Gilbertin kenguru (Potorous gilbertii) on australialainen marsupiaali, jota kutsutaan joskus rotankenguruiksi. Sillä on teräväkärkiset kasvot ja se on noin kanin kokoinen. Turkki on yleensä harmaanruskea tai kastanjan sävyinen, ja eläimellä on pitkähkö häntä, pyöreät korvat ja voimakkaat takaraajat, joilla se liikkuu hyppien ja loikkien. Gilbertin potoroo on yöaktiivinen ja pääasiassa yksineläjä. Aikoinaan sen luultiin kuolleen sukupuuttoon, mutta uudelleen löydettyään laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Arvioiden mukaan luonnossa oli 1990-luvun lopulla vain muutamia kymmeniä yksilöitä, minkä vuoksi Gilbertin potoroo on yksi maailman harvinaisimmista nisäkkäistä.
Ne elävät pienellä, noin 1 000 hehtaarin alueella lounaisrannikolla Albanyn lähellä Länsi-Australiassa. Tämä alue kuuluu Two Peoples Bayn luonnonsuojelualueeseen. Gilbertin potoroot on siirretty ja vapautettu myös läheiselle Bald Island -saarelle, ja siirrot ovat osoittautuneet lisääntymisen kannalta menestyksekkäiksi. Lisäksi lajia on otettu hoito- ja lisääntymisohjelmiin, jotta kannan eloonjäämismahdollisuuksia voidaan parantaa.
Elintavat ja ruokavalio
Gilbertin potoroo on tärkeä osa paikallista metsän ekosysteemiä, koska se ravintoisuutensa ansiosta levittää sienien itiöitä ja auttaa maaperän ravinteiden kiertoa. Se on pääasiassa sieniä syövä (mykofagi), mutta sen ruokavalioon kuuluvat myös juurekset, lieden alta löytyvä kasvijäte ja satunnaisesti hyönteiset. Eläin liikkuu yön aikana etsien ruokaa tiheässä aluskasvillisuudessa ja lehtikerroksessa.
Lisääntyminen
Gilbertin potoroot ovat marsupiaaleja: naaras kantaa poikasta vatsalaukun kaltaisessa pussissa (pussissa kehittyvä poikanen = joey). Yleensä yksi poikanen syntyy kerrallaan, ja emä hoitaa sitä pussissa useita kuukausia ennen kuin poikanen alkaa tutkia pesän ulkopuolta. Pieni populaatio ja hidas lisääntyminen ovat omiaan tekemään lajista erityisen haavoittuvan.
Uhat
- Vieraslajit ja petoeläimet: erityisesti Euroopasta tuodut punakettu ja villit kissat ovat olleet kohtalokkaita Gilbertin potoroille.
- Elinympäristön pirstoutuminen ja palot: voimakkaat maastopalot ja elinympäristön häviäminen pienentävät kantaa ja käytettävissä olevaa suoja-aluetta.
- Pieni populaatiokoko: sukupuuttoon johtava genetiikan köyhtyminen, taudit ja sattumanvaraiset tapahtumat muodostavat jatkuvan uhan.
Suojelutoimet
Gilbertin potoroon pelastamiseksi on toteutettu useita suojelutoimia: elinympäristön suojelu Two Peoples Bayn alueella, petoeläinten torjunta ja seuranta, hoito- ja lisääntymisohjelmat sekä siirrot turvasaarille kuten Bald Islandille. Lisäksi tehdään palo- ja maisemanhoitoa, korvaavaa suojelualuetta etsitään ja siirtoja suunnitellaan vähentämään sukupuuttoon liittyvää riskiä. Kansainvälisesti laji on saanut huomion myös luonnonsuojeluyhteisöissä, ja siihen kohdistuvat toimet jatkavat kannan elvyttämistä.
Miksi Gilbertin potoroo on tärkeä?
Gilbertin potoroo on sekä biologinen että symbolinen muistutus pienten populaatioiden haavoittuvuudesta ja ihmisen vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen. Sen säilyttäminen auttaa turvaamaan ainutlaatuista australialaista ekologiaa ja korostaa tarvetta pitkäjänteiselle luonnonsuojelulle.
Vaikka lajin tulevaisuus on edelleen haasteellinen, onnistuneet siirrot ja suojelutyö antavat toivoa. Jatkuva valvonta, hoitotoimet ja yhteisön tuki ovat ratkaisevia, jotta Gilbertin potoroo säilyy luonnossa tuleville sukupolville.
