Ernst Reuter (1889–1953) – Berliinin pormestari ja saksalainen poliitikko

Ernst Rudolf Johannes Reuter (29. heinäkuuta 1889 – 29. syyskuuta 1953) oli merkittävä saksalainen poliitikko, joka tunnetaan parhaiten Berliinin pormestarina ja kaupungin symbolisena johtajana erityisesti Berliinin ilmasillan (1948–1949) aikaan.

Varhainen elämä ja opiskelu

Reuter syntyi preussilaisessa pikkukaupungissa Apenradessa (nykyään Aabenraa Tanskassa). Saatuaan ylioppilastutkinnon vuonna 1907 Leerin (Itä-Friisiassa) lukiossa hän lähti Marburgiin opiskelemaan filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä. Vuonna 1909 hän siirtyi Münchenin yliopistoon, missä hän tuli ensimmäisen kerran kosketuksiin sosialismin aatteiden kanssa. Syksyllä 1910 hän palasi Marburgiin ja suoritti siellä vuonna 1912 valtiontutkinnon.

Varhainen työ ja poliittinen aktivismi

Reuter työskenteli yksityisopettajana Bielefeldissä ja liittyi siellä sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD). Pian hän siirtyi SPD:n tehtäviin Berliiniin, missä hän osallistui puolueen koulutustyöhön. Hän toimi myös sanomalehti Vorwärtsin päätoimittajana ennen kuin siirtyi kaupungin palvelukseen.

Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän-aika

Reuter vastusteli sotaa ja oli mukana pasifistisissä järjestöissä, kuten ryhmässä "Neues Vaterland". Vuonna 1916 hänet kutsuttiin keisarillisen armeijan palvelukseen ja hän toimi kuriirina itärintamalla. Haavoituttuaan hän joutui venäläisten vangiksi, missä hän opiskeli venäjää ja seurasi bolshevikkeja. Joulukuussa 1917 hänet nimitettiin Volgan Saksan tasavallan kansankomissaariksi.

Paluu Saksaan ja poliittinen muutos

Reuter palasi Saksaan marraskuussa 1918 ja liittyi aluksi kommunistiseen puolueeseen (KPD), mistä hänestä tuli Berliinin osaston ensimmäinen sihteeri vuonna 1920. KPD erotti hänet tammikuussa 1922, ja myöhemmin samana vuonna Reuter palasi takaisin SPD:hen. 1920-luvulla hän teki merkittävää työtä myös liikennehallinnossa: toimiessaan SPD:n sanomalehden päätoimittajana hän siirtyi Berliinin liikennevirastoon ja oli keskeinen Berliner Verkehrs-Aktien-Gesellschaftin (BVG) perustamisessa vuonna 1928. BVG yhdisti tuolloin kaupungin metro-, raitiovaunu- ja linja-autopalvelut ja oli maailman suurimpia julkisen liikenteen yhtiöitä.

Vuosien 1930–1945 tapahtumat ja maanpako

Reuter valittiin Magdeburgin pormestariksi vuonna 1931 ja oli virassa aina kansallissosialistien valtaannousuun saakka. Hän pidätettiin useasti ja joutui myös keskitysleirille, mutta vapautui englantilaisten ystävien avustuksella. Vuosina 1933–1938 hän pakeni ensin Alankomaihin, sitten Isoon-Britanniaan ja lopulta Turkkiin. Turkissa Reuter toimi hallituksen neuvonantajana liikenneasioissa ja vuonna 1938 hänestä tuli Ankaran hallintoakatemian kaupunkisuunnittelun ja oppilaitoksen professori.

Paluu Berliiniin ja nousu pormestaruuteen

Ernst Reuter palasi Berliiniin marraskuussa 1946 ja nimitettiin jälleen kaupungin liikenneosaston päälliköksi. Alueen poliittinen jako ja Neuvostoliiton vaikutus vaikeuttivat hallinnon muodostamista: Neuvostoliiton veto-oikeus esti häntä tulemasta pormestariksi kesäkuussa 1947, mutta hän vaikutti merkittävästi virkaatekevän pormestarin Louise Schröderin rinnalla.

Koska vuoden 1948 joulukuun vaalit voitiin järjestää vain läntisillä sektoreilla, SPD sai lähes kaksi kolmasosaa äänistä. Joulukuun 7. päivänä vanha kaupunginvaltuusto valitsi Ernst Reuterin pormestariksi ja uusi parlamentti vahvisti valinnan 14. tammikuuta 1949. Reuterista tuli pian symboli Berliinin vastarinnalle Neuvostoliiton asettamaa eristystä vastaan.

Berliinin ilmasilta ja kansainvälinen näkyvyys

Kun Neuvostoliitto sulki maantieliikenteen länsi-Berliiniin kesällä 1948, länsiliittoutuneet organisoivat Berliinin ilmasillan pitääkseen kaupungin elossa. Reuterin karismaattinen johtajuus teki hänestä kansainvälisen hahmon: hänen kuuluisimpiin hetkiinsä kuuluvat radiopuheet ja julkinen vetoomus länsivaltoihin. Erityisesti joulukuussa 1948 pidetty puhe, jossa hän kuuluisasti kehotti apua – usein siteerattu saksankielinen lause "Ihr Völker der Welt, schaut auf diese Stadt" – vahvisti hänen asemaansa Berliinin puolustuksen symbolina. Hänen esiintymisensä kiinnitti kansainvälistä huomiota ja lisäsi poliittista tukea ilmasillalle.

Kausi pormestarina ja kuolema

Vaikka SPD menetti osan kannatuksestaan vuoden 1950 vaaleissa, Reuter säilytti asemansa. Parlamentin äänestys hänen ja CDU:n ehdokkaan Walther Schreiberin välillä päättyi lopulta siten, että Schreiber vetäytyi Reuterin eduksi. Reuter otti uuden virallisen arvonimen Regierender Bürgermeister ja johti koalitiohallintoa, johon kuuluivat SPD, CDU ja FDP.

Ernst Reuter pysyi Berliinin johdossa vielä kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, mutta kuoli yllättävästi sydänkohtaukseen Berliinissä 29. syyskuuta 1953. Hänen kuolemansa sai laajaa huomiota, ja hänelle järjestettiin laajat hautajaiset; hänen muistonsa elää monin muin keinoin kaupungin historiassa.

Perintö

Reuterin perintö näkyy Berliinin kaupunkikuvassa ja poliittisessa muistissa: hänen nimellään on useita muistomerkkejä ja paikkoja, mm. Ernst-Reuter-Platz länsi-Berliinissä, ja hänen rooliaan kaupungin puolustajana korostetaan usein kylmän sodan aikaisissa kertomuksissa. Hänet muistetaan poliitikkona, joka yhdisti paikallista hallintotaitoa, kansainvälistä näkyvyyttä ja vankan demokratian puolustamisen periaatetta.