Dreadnoughtus on jättimäisten titanosaurusten suku, jonka tunnetuin laji on Dreadnoughtus schrani. Fossiilinen luuranko löydettiin yläkreikakaudelta sijaitsevasta Santa Cruzin maakunnasta Argentiinasta. Ajoitus sijoittaa löydön aikaan noin 84–66 miljoonaa vuotta sitten (mya), eli myöhäiselle liitukaudelle.

Löytö ja tieteellinen kuvaus

Holotyyppi on yksi arvioiduista suurikokoisista sauropodeista, ja se tehtiin tunnetuksi tieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 2014. Nimi Dreadnoughtus viittaa sanan "dreadnought" (pelkäämätön) kaltaiseen suurisuuntaisuuteen, kun taas lajinimi schrani on annettu löytäjän tai osallistuneen henkilön sukunimen mukaan. Löydön perusteella Dreadnoughtus kuuluu jättiläistitanosauruksiin: pitkäkaulainen, nelijalkainen kasvinsyöjä, jolla oli massiiviset, pylväsmäiset raajat ja pitkä häntä.

Koko ja massa

Dreadnoughtus on yksi tunnetuista maalla eläneistä suurimmista selkärankaisista. Arviot yksilön massasta ovat suurempia kuin monilla muilla sauropodeilla: alkuperäisissä julkaisussa käytettiin raajojen luiden ympärysmittoihin perustuvia skaalausmenetelmiä, ja saatiin erittäin suuri massaarvio. Myöhemmissä arvioissa on käytetty erilaisia menetelmiä ja saatu alhaisempia arvoja, joten tarkan massan määritys vaihtelee riippuen käytetystä mallista. Yleisesti ottaen Dreadnoughtus on arvioitu kymmenien tonnien painoiseksi.

Luurangon täydellisyys

Dreadnoughtus schrani on huomattavan täydellinen löytö suureksi titanosauriksi: säilynyt luumäärä mahdollistaa yksityiskohtaisemmat arviot ruumiinrakenteesta ja kasvusta kuin monilla muilla vastaavan kokoisilla sauropodeilla. Luuston täydellisyystilastot ovat seuraavat:

  • 116 luuta koko luurangon (kallo mukaan luettuna) ~256 luusta = 45,3 % täydellisiä.
  • 115 luuta luurangon (kallo pois lukien) ~196 luusta = 58,7 % täydellisiä.
  • 100 luutyyppiä luurangon (kallo pois lukien) ~142 luustotyypistä = 70,4 % täydellisiä.

Kasvuikä ja luuhistologia

Luuhistologinen tutkimus (olkaluun näytteiden mikrostruktuuri) osoittaa, että yksilö ei todennäköisesti ollut saavuttanut täyttä kasvuaan kuolinhetkellään. Tutkimuksessa havaittiin, että uloin luukerros, niin kutsuttu external fundamental system (EFS), puuttuu — tämä kerros esiintyy yleensä vain täysikasvuisilla selkärankaisilla ja merkitsee kasvun pysähtymistä. Sen sijaan luussa oli runsaasti nopeasti kerrostunutta tai vielä kasvavaa luukudosta, mikä viittaa aktiiviseen kasvuun kuolinhetkellä. Tämän perusteella ei voida varmuudella sanoa, kuinka suureksi yksilö olisi kasvanut, jos se olisi elänyt pidempään.

Tieteellinen merkitys

Dreadnoughtuksen löytö on merkittävä, koska se tarjoaa harvinaisen täydellisen otoksen erittäin suuresta titanosaurista. Se on auttanut tutkijoita ymmärtämään jättiläistitanosaurusten anatomiaa, kasvua ja biomekaniikkaa sekä antanut arvokasta vertailumateriaalia muihin suurikokoisiin sauropodeihin. Lisäksi löydökset korostavat Etelä-Amerikan tärkeyttä liitukauden jättiläisdinosaurusten tutkimuksessa.

Yhteenvetona: Dreadnoughtus schrani on yksi parhaiten tunnetuista ja suurimmista titanosauruksista, jonka säilynyt luuranko tarjoaa ainutlaatuista tietoa näiden eläinten koosta ja kasvusta. Vaikka massaarviot vaihtelevat menetelmästä riippuen, laji kuvastaa sauropodien kehittynyttä sopeutumista jättimäiseen kasvuun myöhäisellä liitukaudella.