Escobedo v. Illinois (1964): oikeus asianajajaan poliisikuulustelussa
Escobedo v. Illinois (1964) — historiallinen korkein oikeusratkaisu, joka turvaa rikoksesta epäillyn oikeuden asianajajaan poliisikuulustelussa.
Escobedo v. Illinois, 378 U.S. 478 (1964), oli vuonna 1964 ratkaistu Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden merkittävä tapaus. Tuomioistuin päätti, että rikoksesta epäillyllä on oikeus saada asianajaja mukaansa, kun poliisi kuulustelee häntä. Tämä tapaus ratkaistiin vain vuosi sen jälkeen, kun tuomioistuin oli päättänyt asiassa Gideon v. Wainwright, 372 U.S. 335 (1963), että varattomilla (köyhillä) rikossyytetyillä oli oikeus saada oikeudenkäynnissä ilmainen asianajaja.
Tapahtumien kulku
Tapauksen taustalla oli tilanne, jossa epäilty pidätettiin ja häntä kuulusteltiin poliisiasemalla ilman, että hän sai neuvoa tai yhteydenpitoa omaan asianajajaansa. Kuulustelussa annettuja lausumia käytettiin myöhemmin todistusaineistona oikeudenkäynnissä. Illinoisin osavaltion tuomioistuimet hyväksyivät ensin kuulusteluissa annetut lausunnot ja vahvistivat tuomion, mutta Yhdysvaltain korkein oikeus otti tapauksen käsiteltäväkseen ja kumosi tuomion.
Oikeudellinen perusta ja ratkaisu
Escobedo-päätös perustui erityisesti perustuslain takeisiin, jotka koskevat neuvotteluapua ja itseä vastaan todistamisen kieltämistä. Tuomioistuin katsoi, että kun poliisitutkinta keskittyy tiettyyn henkilöön ja hänen asemansa tutkimuksissa muuttuu vastapuolen ja epäillyn väliseksi tilanteeksi, epäillyn oikeus saada asianajaja on tunnustettava myös kuulusteluissa. Tämän oikeuden evääminen voi tehdä kuulustelussa annetusta tunnustuksesta perustuslaillisesti kelpaamattoman.
Ratkaisun merkitys
- Laajennus oikeuteen saada asianajaja: Escobedo täydensi edellistä Gideon-päätöstä laajentamalla oikeutta asianajajaan myös ennen oikeudenkäyntiä tapahtuviin kuulusteluihin.
- Käytännön vaikutukset: Päätös vaikutti poliisikuulustelujen käytäntöihin ja lisäsi painetta varmistaa, että epäillyt tietävät oikeutensa saada neuvontaa.
- Yhteys myöhempiin päätöksiin: Kaksi vuotta myöhemmin korkein oikeus antoi ratkaisevan tapauksen Miranda v. Arizona, joka vakiinnutti kuulusteltavien oikeuden saada tiedon perusoikeuksistaan (ns. Miranda-oikeudet) — tästä päätöksestä tuli laajemmin tunnettu käytäntö oikeuksien suojaamisessa. Mirandan myötä Escobedo'n periaatteet jäivät osaksi laajempaa oikeudellista kehikkoa, vaikka myöhemmissä tulkinnoissa niiden soveltamista on saatettu täsmentää ja rajoittaa.
Seuraukset ja myöhemmät kehitykset
Escobedo v. Illinoisilla oli merkittävä rooli Yhdysvaltojen rikosoikeudellisessa oikeuskäytännössä, koska se vahvisti käsitystä siitä, että oikeusneuvonta ei rajoitu pelkästään oikeudenkäyntiin vaan ulottuu myös tutkinnan kriittisiin vaiheisiin. Käytännössä tapaus vauhditti poliisin käytäntöjen uudistamista ja vaikutti siihen, että kuulusteltavia alettiin yhä useammin informoida oikeudellisista oikeuksistaan. Myöhemmissä päätöksissä korkein oikeus on sekä selkeyttänyt että joidenkin osien osalta rajoittanut Escobedo'n soveltamista, mutta sen perusajatus — että epäillyllä on oikeus asianajajaan kriittisissä tutkintavaiheissa — on jäänyt oikeuskäytännön keskeiseksi osaksi.
Tärkeimmät opit
- Escobedo v. Illinois laajensi asianajajan oikeutta kuulusteluihin ja kytki sen osaksi perustuslaillisia suojaimia.
- Päätös korosti, että neuvonantoon pääsy on olennainen osa reilua oikeudenkäyntiä jo tutkintavaiheessa.
- Miranda-päätös (1966) rakensi Escobedo'n periaatteiden päälle yksiselitteisemmät menettelysäännöt (Miranda-oikeudet), joita poliisien on noudatettava.
Tausta
Rikollisuus ja pidätykset
Danny Escobedon lanko Manuel Valtierra ammuttiin ja tapettiin 19. tammikuuta 1960. Escobedo pidätettiin ilman etsintälupaa varhain seuraavana aamuna ja häntä kuulusteltiin. Escobedo ei kuitenkaan myöntänyt poliisille mitään, ja hänet päästettiin vapaaksi samana iltapäivänä.
Toinen mies nimeltä Benedict DiGerlando oli myös pidätetty, ja poliisi piti häntä toisena epäiltynä. DiGerlando kertoi poliisille, että Escobedon lanko Valtierra kohteli Escobedon siskoa huonosti. Tämän vuoksi Escobedo oli DiGerlandon mukaan ampunut ja tappanut Valtierran.
Tammikuun 30. päivänä 1960 poliisi pidätti jälleen Escobedon sekä hänen sisarensa Gracen. Kun poliisi ajoi heidät poliisiasemalle, hän selitti, että DiGerlando oli kertonut heille Escobedon olevan syyllinen. Poliisi kehotti häntä ja Gracea tunnustamaan. Escobedo kieltäytyi jälleen.
Kuulustelu
Escobedo pyysi saada puhua asianajajansa kanssa, mutta poliisi kieltäytyi. He sanoivat, että vaikka häntä ei ollut vielä virallisesti syytetty rikoksesta, hän oli poliisin huostassa eikä voinut poistua. Escobedon asianajaja meni poliisiasemalle ja pyysi useita kertoja päästä tapaamaan Escobedoa, mutta häntä ei päästetty.
Poliisi ja syyttäjät kuulustelivat Escobedoa viidentoista tunnin ajan. He pakottivat Escobedon seisomaan käsiraudoissa koko ajan. Escobedo pyysi jatkuvasti saada puhua asianajajansa kanssa, ja he kieltäytyivät siitä. Escobedo kertoi myöhemmin, että poliisi lupasi hänelle, että hän pääsisi vapaaksi eikä häntä syytettäisi murhasta, jos hän vain tunnustaisi rikoksen. Lopulta, kun Escobedo oli "muuttunut tunteikkaammaksi", hän sanoi jotain siitä, että hänellä oli yhteys rikokseen. Poliisi piti tätä epäsuorana tunnustuksena.
Trial
Murhaoikeudenkäynnissä syyttäjä käytti Escobedon "tunnustusta" tärkeimpänä todisteena häntä vastaan. Valamiehistö tuomitsi Escobedon murhasta 20 vuodeksi vankeuteen.
Valitukset
Escobedo valitti tuomiostaan Illinoisin korkeimpaan oikeuteen. Hänen oikeudenkäyntiasianajajansa kieltäytyi auttamasta häntä, joten Escobedo kirjoitti valituksen itse. Sen jälkeen kun korkein oikeus sai hänen valituksensa, hän sai kuitenkin vapaaehtoisen asianajajan nimeltä Barry Kroll. Yhdessä he väittivät, että Escobedon oikeutta asianajajaan oli loukattu ja että hänen tunnustuksensa oli pakotettu (tehty painostuksen, valheiden ja uhkailun vuoksi).
Aluksi Illinoisin korkein oikeus oli samaa mieltä ja päätti antaa Escobedolle kokonaan uuden oikeudenkäynnin. Myöhemmin se kuitenkin kumosi päätöksensä. Tuomioistuimen jäsenet olivat muuttaneet mieltään ja päättäneet, että Escobedo oli sittenkin syyllinen. He kieltäytyivät kumoamasta tai muuttamasta alkuperäisen käräjäoikeuden tuomiota.
Kroll ja Escobedo valittivat lopulta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tuomioistuin suostui käsittelemään asian.
Korkein oikeus
Oikeudelliset kysymykset
Yhdysvaltojen perustuslain kuudennessa lisäyksessä sanotaan, että "kaikissa rikossyytteissä syytetyllä on oikeus ... saada puolustuksekseen asianajaja".
Tuomioistuin oli jo päättänyt, että ihmisillä on oikeus asianajajaan oikeudenkäynnin aikana. Tuomioistuin oli kuitenkin aina ajatellut, että kuudennen lisäyksen mukainen oikeus asianajajaan koski ihmisiä vasta sen jälkeen, kun heitä oli "syytetty", kun he olivat jo "rikosoikeudenkäynnissä", kuten lisäyksessä itse sanotaan.
Tuomioistuimen oli nyt tehtävä päätös:
- Oliko ihmisillä oikeus asianajajaan poliisikuulusteluissa?
- Jos poliisi kieltäytyy antamasta epäillylle asianajajaa kuulustelun aikana, rikkooko se kuudetta lisäystä?
- Jos näin on, tekisikö se siitä, mitä tahansa epäillyn sanomaa ei voida ottaa tutkittavaksi? (Todisteet, joita ei voida hyväksyä, ovat todisteita, joita ei voida käyttää oikeudessa todistamaan henkilön syyllisyyttä.)
Argumentit
Escobedon puolesta
American Civil Liberties Union (ACLU) auttoi Krollia argumentoimaan tuomioistuimessa. He väittivät, että poliisi loukkasi Escobedon kuudennen lisäyksen lisäksi myös hänen neljästoista lisäyksen mukaisia oikeuksiaan.
Neljännentoista lisäyksen mukaan mikään valtio ei saa riistää keneltäkään "henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä eikä kieltää keneltäkään ... yhtäläistä lain suojaa". Escobedon tiimi väitti, että poliisi vei hänen vapautensa ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä tai yhtäläistä lainsuojaa seuraavasti:
- Hänellä ei saa olla asianajajaa.
- Näin häneltä evättiin kuudennen lisäyksen mukainen oikeus asianajajaan.
- Näin häneltä evättiin myös oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
- Hänelle ei kerrottu hänen oikeuksistaan, kuten oikeudesta olla sanomatta mitään poliisille.
- Näin häneltä evättiin näiden oikeuksien suoja
Escobedoa vastaan
Illinoisin lakimiehet väittivät, että poliisit toimivat oikein kieltäytyessään antamasta Escobedolle asianajajaa. Lain ja korkeimman oikeuden aiempien tapausten mukaan oikeus asianajajaan taattiin vasta, kun henkilöä todella syytettiin rikoksesta.
Illinoisin osavaltio väitti myös, että jos tuomioistuin antaisi Escobedolle myönteisen tuomion, lainvalvontaviranomaisille koituvat seuraukset voisivat olla kauheat. Jos asianajajien olisi oltava läsnä jokaisessa kuulustelussa, tunnustusten saaminen olisi lähes mahdotonta.
Päätös
Escobedo-tapaus jakoi korkeimman oikeuden. Äänin 5-4 tuomioistuin antoi tuomion Escobedon hyväksi. Hänen tuomionsa kumottiin, ja hän pääsi vapaaksi.
Tuomioistuin päätti, että kuudetta lisäystä sovelletaan poliisikuulusteluihin. Toisin sanoen ihmisillä on oikeus asianajajaan, kun poliisi kuulustelee heitä.
Tuomioistuin totesi erityisesti, että oikeus asianajajaan alkaa jo ennen kuin henkilöä syytetään rikoksesta. Se alkaa, kun poliisi alkaa kohdella henkilöä epäiltynä.
Tuomari Arthur J. Goldberg kirjoitti tuomioistuimen enemmistön lausunnon. Hän hylkäsi Illinoisin osavaltion väitteen, jonka mukaan lakimiesten läsnäolo olisi lainvalvonnalle haitaksi. Hän kirjoitti:
| " | [Mikään rikosoikeudellinen järjestelmä ei voi eikä sen pitäisi selviytyä, jos se [riippuu] siitä, että kansalaiset eivät ole tietoisia perustuslaillisista oikeuksistaan. Minkään säilyttämisen arvoisen järjestelmän ei pitäisi joutua pelkäämään, että jos syytetty [saa] [keskustella] asianajajan kanssa, hän tulee tietoiseksi näistä oikeuksista ja [käyttää] niitä. Jos perustuslaillisten oikeuksien käyttäminen [vahingoittaa] lainvalvontajärjestelmän tehokkuutta, järjestelmässä on jotain hyvin vikaa. | " |
Tärkeys
Escobedo-päätös vaikutti kaikkiin maan poliisilaitoksiin, syyttäjiin ja tuomioistuimiin:
- Poliisilaitosten oli muutettava sääntöjään ja tapojaan saada tunnustuksia. Nyt heidän on varmistettava, että jos epäilty pyytää asianajajaa, hän saa sellaisen.
- Syyttäjien on nyt ennen tunnustusten käyttämistä oikeudessa varmistettava, että epäillyllä on ollut asianajaja mukanaan, kun hän antoi tunnustuksen.
- Tuomioistuimilla oli nyt erilaiset säännöt siitä, miten ne päättivät, onko tunnustus hyväksyttävä (voidaanko sitä käyttää todisteena oikeudessa). Jos poliisi kieltäytyy antamasta epäillyn puhua asianajajalle, kaikkea, mitä epäilty sanoo tämän jälkeen, ei voida ottaa tutkittavaksi. Sitä ei voida käyttää todisteena siitä, että epäilty on syyllinen.
Escobedo lisäsi myös lisäsuojaa epäillyille. Sen mukaan he voivat käyttää kuudennen lisäyksen mukaista oikeuttaan asianajajaan heti, kun heistä tulee epäiltyjä, eikä vasta sen jälkeen, kun heitä syytetään rikoksesta.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Gideon v. Wainwright
- Miranda v. Arizona (velvoittaa poliisin kertomaan epäillylle hänen oikeuksistaan ennen kuulustelua).
- Yhdysvaltojen perustuslain kuudes lisäys
- Yhdysvaltojen perustuslain neljästoista lisäys
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Escobedo v. Illinois -juttu?
A: Escobedo v. Illinois -tapaus oli merkittävä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1964 päättämä tapaus.
K: Mikä oli Escobedo v. Illinois -tapauksen lopputulos?
V: Tuomioistuin päätti, että rikoksesta epäillyllä on oikeus saada asianajaja mukaansa, kun poliisi kuulustelee häntä.
K: Milloin asia Gideon v. Wainwright ratkaistiin?
V: Asia Gideon v. Wainwright ratkaistiin vuonna 1963.
K: Mikä oli tuomio asiassa Gideon v. Wainwright?
V: Tuomioistuin päätti, että varattomilla (köyhillä) rikosasian vastaajilla oli oikeus saada oikeudenkäynnissä ilmainen asianajaja.
K: Kuinka kauan Gideon v. Wainwrightin jälkeen ratkaistiin asia Escobedo v. Illinois?
V: Asia Escobedo v. Illinois ratkaistiin vain vuosi Gideon v. Wainwrightin jälkeen.
K: Mikä on Escobedo v. Illinois -tapauksen merkitys?
V: Tapauksessa Escobedo v. Illinois vahvistettiin epäiltyjen oikeus saada asianajaja läsnäolevaksi poliisikuulustelujen aikana.
K: Mikä on sekä tapausten Gideon v. Wainwright että Escobedo v. Illinois merkitys?
V: Molemmat tapaukset olivat merkittäviä, koska niissä vahvistettiin rikoksesta syytettyjen, erityisesti varattomien tai poliisikuulustelujen aikana epäiltyjen, oikeus oikeudelliseen edustukseen.
Etsiä