Garrotte (garrote) – kuristusvälineen määritelmä ja historia

Garrotia on käytetty vuosisatojen ajan hiljaiseen salamurhaan. Thuggee-kultti käytti sitä laajalti 1700- ja 1700-luvun Intiassa. Garrote voidaan valmistaa monista materiaaleista, kuten slik-huiveista, köysistä, kaapelisiteistä, kalastussiimoista, nailonista ja jopa kitaran jousista, puhelinjohdosta ja pianonlangasta. Intialaisessa versiossa garrotesta oli usein keskellä solmu, jonka avulla kurkunpää puristettiin ja samalla painettiin uhrin selkää, yleensä jalan tai polven avulla.

Garrotten kiristämiseen voidaan käyttää keppiä (espanjankielinen sana viittaa itse asiassa itse keppiin). Espanjaksi termi voi viitata myös köyteen ja keppiin, joita käytetään raajan kuristamiseen kidutusvälineenä.

Toisesta maailmansodasta lähtien sotilaat ovat säännöllisesti käyttäneet kuristinta aseena äänettömänä keinona eliminoida (eliminoida) vartijoita ja muuta vihollisen henkilöstöä. Garrottien käytön opettaminen kuuluu monien sotilaallisten eliittijoukkojen ja erikoisjoukkojen koulutukseen. Tyypillinen sotilaallinen garrotte koostuu kahdesta puukahvasta, jotka on kiinnitetty joustavaan vaijeriin; vaijeri pujotetaan vartijan pään yli ja vedetään kireälle yhdellä liikkeellä. Ranskan muukalaislegioonan sotilaat käyttivät erityyppistä kaksoissilmukan garrottea (la loupe), jossa kaksinkertainen köyden tai narun kierre pudotetaan uhrin kaulan ympärille ja vedetään sitten kireälle. Vaikka uhri vetäisikin toisesta kierteestä, hän onnistuu vain kiristämään toista.

Garrote oli Espanjassa satojen vuosien ajan tärkein kuolemanrangaistukseen käytetty väline. Alun perin se oli teloitus, jossa tuomittu tapettiin lyömällä häntä nuijalla (espanjaksi garrote). Myöhemmin tästä kehitettiin kuristuslaite, jossa tuomittu sidottiin puiseen seipään, jonka kaulan ympärille asetettiin köysisilmukka. Silmukkaan asetettiin puukeppi, ja keppiä pyörittämällä köyttä kiristettiin, kunnes tuomittu kuristui kuoliaaksi. Ajan myötä teloitusmenetelmää muutettiin siten, että tuomittu sidottiin puiseen tuoliin, johon teloittaja kiristi metallista nauhaa hänen kaulansa ympärille kampiakselin tai pyörän avulla, kunnes tuomittu tukehtui.

Tämän laitteen muissa versioissa oli kiinteä metallinen terä tai piikki, joka kohdistui selkäytimeen ja aiheutti niskan katkeamisen. Tällainen laite on nähtävissä James Bond -elokuvassa Maailma ei riitä, Coppolan klassikossa Kummisetä ja Banderasin ja Jolien elokuvassa Original Sin. Piikillistä versiota, jota kutsutaan katalonialaiseksi garrotteeksi, käytettiin vielä vuonna 1940. Yhdysvaltain viranomaiset pitivät garrottea jonkin aikaa Filippiineillä sen jälkeen, kun Espanjan siirtomaa valloitettiin vuonna 1898. Sen käyttö lopetettiin vuonna 1902 (laki nro 451, hyväksytty 2. syyskuuta 1902).

Puerto Ricossa amerikkalaiset sotilasviranomaiset teloittivat kuristimen avulla ainakin viisi tuomittua murhaajaa vuonna 1900. Yhdysvaltain sotilaskuvernööri totesi kongressille antamassaan raportissa, että "kuristimella teloittaminen on paljon vähemmän epäinhimillistä ja vastenmielistä kuin hirttämällä teloittaminen". Menetelmä korvattiin kuitenkin hirttämisellä. Vuodesta 1929 lähtien kuolemanrangaistusta ei ole ollut Puerto Ricon laissa.

Osmanien valtakunnassa kuristamalla teloittaminen oli varattu erittäin korkeille virkamiehille ja hallitsijasuvun jäsenille. Toisin kuin espanjalaisessa versiossa, kiristyskauluksen sijasta käytettiin jousijännettä.

Garrottea (lat. laqueus) käytettiin Roomassa tiettävästi jo ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Siihen viitataan kertomuksissa toisesta Catilinen salaliitosta, jossa salaliittolaisia kuristettiin laqueuksella. Työkalu on esitetty joissakin varhaisissa reliefeissä, esim. teoksessa Répertoire de Reliefs grecs et romains, tome I, s. 341 (1919). Sitä käytettiin keskiajalla myös Espanjassa ja Portugalissa. Sitä käytettiin Amerikan valloituksen aikana, erityisesti inkakeisari Atahualpan teloituksessa.

Vuosien 1808-1814 niemimaan sodan aikana ranskalaiset joukot käyttivät säännöllisesti garrottea teloittaakseen espanjalaisia guerrilleroja, pappeja ja muita Napoleonin vallan vastustajia. Varhaisin tunnettu metallinen garrotte ilmestyi Espanjassa noin vuonna 1810, ja 28. huhtikuuta 1828 garrotte julistettiin ainoaksi siviilien teloitusmenetelmäksi Espanjassa.

Toukokuussa 1897 Barcelonassa suoritettiin Espanjan viimeinen julkinen kuristaminen. Sen jälkeen kaikki teloitukset suoritettiin vankiloissa. Vuonna 1935 Espanjan lainsäätäjä hyväksyi lain, jolla kiellettiin asevoimien jäseniä olemasta vapaamuurareita. Tämän määräyksen seurauksena 80 vapaamuuraria kuristettiin kuoliaaksi Málagassa. Tämä oli yksi monista asioista, jotka johtivat levottomuuksiin, joista tuli Espanjan sisällissota.

Viimeiset siviilien teloitukset Espanjassa, molemmat kuristamalla, tapahtuivat heinäkuussa 1959. Kaksi miestä, jotka molemmat oli tuomittu poliisien tappamisesta: ne olivat viimeiset valtion hyväksymät kuristukset Espanjassa. Espanjassa kuristusrangaistus poistettiin vuonna 1978 yhdessä kuolemanrangaistuksen kanssa uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen.

Vuonna 1990 Andorra oli viimeinen maa, joka poisti virallisesti kuolemanrangaistuksen kuristamalla, vaikka tätä menetelmää ei ollut käytetty siellä sitten 1800-luvun lopun.