Edward Teach (1680 - 22. marraskuuta 1718) oli merirosvo, jota kutsutaan usein "Mustaparta-merirosvoksi". (Ei ole selvää, mikä hänen oikea nimensä oli; jotkut historioitsijat uskovat, että hänen sukunimensä saattoi oikeasti olla Thatch). Hän hyökkäsi laivojen kimppuun Karibialla ja Amerikan siirtokunnissa. Hänen lippulaivansa oli kaapattu ranskalainen orjalaiva La Concorde, jonka Mustaparta nimesi uudelleen Queen Anne's Revenge -alukseksi. Noin vuonna 1718 se ajoi karille Beaufort Inletin lähellä Pohjois-Carolinassa ja hylättiin.
Mustaparta taisteli usein yllään suuri höyhenpeitteinen kolmisarvinen hattu ja mukanaan paljon miekkoja, veitsiä ja pistooleja. Joissakin kuvissa hänellä on taistelun aikana valtavaan mustaan partaansa kietoutuneet sytytetyt tulitikut. Tulitikut paloivat hitaasti, ja niistä nousi paljon savua. Niiden tarkoituksena oli saada hänet näyttämään pelottavalta. Hän sai idean luultavasti siitä, että hän näki, että palavaa köyttä käytettiin sytyttämään ruutia tykeissä ja tykeissä. (Näitä vanhanaikaisia aseita kutsuttiin tulitikkulukoksi, myöhemmin kipinän sytyttämiseen käytettiin piikiveä, näitä kutsuttiin piikivilukkoaseiksi). Kukaan ei tiedä, kuinka monta vaimoa Mustaparralla oli. Kirjassa A General History of the Pyrates kerrotaan, että hänellä oli jopa neljätoista vaimoa, mutta hän ei ollut laillisesti naimisissa useimpien kanssa.
Tausta ja uran alku
Mustaparrasta on säilynyt vähän varmoja tietoja ennen merirosvokautta. Useimmat tutkijat sijoittavat hänen syntymänsä noin vuoteen 1680 ja uskovat hänen olevan kotoisin Englannista, mahdollisesti Bristolista tai lähiseuduilta. On todennäköistä, että hän palveli aluksi yksityisetsijänä tai yksityismerimiehenä (privateer) eurooppalaisten valloitussotien aikana, minkä jälkeen hän siirtyi pysyvästi merirosvouksen pariin rauhan tultua ja merityömahdollisuuksien vähentyessä.
Taktiikat ja maine
Mustaparta tunnettiin sekä järkähtämättömästä kovuudestaan että psykologisista keinoistaan. Hän käytti pelottavaa ulkonäköä, uhkailua ja järjestelmällistä väkivaltaa saadakseen aluksia antautumaan ilman pitkiä taisteluita. Kuvauksissa mainitut sytytetyt tulitikut partassa olivat osa lavastettua pelottavuutta: savuinen, uhkaava hahmo saattoi saada vastustajan luovuttamaan helpommin.
Hänen varustukseensa kuului useita aseita, kuten miekkoja, veitset ja pistoolit, ja hän käytti myös eri alusten vangitsemiseen ja rahastukseen sopivia menetelmiä. Mustaparran toimintatavat kuuluivat laajempaan 1700-luvun alun merirosvoustraditioon, jossa voimankäyttö yhdistyi taktiseen kiristykseen ja poliittiseen epävarmuuteen eurooppalaisten valtojen välisessä kilpailussa.
Queen Anne's Revenge ja karilleajo
La Concorden kaappaus ja uudelleennimeäminen Queen Anne's Revengeksi merkitsivät Mustaparralle suurta nostetta. Alus palveli hänen lippulaivanaan ja siihen sijoitettiin tykkejä, jotka tekivät siitä pelottavan vastustajan kauppa-aluksille ja pienemmille sotalaivoille. Queen Anne's Revenge ajoi karille Beaufort Inletin lähettyvillä noin vuonna 1718, jonka jälkeen alus jäi käytännössä käyttökelvottomaksi ja hylättiin.
Saarto Charlestonissa ja vastakkainasettelu viranomaisten kanssa
Vuonna 1718 Mustaparta suoritti tunnetun Charlestoniin kohdistuneen saarron, jossa hän pitikin kaupunkia panttivankina vaatimalla palkkion lunastusta purjelaivojen vapauttamiseksi. Tapaus lisäsi hänen mainettaan ja sai Euroopan siirtomaavaltiot ryhtymään voimakkaampiin toimenpiteisiin merirosvouksen kitkemiseksi.
Kuolema ja jälkivaikutus
Mustaparta kuoli 22. marraskuuta 1718, kun kuningas Yrjö I:n käskystä lähetetyt laivueet pyrkivät lopettamaan hänen toimintansa. Hänen poistamisestaan vastasi merivoimien upseeri, joka peri oikeuden ja käskyn rangaista merirosvoja. Taistelussa Mustaparta haavoittui ja tapettiin; kertomusten mukaan hänen ruumiinsa vahvistettiin useilla haavoilla. Hänen päänsä riistettiin ja ripustettiin keulaan todisteeksi voitosta.
Perintö ja arkeologinen tutkimus
Mustaparta on noussut myyttiseksi hahmoksi populaarikulttuurissa — kirjoissa, elokuvissa ja legendoissa — ja hänen elämästään kertovat kertomukset sekoittavat usein faktaa ja fiktiota. Monet yksityiskohdat, kuten hänen tarkka syntymäpaikkansa tai perhesuhteensa, pysyvät epäselvinä.
Queen Anne's Revenge -aluksen hylkyä on etsitty ja osittain löydetty, ja hylkyä koskevat arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet esineitä, jotka valaisevat 1700-luvun merimiestaitoja, aseistusta ja merirosvouksen käytäntöjä. Löydöt ovat lisänneet ymmärrystä Mustaparran ja hänen aikalaisensa arjesta sekä vahvistaneet joidenkin kertomusten historiallista taustaa.
Lähteitä ja huomioita
Suurin osa Mustaparrasta kerrotusta tiedosta perustuu aikakauden raportteihin, oikeudellisiin asiakirjoihin ja myyttisiin kuvauksiin, kuten A General History of the Pyrates -teokseen. Tätä lähdettä on pidetty sekä arvokkaana että osin liioittelevana; siksi tutkijat vertailevat kertomuksia muihin arkistolähteisiin muodostaakseen luotettavamman kuvan miehestä ja hänen aikakautensa merirosvouksesta.
