Faust on suuri ooppera viidessä näytöksessä. Musiikin on säveltänyt Charles Gounod (1818–1893), ranskalainen säveltäjä, joka oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä oopperakuvioiden kehittäjistä. Ranskalaisen libreton ovat kirjoittaneet Jules Barbier ja Michel Carré. Libretto perustui Carrén näytelmään Faust et Marguerite. Carren näytelmä puolestaan perustui Johann Wolfgang von Goethen Faustin ensimmäiseen osaan. Ooppera kantaesitettiin Pariisin Théâtre-Lyrique-teatterissa 19. maaliskuuta 1859. Se sai hyvän vastaanoton ja oli nopeasti yleisön suosiossa; ooppera oli Gounodin suurin menestys ja vakiinnutti hänet oopperoiden parissa.

Faust oli yksi 1800-luvun suosituimmista oopperoista. Se oli ensimmäinen ooppera, joka esitettiin New Yorkin Metropolitan-oopperassa lokakuussa 1883. Teoksen näyttämöllinen vaatimus on suuri: lisäksi henkilögalleriaan kuuluu useita pää- ja sivuhahmoja, kuoroja, näyttäviä lavasteita sekä runsaasti pukukohtauksia, minkä vuoksi Faust on mainittu usein kalliiden ja vaativien tuotantojen joukossa. Oopperan esitykset ovat vähentyneet vuodesta 1950 lähtien, osin siksi että modernit oopperatalot suosivat pienempiä ja edullisempia tuotantoja. Kalleudestaan huolimatta oopperaa esitetään edelleen maailmanlaajuisesti ja se on yleisesti tunnustettuosa oopperarepertuaarin klassikoista; se on Operabase-listalla esitetyimpien oopperoiden joukossa sijalla 35.

Juoni lyhyesti ja teemat

Ooppera kertoo vanhenevasta oppineesta Faustista, joka on kyllästynyt elämäänsä ja tekee liiton paholaisen, Méphistophélèsin, kanssa saadakseen nuoruuden ja nautinnon takaisin. Méphistophélès johdattaa Faustin rakkaustarinaan nuoren Margueriten (Gretchen) kanssa. Romantiikka johtaa traagisiin seurauksiin: Margueriten perhesuhteet rikkoutuvat, hänen veljensä Valentin tapetaan, ja Marguerite kärsii yhteiskunnallisesta tuomiosta sekä henkilökohtaisesta tragediasta. Lopussa ooppera korostaa sovituksen ja pelastuksen teemoja – Goethen laajojen filosofisten kerrosten sijaan libreton painotus on tunteellisessa kertomuksessa ja moraalisissa seurauksissa.

Musiikki ja rakenteellinen tyyli

Gounodin tyyli Faustissa yhdistää ranskalaisen oopperaperinteen ja romanttisen melodiankaaren: teoksessa on runsaasti laulullisia aarioita, duettoja, kuoroja ja näyttäviä ensemblekohtauksia. Oopperasta löytyy useita yleisön rakastamia numeroita, jotka ovat jääneet konserttiohjelmistoihinkin, ja Margueriten osuudet ovat erityisen tunnettuja. Musiikki vaihtaa iloisten ja kevyehköjen hetkien sekä syvien, dramaattisten tunnelmien välillä; Méphistophélèsin rooli tuo mukaan sarkastista, tummaa väriä orkesterikirjoitukseen.

Pääroolit ja äänityypit

  • Faust – tenori
  • Méphistophélès – basso
  • Marguerite (Gretchen) – sopraano
  • Valentin – baritoni
  • Siébel – mezzosopraano (pojanpuku), sivurooli

Esityshistoria ja muunnelmat

Alkuperäisen version jälkeen Faustista tehtiin useita uudistuksia ja muunnelmia, muun muassa lavastusten ja balettikohtauksien suhteen eri tuotantopaikkojen vaatimusten mukaan. Teoksen sovituksia on myös muokattu esityskäytäntöjen ja makujen muuttuessa. Oopperaa on käytetty usein myös populaarikulttuurin viittauksena; esimerkiksi vuoden 1925 mykkäelokuvassa The Phantom of the Opera viitataan oopperaan kohtauksissa ja tunnelmissa.

Merkitys ja nykylukema

Faust nähtiin pitkään esimerkkinä ranskalaisesta lyyrisestä oopperasta ja sen vaikutus näkyy sekä sävelkielellä että oopperan dramaturgian perinteissä. Vaikka sen esitysmäärät ovat laskeneet 1950-luvun jälkeen, teos kuuluu edelleen vakavasti otettuihin ohjelmistoihin ja nousee ajoittain esiin suurissa oopperataloissa. Sen laaja tunnettu musiikki, vahvat roolit ja intensiivinen tarina pitävät Faustin elävänä klassikkona, joka tarjoaa laulajille ja kapellimestareille näyttämö- ja musiikillisia haasteita.