Allosaurus – jurakauden suuri dinosaurus ja huippupeto

Sauropodit, elävät tai kuolleet, näyttävät olevan todennäköisiä saaliskandidaatteja. Sauropodien luista on löydetty reikiä, jotka sopivat allosauruksen hampaisiin, ja allosauruksen hampaiden ja sauropodien luiden välissä on löydetty irronneen allosauruksen hampaita.

Stegosaurukseen kohdistuneista allosaurusten hyökkäyksistä on dramaattisia todisteita. Allosauruksen häntänikamasta on löydetty osittain parantunut pistohaava, joka sopii Stegosauruksen hännän piikkiin. Myös Stegosauruksen kaulalevyssä on U:n muotoinen haava, joka sopii hyvin Allosauruksen kuonoon.

Allosaurus ei todennäköisesti ollut täysikasvuisten sauropodien saalistaja, ellei se metsästänyt laumoissa. Sillä oli vaatimattoman kokoinen kallo ja suhteellisen pienet hampaat, ja se oli aikuisia sauropodeja huomattavasti painavampi. Toinen mahdollisuus on, että se metsästi mieluummin nuoria kuin täysikasvuisia aikuisia.

Tutkijat ovat tehneet muitakin ehdotuksia. Robert T. Bakker vertasi lyhyitä hampaita sahan hammastukseen. Tämä sahan kaltainen leikkaava reuna kulkee yläleuan pituussuunnassa, ja se on voitu lyödä saaliiseen. Tämäntyyppinen leuka mahdollistaisi viiltohyökkäykset paljon suurempia saaliseläimiä vastaan, ja tavoitteena olisi ollut uhrin heikentäminen.

Toinen tutkimus osoitti, että kallo oli erittäin vahva, mutta sen purentavoima oli suhteellisen pieni. Kirjoittajat ehdottivat, että Allosaurus käytti kalloaan kirveen tavoin saalista vastaan hyökkäämällä suu auki, viiltämällä lihaa hampaillaan ja repimällä sen irti ilman luiden sirpaloitumista.

He ehdottivat, että erilaisia strategioita voitaisiin käyttää eri saaliita vastaan. Kallo oli tarpeeksi kevyt, jotta se saattoi hyökätä pienempiä ja ketterämpiä ornithopodeja vastaan, mutta tarpeeksi vahva, jotta se pystyi hyökkäämään väijyksistä isompia saaliseläimiä, kuten stegosauruksia ja sauropodeja vastaan.

Muut tutkijat kyseenalaistivat heidän ajatuksensa, sillä he eivät löytäneet nykyaikaisia esimerkkejä kirveshyökkäyksestä. He pitivät todennäköisempänä, että kallo oli vahva, jotta se pystyi ottamaan vastaan kamppailevan saaliin aiheuttamia rasituksia.

Alkuperäiset kirjoittajat totesivat, että Allosauruksella itsellään ei ole nykyaikaista vastinetta, joten nykyaikaisen "kirveen hyökkääjän" puuttuminen ei ollut merkittävää. He katsoivat, että hammasrivi soveltui hyvin tällaiseen hyökkäykseen ja että kallon nivelet auttoivat vähentämään rasitusta.

Toinen mahdollisuus suurten saaliiden käsittelyyn on se, että Allosauruksen kaltaiset theropodit olivat "lihansyöjiä", jotka pystyivät ottamaan elävistä sauropodeista lihaa, joka riitti saalistajan elättämiseen, jotta sen ei tarvinnut tappaa saalista kokonaan. Tämä strategia on saattanut antaa saaliille mahdollisuuden toipua ja syödä sitä myöhemmin uudelleen.

Toinen ajatus on, että ornithopodit, jotka olivat yleisimpiä saatavilla olevia saaliseläimiä, saatettiin nujertaa siten, että Allosaurus tarttui saaliseläimeen eturaajoillaan ja puri sitten kurkkuun murskaakseen henkitorven. Eturaajat olivat vahvat ja kykenivät pidättämään saalista, ja kynsien niveltyminen viittaa siihen, että niitä olisi voitu käyttää koukkuihin.

Allosauruksen kallon muoto rajoitti binokulaarisen näkökyvyn 20 asteen leveyteen, mikä on hieman vähemmän kuin nykyisillä krokotiileilla. Kuten krokotiileilla, tämä on saattanut riittää saaliin etäisyyden arviointiin ja hyökkäysten ajoittamiseen. Näkökentän samankaltainen leveys viittaa siihen, että allosaurukset olivat nykyisten krokotiilien tavoin väijytyksen metsästäjiä.

Allosauruksen huippunopeudeksi on arvioitu 30-55 kilometriä tunnissa (19-34 mailia tunnissa).

Utahin Emeryn piirikunnassa sijaitseva Cleveland-Lloydin dinosaurusten louhos tunnettiin vuonna 1927, mutta suuremmat toiminnot alkoivat siellä vasta vuonna 1960. Lähes 40 laitoksen voimin saatiin tuhansia luita vuosien 1960 ja 1965 välisenä aikana. Louhos on merkittävä monien Allosauruksen jäännösten, yksilöiden kunnon ja tietämättömyytemme muinaisesta alkuperästä vuoksi. On arvioitu, että sieltä on löydetty ainakin 46 A. fragilisin jäännökset ainakin 73 dinosauruksesta. Sieltä löydetyt fossiilit ovat disartikkeloituneita (erillisiä) ja hyvin sekoittuneita.

Ehdotuksia sen syntyyn liittyvistä syistä ovat esimerkiksi eläinten juuttuminen suohon, juuttuminen syvään mutaan, kuivuuden aiheuttaman kuolleisuuden uhreiksi joutuminen vesilähteen ympärillä tai juuttuminen lähteestä ruokittavaan lampeen tai tihkuvirtaukseen. Syystä riippumatta hyvin säilyneiden Allosauruksen jäännösten suuri määrä tarkoittaa, että eläin on yksi tunnetuimmista theropodeista. Löytöaineistossa on lähes kaikenikäisiä ja -kokoisia yksilöitä alle metrin pituisista yksilöistä 12 metrin pituisiin yksilöihin.

Allosauruslajeja tunnetaan viisi:

• A. fragilis
• A. tendagurensis
• A. atrox
• A. europaeus
• A. jimmadseni

Allosaurus on Tyrannosauruksen tavoin tullut populaarikulttuurin suurten lihansyöjädinosaurusten perikuva.

Se on yleinen dinosaurus museoissa. Useat museot tekivät yhteistyötä kaivauksissa Cleveland Lloydin dinosauruslouhoksella. Vuoteen 1976 mennessä kahdeksassa maassa kolmessa maanosassa sijaitsevilla museoilla oli Cleveland-Lloydin allosaurusmateriaalia tai -valoksia. Allosaurus on Utahin virallinen "osavaltion fossiili".

Allosaurus on ykköspeto sekä Arthur Conan Doylen vuonna 1912 ilmestyneessä romaanissa Kadonnut maailma että sen vuonna 1925 ilmestyneessä elokuvasovituksessa, joka oli ensimmäinen kokopitkä elokuva, jossa dinosaurukset esiintyivät.

Allosaurusta käytettiin vuoden 1956 elokuvan The Beast of Hollow Mountain ja vuoden 1969 elokuvan The Valley of Gwangi pääosassa. Gwangi mainostetaan Allosauruksena, vaikka Ray Harryhausen perusti otuksen mallin Charles R. Knightin Tyrannosaurus-kuvaukseen. Allosaurus esiintyi vuonna 1999 BBC:n televisiosarjan Walking with Dinosaurs toisessa jaksossa ja sitä seuranneessa The Ballad of Big Al -erikoisjaksossa, jossa spekuloitiin "Big Al" -yksilön elämästä, kuten sen luurangon lukuisat vammat ja patologiat paljastivat.