Escobedo v. Illinois (1964): oikeus asianajajaan poliisikuulustelussa

Rikollisuus ja pidätykset

Danny Escobedon lanko Manuel Valtierra ammuttiin ja tapettiin 19. tammikuuta 1960. Escobedo pidätettiin ilman etsintälupaa varhain seuraavana aamuna ja häntä kuulusteltiin. Escobedo ei kuitenkaan myöntänyt poliisille mitään, ja hänet päästettiin vapaaksi samana iltapäivänä.

Toinen mies nimeltä Benedict DiGerlando oli myös pidätetty, ja poliisi piti häntä toisena epäiltynä. DiGerlando kertoi poliisille, että Escobedon lanko Valtierra kohteli Escobedon siskoa huonosti. Tämän vuoksi Escobedo oli DiGerlandon mukaan ampunut ja tappanut Valtierran.

Tammikuun 30. päivänä 1960 poliisi pidätti jälleen Escobedon sekä hänen sisarensa Gracen. Kun poliisi ajoi heidät poliisiasemalle, hän selitti, että DiGerlando oli kertonut heille Escobedon olevan syyllinen. Poliisi kehotti häntä ja Gracea tunnustamaan. Escobedo kieltäytyi jälleen.

Kuulustelu

Escobedo pyysi saada puhua asianajajansa kanssa, mutta poliisi kieltäytyi. He sanoivat, että vaikka häntä ei ollut vielä virallisesti syytetty rikoksesta, hän oli poliisin huostassa eikä voinut poistua. Escobedon asianajaja meni poliisiasemalle ja pyysi useita kertoja päästä tapaamaan Escobedoa, mutta häntä ei päästetty.

Poliisi ja syyttäjät kuulustelivat Escobedoa viidentoista tunnin ajan. He pakottivat Escobedon seisomaan käsiraudoissa koko ajan. Escobedo pyysi jatkuvasti saada puhua asianajajansa kanssa, ja he kieltäytyivät siitä. Escobedo kertoi myöhemmin, että poliisi lupasi hänelle, että hän pääsisi vapaaksi eikä häntä syytettäisi murhasta, jos hän vain tunnustaisi rikoksen. Lopulta, kun Escobedo oli "muuttunut tunteikkaammaksi", hän sanoi jotain siitä, että hänellä oli yhteys rikokseen. Poliisi piti tätä epäsuorana tunnustuksena.

Trial

Murhaoikeudenkäynnissä syyttäjä käytti Escobedon "tunnustusta" tärkeimpänä todisteena häntä vastaan. Valamiehistö tuomitsi Escobedon murhasta 20 vuodeksi vankeuteen.

Escobedo valitti tuomiostaan Illinoisin korkeimpaan oikeuteen. Hänen oikeudenkäyntiasianajajansa kieltäytyi auttamasta häntä, joten Escobedo kirjoitti valituksen itse. Sen jälkeen kun korkein oikeus sai hänen valituksensa, hän sai kuitenkin vapaaehtoisen asianajajan nimeltä Barry Kroll. Yhdessä he väittivät, että Escobedon oikeutta asianajajaan oli loukattu ja että hänen tunnustuksensa oli pakotettu (tehty painostuksen, valheiden ja uhkailun vuoksi).

Aluksi Illinoisin korkein oikeus oli samaa mieltä ja päätti antaa Escobedolle kokonaan uuden oikeudenkäynnin. Myöhemmin se kuitenkin kumosi päätöksensä. Tuomioistuimen jäsenet olivat muuttaneet mieltään ja päättäneet, että Escobedo oli sittenkin syyllinen. He kieltäytyivät kumoamasta tai muuttamasta alkuperäisen käräjäoikeuden tuomiota.

Kroll ja Escobedo valittivat lopulta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tuomioistuin suostui käsittelemään asian.

Oikeudelliset kysymykset

Yhdysvaltojen perustuslain kuudennessa lisäyksessä sanotaan, että "kaikissa rikossyytteissä syytetyllä on oikeus ... saada puolustuksekseen asianajaja".

Tuomioistuin oli jo päättänyt, että ihmisillä on oikeus asianajajaan oikeudenkäynnin aikana. Tuomioistuin oli kuitenkin aina ajatellut, että kuudennen lisäyksen mukainen oikeus asianajajaan koski ihmisiä vasta sen jälkeen, kun heitä oli "syytetty", kun he olivat jo "rikosoikeudenkäynnissä", kuten lisäyksessä itse sanotaan.

Tuomioistuimen oli nyt tehtävä päätös:

• Oliko ihmisillä oikeus asianajajaan poliisikuulusteluissa?
• Jos poliisi kieltäytyy antamasta epäillylle asianajajaa kuulustelun aikana, rikkooko se kuudetta lisäystä?
• Jos näin on, tekisikö se siitä, mitä tahansa epäillyn sanomaa ei voida ottaa tutkittavaksi? (Todisteet, joita ei voida hyväksyä, ovat todisteita, joita ei voida käyttää oikeudessa todistamaan henkilön syyllisyyttä.)

Argumentit

Escobedon puolesta

American Civil Liberties Union (ACLU) auttoi Krollia argumentoimaan tuomioistuimessa. He väittivät, että poliisi loukkasi Escobedon kuudennen lisäyksen lisäksi myös hänen neljästoista lisäyksen mukaisia oikeuksiaan.

Neljännentoista lisäyksen mukaan mikään valtio ei saa riistää keneltäkään "henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä eikä kieltää keneltäkään ... yhtäläistä lain suojaa". Escobedon tiimi väitti, että poliisi vei hänen vapautensa ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä tai yhtäläistä lainsuojaa seuraavasti:

• Hänellä ei saa olla asianajajaa.
• Näin häneltä evättiin kuudennen lisäyksen mukainen oikeus asianajajaan.
• Näin häneltä evättiin myös oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
• Hänelle ei kerrottu hänen oikeuksistaan, kuten oikeudesta olla sanomatta mitään poliisille.
• Näin häneltä evättiin näiden oikeuksien suoja

Escobedoa vastaan

Illinoisin lakimiehet väittivät, että poliisit toimivat oikein kieltäytyessään antamasta Escobedolle asianajajaa. Lain ja korkeimman oikeuden aiempien tapausten mukaan oikeus asianajajaan taattiin vasta, kun henkilöä todella syytettiin rikoksesta.

Illinoisin osavaltio väitti myös, että jos tuomioistuin antaisi Escobedolle myönteisen tuomion, lainvalvontaviranomaisille koituvat seuraukset voisivat olla kauheat. Jos asianajajien olisi oltava läsnä jokaisessa kuulustelussa, tunnustusten saaminen olisi lähes mahdotonta.

Päätös

Escobedo-tapaus jakoi korkeimman oikeuden. Äänin 5-4 tuomioistuin antoi tuomion Escobedon hyväksi. Hänen tuomionsa kumottiin, ja hän pääsi vapaaksi.

Tuomioistuin päätti, että kuudetta lisäystä sovelletaan poliisikuulusteluihin. Toisin sanoen ihmisillä on oikeus asianajajaan, kun poliisi kuulustelee heitä.

Tuomioistuin totesi erityisesti, että oikeus asianajajaan alkaa jo ennen kuin henkilöä syytetään rikoksesta. Se alkaa, kun poliisi alkaa kohdella henkilöä epäiltynä.

Tuomari Arthur J. Goldberg kirjoitti tuomioistuimen enemmistön lausunnon. Hän hylkäsi Illinoisin osavaltion väitteen, jonka mukaan lakimiesten läsnäolo olisi lainvalvonnalle haitaksi. Hän kirjoitti:

Escobedo-päätös vaikutti kaikkiin maan poliisilaitoksiin, syyttäjiin ja tuomioistuimiin:

• Poliisilaitosten oli muutettava sääntöjään ja tapojaan saada tunnustuksia. Nyt heidän on varmistettava, että jos epäilty pyytää asianajajaa, hän saa sellaisen.
• Syyttäjien on nyt ennen tunnustusten käyttämistä oikeudessa varmistettava, että epäillyllä on ollut asianajaja mukanaan, kun hän antoi tunnustuksen.
• Tuomioistuimilla oli nyt erilaiset säännöt siitä, miten ne päättivät, onko tunnustus hyväksyttävä (voidaanko sitä käyttää todisteena oikeudessa). Jos poliisi kieltäytyy antamasta epäillyn puhua asianajajalle, kaikkea, mitä epäilty sanoo tämän jälkeen, ei voida ottaa tutkittavaksi. Sitä ei voida käyttää todisteena siitä, että epäilty on syyllinen.

Escobedo lisäsi myös lisäsuojaa epäillyille. Sen mukaan he voivat käyttää kuudennen lisäyksen mukaista oikeuttaan asianajajaan heti, kun heistä tulee epäiltyjä, eikä vasta sen jälkeen, kun heitä syytetään rikoksesta.

• Gideon v. Wainwright
• Miranda v. Arizona (velvoittaa poliisin kertomaan epäillylle hänen oikeuksistaan ennen kuulustelua).
• Yhdysvaltojen perustuslain kuudes lisäys
• Yhdysvaltojen perustuslain neljästoista lisäys
• Oikeudenmukainen menettely