Kaktuskasvit
Kaktus on eräänlainen kasvi, joka on sopeutunut kuumaan ja kuivaan ilmastoon. Tällaista elämäntapaa eläviä kasveja kutsutaan kserofyyteiksi. Useimmat ovat mehikasveja, jotka varastoivat vettä.
Kaktukset kuuluvat kasvisukuun Cactaceae, järjestykseen Caryophyllales. Sukuja on noin 127 ja tunnettuja lajeja yli 1750. Lähes kaikki niistä ovat kotoisin Amerikasta Patagonian eteläosasta Kanadan länsiosiin pohjoisessa. Rhipsalis baccifera -lajia kasvaa myös Afrikassa ja Sri Lankassa.
Theofrastos käytti ensimmäisenä sanaa kaktus: Se tulee muinaiskreikan κάκτος, kaktos. Teofrastos käytti sitä piikkikasvista, jonka identiteettiä ei tiedetä varmasti. Kaktukset ovat osa tärkeää ravintoketjua kuivassa ja kuumassa ilmastossa. Nyt kaktukset ovat levinneet moniin muihin maailman kolkkiin, ja monet ihmiset haluavat kasvattaa niitä ruukuissa tai puutarhoissa.
Monet kaktukset elävät kuivissa paikoissa, kuten aavikoilla. Useimmilla kaktuksilla on terävät piikit ja paksu iho. Kaktuksia on monen muotoisia ja kokoisia. Jotkut ovat lyhyitä ja pyöreitä, toiset korkeita ja ohuita. Monet kaktusten kukat ovat suuria ja kauniita. Jotkut kukkivat yöllä, ja ne pölyttävät koiperhoset ja lepakot. Jotkut kaktusten hedelmät ovat värikkäitä ja hyviä syötäviä: monet eläimet syövät kaktusten hedelmiä.
Moonlight-kaktuksen kukka
Monilla kaktuslajeilla on pitkät, terävät piikit.
Kuten monissa muissakin kaktushedelmissä, myös lohikäärmehedelmässä on monia pieniä siemeniä. Sitä tuottavat catus-lajit kasvoivat alun perin Meksikossa.
Tynnyrikaktuksia kasvatetaan usein puutarhoissa.
Mukautukset
Sopeutumisella tarkoitetaan kaikkea, mikä auttaa elävää olentoa selviytymään ja tuottamaan lisää lajitovereitaan. Kaktuksilla on monia sopeutumisia, jotta ne voivat elää paikoissa, jotka ovat joskus pitkään kuivia. Toisinaan näissä paikoissa voi sataa paljon.
Kaktuksilla voi olla monia pieniä, ohuita juuria lähellä maan pintaa. Nämä juuret imevät vettä nopeasti sateen jälkeen. Samalla kaktuksella voi olla myös yksi pitkä, paksu juuri, jota kutsutaan vesijuureksi. Haperojuuri kasvaa syvällä maaperässä. Se pääsee veden ääreen, kun maaperän yläpuoli on kuivaa.
Kaktukset varastoivat vettä paksuihin varsiin. Kaktusten varret ovat sitkeän kuoren peitossa, ja kuorta peittää vaha. Paksu vahamainen kuori hidastaa veden häviämistä. Kaktusten lehdet ovat teräviä piikkejä (piikkejä, tarroja). Monet eläimet haluavat vettä kaktuksen sisälle, mutta terävät piikit ja paksu iho suojaavat kaktusta.
Kaktusten käyttötarkoitukset
Kaktuksia kasvatetaan yleisesti huonekasveina. Ne ovat kauniita ja helppoja kasvattaa. Joitakin kaktuksia kasvatetaan puutarhoissa, erityisesti kuivilla alueilla. Kaktuksia voidaan käyttää elävänä aitana. Kuolleiden kaktusten puuta käytetään joskus talojen rakentamiseen.
Ihmiset syövät joidenkin kaktuslajien hedelmiä, kuten lohikäärmeenhedelmää ja piikkikaktusta. Dactylopius coccus on suomuhyönteinen, josta saadaan väriainetta. Tämä hyönteinen elää Opuntia-sukuun kuuluvilla kaktuksilla, ja se käyttää ravintonaan kaktuksen mehussa olevaa kosteutta ja ravinteita. Hyönteinen tuottaa karmiinihappoa, joka estää muita hyönteisiä saalistamasta sitä. Karmiinihappoa voidaan uuttaa hyönteisen kehosta ja munista punaisen väriaineen valmistamiseksi.
Kaktus historiassa
Pohjois-Amerikan muinaiset atsteekit pitivät kaktuksia hyvin tärkeinä. Kaktuksia löytyy monista heidän veistoksistaan ja piirroksistaan. Meksikon kansallisvaakunassa on kotka, käärme ja kaktus.
Kristoffer Kolumbus toi ensimmäiset kaktukset Eurooppaan. Tutkijat ja puutarhurit kiinnostuivat kaktuksista.
Kaktuspensaa vietiin Australiaan 1800-luvulla käytettäväksi luonnollisena aitana ja sieniteollisuudessa. Kaktus levisi hallitsemattomasti, mutta sitä pystyttiin torjumaan eteläamerikkalaisen koiperhosen toukan avulla.
1900-luvun alusta lähtien kiinnostus kaktuksia kohtaan on kasvanut. Tutkijat löytävät joka vuosi uusia kaktuslajeja. Huono seuraus tästä on ollut se, että monia kaktuksia on kaivettu pois luonnosta, minkä vuoksi jotkut lajit ovat uhanalaisia.
Kaktuksen varret
Kaktuksella ei ole lehtiä, koska se elää kuivissa paikoissa. Lehdet haihduttavat vettä, ja tämä voi tuhlaa vettä. Kaktus säästää siis vettä sillä, ettei sillä ole lehtiä. Kaktuksen vihreät osat ovat itse asiassa sen varret. Koska varret ovat vihreitä, ne huolehtivat kaktuksen fotosynteesistä. Ne kasvattavat myös piikikkäitä neulasia, jotka suojaavat kaktusta eläimiltä, jotka haluavat syödä sen.
Genera
Perheeseen kuuluu yli 100 sukua. Joitakin niistä ovat:
- Gymnocalycium
- Myrtillocactus
- Schlumbergera
Verkkosivut
- Amerikan kaktus- ja mehikasviyhdistys ry.
- Cactophilia
- Kaktukset & mehikasvit Kuvagalleria
- Kaktukset Kuvagalleria
- Pietarin kaktusklubin kaktusten kuvagalleriaa
- CactiGuide - paljon kuvia, ja keskustelufoorumi
- Opas ihmeelliseen kaktusmaailmaan
- Intermountain Cactus: Kaktus: Talvenkestävä kaktus
- Kansainvälinen sukkulenttisivusto, jossa on kuvia, vinkkejä ja kasvitietokanta (4 kielellä).
- SucculentCity - Kasvien profiilit, valokuvat ja viljelytiedot
- WWF:n kaktusten ensisijaisten lajien profiili
- Sukkulentit Network - Kasvien profiilit, valokuvat, viljelyoppaat & viljelytiedot
- Help in Plants - Mokkuloiden ja kaktusten tyypit sekä viljelyoppaat
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kaktus?
A: Kaktus on kuumaan ja kuivaan ilmastoon sopeutunut kasvi, joka kuuluu Cactaceae-sukuun ja Caryophyllales-järjestykseen.
K: Mistä useimmat kaktukset ovat peräisin?
V: Useimmat kaktukset ovat kotoisin Amerikasta, Patagonian eteläosista Kanadan länsiosiin pohjoisessa. Laji Rhipsalis baccifera kasvaa myös Afrikassa ja Sri Lankassa.
K: Mistä sana "kaktus" tulee?
V: Sana "kaktus" tulee muinaiskreikan κάκτος, kaktos, sanasta. Ensimmäisen kerran sitä käytti Theofrastos piikkikasvista, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä varmasti.
K: Miten kaktukset sopivat ravintoketjuihin?
V: Kaktukset ovat osa tärkeää ravintoketjua kuivassa ja kuumassa ilmastossa, sillä monet eläimet syövät niiden hedelmiä.
K: Löytyvätkö kaikki kaktukset aavikoilta?
V: Ei, kaikki kaktukset eivät asu aavikoilla, vaan jotkut niistä ovat levinneet moniin muihin osiin maailmaa, ja ihmiset haluavat kasvattaa niitä ruukuissa tai puutarhoissa.
K: Mitä ominaisuuksia useimmilla kaktuksilla on?
V: Useimmilla kaktuksilla on terävät piikit (tarrat) ja paksu iho. Kaktuksia on monenmuotoisia ja -kokoisia - jotkut ovat lyhyitä ja pyöreitä, toiset korkeita ja ohuita. Monilla on myös suuria kauniita kukkia, jotka voivat kukkia yöllä ja joita pölyttävät koiperhoset tai lepakot.
