Epifyytti (ilmakasvi) — määritelmä ja esimerkit: orkideat, bromeliat, saniaiset
Epifyytti on kasvi, joka kasvaa toisen kasvin päällä ilman, että se on loinen. Termiä käytetään myös bakteereista, sienistä, jäkälistä ja sammalista, jotka kasvavat kasvien päällä. Useimmat epifyytit (89 %) ovat kuitenkin kukkivia kasveja, ja noin kolmannes kaikista saniaisista on epifyyttejä.
Epifyytti saa kosteutta ja ravinteita ilmasta ja sateesta sekä joskus ympärilleen kerääntyvistä roskista. Lauhkealla vyöhykkeellä niitä ovat usein sammalet, maksaruohot, jäkälät ja levät ja tropiikissa saniaiset, kaktukset, orkideat ja bromeliadit.
Joskus tällaisia kasveja kutsutaan ilmakasveiksi, koska ne eivät juurru maaperään. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä myös vesikasveja on paljon. Epifyytit ottavat vain tukea isännältä; ne eivät yleensä ole loisia. Parasiittiset ja puoliparasiittiset kasvit, kuten misteli, eivät ole todellisia epifyyttejä.
Epifyytit käyttävät yleensä fotosynteesiä saadakseen energiaa; usein ne ovat sopeuttaneet lehtensä keräämään sadevettä (ja kosteutta ilmasta), jos ne eivät ole vesikasveja.
Epifyytit ovat tärkeitä myös muille lajeille, sillä tietyt sammakot elävät epifyyttien vesivarastossa.
Mitä epifyytit ovat ja miten ne eroavat muista kasveista
Epifyytit käyttävät toista kasvia pääasiallisesti tukena eivätkä ota ravintoa isännästään kuten loiset. Ne elävät usein oksilla, rungoilla tai lehvästössä, missä valo, kosteus ja ravinteet poikkeavat maapinnan oloista. Epifyytteihin kuuluvat sekä selkärangattomat että selkärunkoiset — yleisimpiä ovat orkideat (Orchidaceae), bromeliat (Bromeliaceae), monet saniaiset sekä erilaiset sammalet ja jäkälät.
Sopeutumat ja elintoiminnot
- Juuret ja kiinnittyminen: Orkideoilla juuret voivat olla peittyneet velamen-kerrokseen, joka imee nopeasti kosteutta ja ravinteita ilmakehästä. Monet lajit kiinnittyvät emokasviin pienillä juurilla tai varsilla.
- Vesivarastointi: Bromeliat ja jotkin orkideat muodostavat "altaan" lehtiensä muodostamiin kouruihin (tank-bromeliat), joka kerää vettä ja tarjoaa elinympäristön pieneliöille ja eläimille.
- Lehtimuodot: Epifyyttien lehdet voivat olla paksuja ja vettä säilyttäviä (sukkulenttiset) tai kapeita ja kerääviä riippuen lajin elinympäristöstä.
- FOTOSYNTESIN JA TOKSiN KÄYTTÖ: Monet epifyytit käyttävät tavallista fotosynteesiä, mutta joillakin — erityisesti kuiva- tai valo-olosuhteisiin sopeutuneilla lajeilla — esiintyy CAM-fotosynteesiä, joka vähentää vedenhukkaa.
- Ravinteiden hankinta: Ravinteita saadaan sateesta, pölystä, lahonneesta orgaanisesta aineksesta, linnun- ja hyönteispäätähteistä sekä ympäröivästä pölystä. Ajan kuluessa oksille voi muodostua ohut "canopy soil" -kerros, joka toimii ravinteiden lähteenä.
Jakauma ja ekologia
Epifyytit ovat monimuotoisimmillaan trooppisissa sademetsissä, erityisesti pilvimetsissä, joissa kosteus on runsasta ja valoa vaihtelevasti. Ne esiintyvät kuitenkin myös lauhkeilla alueilla — esimerkiksi sammal- ja jäkäläepifyytit ovat yleisiä vanhoissa metsissä. Epifyytit lisäävät metsien kerroksellisuutta ja tarjoavat elinympäristöjä monille selkärangattomille ja selkärankaisille, kuten hyönteisille, sammakoille ja linnuille.
Esimerkkejä epifyyteistä
- Orkideat — monia lajeja (esim. Cattleya, Dendrobium) kasvaa puurungoilla tai oksilla.
- Bromeliat — osa lajeista muodostaa veden täyttäviä kuppeja, joissa elää pieniä eläimiä ja mikro-organismeja.
- Saniaiset — esimerkiksi useat Polypodiaceae-heimoon kuuluvat lajit ovat puissa eläviä epifyyttejä.
- Maksaruohot, sammalet ja jäkälät — yleisiä lauhkeissa metsissä sekä kaupunkiympäristössä.
- Ilmakasvit (esim. Tillandsia-lajit) — monet imevät kosteutta suoraan ilmakehästä ja sietävät kuivia jaksoja.
Ero loisiin ja puoliparasiitteihin
Epifyytit poikkeavat parasiiteista siten, että ne eivät ota ravintoa emokasvista. Puoliparasittiset kasvit (hemiparasit) voivat tehdä fotosynteesiä, mutta hakevat osan vedestä ja ravinteista isännästään — nämä eivät siis ole varsinaisia epifyyttejä, vaikka saattavatkin kasvaa isännän päällä. Esimerkiksi misteli on tyypillinen puoliparasitti.
Lisääntymistavat jalevitys
Epifyytit leviävät usein siemenien, itiöiden tai kasvullisten rönsyjen avulla. Monet orkideasiemenet ovat erittäin pieniä ja leviävät tuulen mukana suuria etäisyyksiä, mutta niillä on usein symbioottinen suhde maaperäsienten kanssa itämisen alkuvaiheessa. Joillakin lajeilla myös eläimet ja linnut toimivat siementen tai kasvinosien siirtäjinä.
Kasvatus ja hoito kotona
- Kiinnitys: Monet epifyytit viihtyvät kiinnitettävinä keloihin, pahkaan tai koivunkuorelle. Orkideat ja tillandsiat voi usein asentaa puunpalalle tai seinälle.
- Alusta: Käytä ilmavaa ja karkeaa substrattia, kuten orkideoille tarkoitettua purua, kookoskuitua tai turvetta sekoitettuna kuorikappaleisiin. Sphagnum-sammal sopii hyvin joillekin kosteutta vaativille lajeille.
- Valo ja kosteus: Useimmat epifyytit pitävät kirkkaasta, hajavaloisesta sijainnista. Korkea ilmankosteus on usein tärkeää; suihkuttelu tai kostutin helpottaa olosuhteita.
- Kastelu ja ravinteet: Kastelu riippuu lajista — jotkut tarvitsevat säännöllistä sumuttelua, toiset korkean ilmankosteuden ja satunnaista kastelua juurille. Laimeat lannoitteet kevään ja kesän kasvukaudella auttavat kasvua.
- Huolehdi ilmanvaihdosta: Hyvä ilmankierto estää home- ja lahovauriot.
Uhat ja suojelu
Epifyyttejä uhkaavat erityisesti metsien hakkuut ja elinympäristöjen pirstoutuminen, ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset kosteudessa sekä liiallinen keräily harrastekäyttöön. Suojelu vaatii sekä metsäalueiden säilyttämistä että metsiköiden jatkuvuutta (vanhojen puiden ja lahopuiden säilyttäminen). Monet lajit hyötyvät myös viljelystä ja siemenpankeista ex situ -suojelussa.
Yhteenveto
Epifyytit ovat tärkeitä ekosysteemien toiminnalle ja biologiselle monimuotoisuudelle: ne lisäävät elinympäristöjen kerroksellisuutta, tarjoavat mikrohabitaatteja ja sopeutuvat erikoisilla tavoilla veden- ja ravinteiden hankintaan. Niiden tunteminen auttaa sekä luonnonsuojelussa että kotiviljelyssä hyvien olosuhteiden luomisessa.
Useita erilaisia epifyyttejä puun päällä Costa Ricassa.
Bromeliadi sykadin päällä
Esimerkki orkideoiden ja bromeliadien epifyyttiyhdistelmästä Havaijin puutarhassa.
Kultaiset myrkkysammakot (Colostethus beebei) ovat pieniä, varoitusvärisiä puusammakoita, jotka elävät pilvimetsän bromeliadien sisällä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on epifyytti?
V: Epifyytti on kasvi, joka kasvaa toisen kasvin päällä ilman, että se on loinen. Se saa kosteutensa ja ravinteensa ilmasta ja sateesta sekä joskus sen ympärille kertyvistä roskista.
K: Ovatko useimmat epifyytit kukkivia kasveja?
V: Kyllä, useimmat epifyytit (89 %) ovat kukkivia kasveja.
K: Onko olemassa vesiperäisiä epifyyttejä?
V: Kyllä, myös vesikasveja on paljon.
K: Käyttävätkö epifyytit fotosynteesiä saadakseen energiaa?
V: Kyllä, yleensä ne ovat sopeuttaneet lehtensä niin, että ne pystyvät keräämään sadevettä (ja ilmasta tulevaa kosteutta), jos ne eivät ole vesikasveja, ja käyttävät fotosynteesiä energian saamiseksi.
K: Pidetäänkö loisevia tai puoliloisevia kasveja todellisina epifyytteinä?
V: Ei, lois- ja puoliparasiittiset kasvit, kuten misteli, eivät ole todellisia epifyyttejä.
K: Minkälaisia muita organismeja voidaan pitää epifyytteinä kuin kasveja?
V: Kasvien lisäksi myös bakteereja, sieniä, jäkäliä ja sammalia voidaan pitää epifyytteinä.
K: Miten tietyt sammakot hyötyvät siitä, että ne elävät epifyytin vesialtaassa?
V: Tietyt sammakot elävät epifytyen vesialtaassa, joka tarjoaa niille ravinnonlähteitä, kuten hyönteisiä, jotka laskeutuvat sen päälle, tai pieniä eläimiä, jotka elävät sen juurien tai oksien seassa.
