Falstaff (ooppera)

Oopperan kokoonpano

Kun Verdi sävelsi Falstaffin, hän ei kirjoittanut sitä tilaustyönä. Hän kirjoitti sen vain omaksi ilokseen, eikä ajatellut esitystä. Kun hän oli saanut sen valmiiksi, hän tunsi, että se olisi hänen viimeinen teoksensa ja että hänen elämäntyönsä oli päättynyt. Se oli melkein totta. Se oli todellakin hänen viimeinen oopperansa ja viimeinen suuri teoksensa.

Kun säveltäjät muuttavat näytelmiä oopperoiksi, heidän on yleensä tehtävä joitakin muutoksia draamaan, jotta se soveltuisi laulettavaksi. Verdi oli muuttanut oopperaksi jo kaksi muuta Shakespearen näytelmää: Otellon ja Macbethin. Näitä säveltäessään hän teki yhteistyötä librettistien kanssa luodakseen jotain mahdollisimman lähellä Shakespearen näytelmiä, mutta Falstaffia kirjoittaessaan hän otti enemmän vapauksia. Falstaffin hahmo on hyvin lähellä Shakespearen Henrik IV -näytelmien hahmoa eikä niinkään Windsorin iloisten vaimojen Falstaffia.

Pääroolit

• Falstaff - baritoni
• Ford - baritoni
• Alice - sopraano
• Nanetta - sopraano
• Fenton - tenori
• Mistress Quickly - altto
• Meg Page - mezzosopraano

Oopperan tarina

I näytös

Tapahtuma järjestetään sukkanauhaliikkeessä (italialaisittain Giarrettiera). Tohtori Caius, joka on rikas mies, jolla on palvelijoita, valittaa, että Falstaff on hakannut hänen palvelijoitaan ja että Falstaffin kaksi ystävää, Bardolfo ja Pistola, juottivat hänet humalaan ja varastivat sitten hänen rahansa. Falstaff nauraa hänelle. Hän sanoo, ettei hän enää koskaan juo itseään humalaan, ellei hän ole hyvien, uskonnollisten ihmisten seurassa. Bardolfo ja Pistola laulavat taustalla "Amen", kunnes Falstaff pysäyttää heidät ja valittaa, että he laulavat väärin.

Falstaff valittaa, että hänen juomalaskunsa on hyvin korkea. Hän sanoo, että hänen kaksi ystäväänsä juovat niin paljon, ettei hänellä ole tarpeeksi syötävää ja hän laihtuu, eikä voi sitten olla oma itsensä. Hän sanoo olevansa rakastunut kahteen naiseen: Rouva Fordiin ja rouva Pageen. Hän on kirjoittanut molemmille rakkauskirjeitä. Hän pyytää ystäviään viemään kirjeet heille, mutta nämä kieltäytyvät. Falstaff on vihainen ja hankkii palvelijan viemään kirjeet. Sitten hän jahtaa ystäviään luudan kanssa.

Seuraava kohtaus vaihtuu Fordin talon puutarhaan. Puutarhassa on neljä naista: Alice Ford ja Meg Page sekä Mistress Quickly ja Anne Ford, herra ja rouva Fordin tytär. Verdi kutsuu häntä Nannettaksi. He neljä katsovat kahta kirjettä, jotka Alice ja Meg ovat saaneet, ja huomaavat, että ne ovat täsmälleen samanlaisia lukuun ottamatta osoitetta. He ovat huvittuneita ja hieman ärsyyntyneitä, joten he päättävät kiusata Falstaffia.

Herra Ford kävelee tohtori Caiuksen, Fentonin ja Falstaffin kahden ystävän kanssa. Fenton on nuori mies, joka on rakastunut Nannettaan, mutta Ford ei halua hänen menevän naimisiin tyttärensä kanssa. Bardolfo ja Pistola ovat hylänneet Falstaffin. He kertovat Fordille, että Falstaff on rakastunut hänen vaimoonsa. Hän on tietysti vihainen ja suunnittelee kostoa. Neljän naisen ja viiden miehen musiikki kuullaan joskus erikseen ja joskus yhdistettynä. Fenton ja Nannetta jäävät suutelemaan, ja he laulavat rakkausdueton. Kun miehet ja naiset palaavat takaisin, he laulavat kukin jälleen omaa musiikkiaan. Tämä on kuuluisa kokonaisuus: tapa, jolla Verdi on yhdistänyt kaksi laulua, on erittäin taitava.

Toinen näytös

Bardolfo ja Pistola ovat palanneet Falstaffin kanssa sukkanauhaliikkeeseen. He teeskentelevät olevansa hyvin pahoillaan siitä, että ovat hylänneet Falstaffin. He kertovat, että ulkona on vanha nainen, joka haluaa puhua hänen kanssaan. Se on Mistress Quickly, joka tulee sisään ja kumartaa Falstaffille hyvin matalasti. Hän kertoo miehelle, että Alice haluaisi tavata hänet, mutta että Megin aviomies vartioi häntä eikä jätä häntä koskaan yksin. Hän voi tavata Alicen, kun tämän aviomies on poissa kello kahden ja kolmen välillä (italiaksi: Dalle due alle tre). Falstaff on tyytyväinen ja antaa emäntä Quicklylle juomarahaa tämän lähtiessä. Hän laulaa itsekseen "Alice on minun" ("Alice è mia").

Seuraava Falstaffin vieras on Ford. Falstaff ei tiedä, kuka hän on. Ford sanoo, että hänen nimensä on Master Brook (Signor Fontana). Hän antaa Falstaffille kukkaron, jossa on hopeaa, ja kertoo olevansa rakastunut Fordin emäntään (Alice). Hän pyytää Falstaffia hankkimaan hänet itselleen. Falstaff sanoo tapaavansa hänet samana iltapäivänä. Ford kysyy häneltä, tunteeko hän Alicen aviomiehen (eli itsensä). Falstaff sanoo tuntevansa ja kuvailee hänelle, miten kauhea mies Ford on. Kohtaus on hyvin koominen ja siinä on paljon nokkelaa huumoria.

Kun Falstaff menee ulos vaihtamaan vaatteita, Ford osoittaa vihansa. Kun Falstaff palaa, miehet menevät ulos käsi kädessä kuin ystävät ja kiistelevät siitä, kumpi menee ovesta ensin.

Takaisin Fordin talossa neljä naista valmistautuu kiusaamaan Falstaffia. Keskustelusta selviää, että Ford haluaa Nannetten menevän naimisiin tohtori Caiuksen kanssa, joka on nirso vanha mies. Nannette haluaa tietenkin naida nuoren Fentonin.

Kun Falstaff tulee, Alice soittaa luuttua. Mies laulaa hänen säestyksellään. Kun Quickly sanoo Fordin olevan tulossa, he piilottavat Falstaffin verhon taakse. Ford ja hänen miehensä alkavat tutkia talon toista osaa, ja naiset piilottavat Falstaffin ison pyykkikorin sisään, jossa on likaisia vaatteita. Kun Ford palaa, hän kuulee suutelun äänen ja luulee, että se on hänen vaimonsa Falstaffin kanssa, mutta hän huomaa, että kyseessä ovat Nannetta ja Fenton. Ford lähtee raivoissaan ulos, ja naiset heittävät pyykkikorin nopeasti ikkunasta Thames-jokeen. Kun Ford palaa takaisin, hänen vaimonsa vie hänet ikkunan luo, ja hän näkee Falstaffin, joka on hyvin märkä, nousevan joesta.

III näytös

Falstaff toipuu majatalossa. Hän on hyvin äreä, mutta alkaa piristyä, kun hänelle tuodaan viiniä. Emäntä Quickly tulee sisään ja sanoo, että Falstaff voi tavata Alicen, mutta hän ei ole oikein sillä tuulella. Lopulta Quickly onnistuu suostuttelemaan hänet tapaamaan Alicen Herne the Hunter's Oakissa Windsorin metsässä. Taru kertoo mustasta metsästäjästä, joka hirtti itsensä tähän puuhun, ja siksi paikalla kummittelee noitia ja haltioita. Falstaffille sanotaan, että hänen on naamioituttava mustaksi metsästäjäksi.

Miehet ja naiset laulavat kokonaisuuden, jossa he kuvaavat juonta, jonka he ovat laatineet kiusatakseen Falstaffia. Ford juonittelee myös ilmoittaakseen, että Caius nai Nannetten.

Viimeinen kohtaus tapahtuu yöllä Herne's Oakin alla. Kuu paistaa. Fenton laulaa aarian. Falstaff ilmestyy valepuvussaan, päässään sarvipari ja käärittynä suureen viittaan. Keskiyö koittaa. Hetken hän on yksin Alicen kanssa, mutta sitten Alice jättää hänet yksin. Nannetta on naamioitunut keijujen kuningattareksi. Hän ja hänen ystävänsä laulavat kaunista musiikkia. Falstaff on piilottanut kasvonsa viitan alle, mutta kaikki menevät hänen luokseen ja kiusaavat häntä. Kun ihmiset riisuvat naamionsa, Falstaff tuntee itsensä todella tyhmäksi, vaikka hän yrittääkin sanoa, että hänen nokkeluutensa auttoi vitsiä. Ford ilmoittaa, että Nannetta menee naimisiin Caiuksen kanssa. Alice johdattaa toisen pariskunnan hänen luokseen, ja hän ilmoittaa, että hekin menevät naimisiin. Kun he riisuvat naamionsa, hän huomaa, että Bardolfo oli naamioitunut Nannettaksi, joten hän menee naimisiin Caiuksen kanssa! Toinen pari oli Fenton ja Nannetta valepuvussa. Nyt Ford näyttää tyhmältä, ja Falstaff käyttää tilaisuutta hyväkseen kiusatakseen häntä. Lopuksi he laulavat "Tutto nel mondo è burla". L'uom è nato burlone" ("Pilailu on ihmisen kutsumus. Viisas on se, joka on iloinen"). Musiikki on fuuga, jota pidetään yleensä vakavana akateemisena muotona, mutta tässä musiikissa tunnelma on iloinen.

Falstaffin olemassaolon puolesta tehtiin kaiverrus ("Missä 'o missä on laulun yönä pyhäinjuuri, enemmän sinulle nousua minussa").