajunnanmenetyksen tai toistuvat kouristukset, hakeudu välittömästi ensihoitoon.

Kun hakea apua

Ota yhteys terveydenhuoltoon, jos oireet ovat voimakkaita, jatkuvia tai häiritsevät arkea: vaikea sekavuus, hallusinaatiot jotka eivät hellitä, muistiongelmat, voimakas kipu virtsarakossa tai verinen virtsa (ketamiininkäytön yhteydessä raportoitu), hengitysvaikeudet tai tajuttomuus. Akuutissa vaaratilanteessa soita hätänumeroon.

Maailmalla yleisimmin saatavilla olevat dissosiatiivit ovat ketamiini, fenyklidiini (PCP) ja dekstrometorfaani eli DXM, mutta markkinoilla voi esiintyä myös muita yhdisteitä ja väärentämiä tuotteita, joiden vaikutukset ja riskit voivat olla ennakoimattomia.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat dissosiatiivit ja miltä ne saavat ihmiset tuntemaan?

K: Mikä on dissosiatiivien lääketieteellinen käyttö?

K: Mitä vaikutuksia dissosiatiiveilla on?

K: Miksi dissosiatiiveja käytetään yleensä vain eläimiin tai lapsiin?

K: Miksi dissosiatiivit ovat monissa maissa laittomia virkistyskäytössä?

K: Miten dissosiatiivit vaikuttavat aivoihin?

K: Mitkä ovat esimerkkejä dissosiatiiveista?

Hae kirjaimella