Kanit ovat nisäkkäitä, jotka kuuluvat järjestykseen Lagomorpha. Ne luokiteltiin aiemmin jyrsijöihin, mutta nykyisin ne kuuluvat Lagomorpha-lahkoon yhdessä pikan ja jäniksen kanssa. Biologisen luokittelun mukaan kanit ovat läheistä sukua jäniksille, mutta niillä on omat taksonomiset erityispiirteensä.
Ulkonäkö ja anatomia
Kaneilla on pitkät korvat, vahvat takaraajat ja pehmeä turkki. Niiden etuhampaat kasvavat jatkuvasti, joten hampaiden kuluminen on tärkeää — siksi kaneille tarjotaan runsaasti heinää ja kuitupitoista ruohoa. Kanien ruoansulatus on erikoistunut: ne tuottavat pehmeitä, ravinnerikkaita ulosteita (ns. keko- eli kääpiöpapanoita), joita ne syövät uudelleen (caecotrophy) saadakseen riittävästi vitamiineja ja mikrobeja.
Levinneisyys, elinympäristö ja ruokavalio
Kotieläiminä pidettävät kanit ovat alkuperältään eurooppalaisia, mutta nykyään niitä elää monissa osissa maailmaa. Luonnossa monet lajit ja populaatiot elävät koloissa (koloissa), joita kutsutaan usein pesiksi. Ne ovat pääosin kasvinsyöjiä: niille maistuvat erilaiset vihanneksia, tuoreet yrtit, ruoho, heinää ja esimerkiksi porkkanoita (porkkanoita tulee antaa kohtuudella sokereiden vuoksi). Pohjoisamerikkalaiset vattupyrstökanit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta.
Reproduktio
Urosta kutsutaan urokseksi ja naarasta usein tammaksi tai emoksi. Kaninpoikasta kutsutaan pennuksi. Englanninkielinen lyhenne "kit" tulee sanasta "kitten". Kanien tiineysaika on noin 31 päivää. Naaras voi saada yhdestä pentueesta yleensä useita poikasia (usein 4–8), ja vuosittain naarat voivat saada useita pentueita, mikä tekee kannanhoidosta tehokasta luonnossa ja kasvatuksessa.
Käyttäytyminen ja sosiaalisuus
Kanit ovat sosiaalisia eläimiä, joilla on usein monimutkainen sosiaalinen rakenne. Ne muodostavat perheryhmiä ja elävät yhdessä, ja niiden käyttäytymisessä voi näkyä arvojärjestys eli hierarkia. Kanit ilmaisevat tunteitaan ja viestejään kehon liikkein: pörhistely, doikkailu (chin marking), pomppiminen ja jalkojen naputtelu ovat yleisiä viestintätapoja. Koska kanit ovat saaliseläimiä, ne ovat herkästi varuillaan ja reagoivat ympäristön muutoksiin.
Viholliset ja puolustus
Kaneilla on paljon luonnollisia vihollisia. Niitä uhkaavat muun muassa: ketut, sudet, kojootit, ilvekset, puumat, kotkat, kotieläiminä pidetyt koirat, karhut, supikoirat, haisunäädät, mäyrät, pöllöt, minkit, näädät ja käärmeet. Ihmisten tiedetään myös metsästävän kaneja. Luonnollinen puolustuskäyttäytyminen sisältää jäämisen paikoilleen, varoittavan äänen tai pomppimisen ja lopulta nopean pakoonlähdön koloihin, joissa ne ovat paremmin suojassa. Kanin korvilla on monia tehtäviä: ne toimivat saalistajien havaitsemisessa, merkityksenantajina ja lämpötilan säätelyyn.....
Kanit lemmikkinä — hoito ja hyvinvointi
Kanit sopivat monelle perheelle, mutta ne vaativat erityishoitoa ja tilaa. Seuraavassa keskeisimmät asiat, jotka jokaisen kanejaan harkitsevan tulisi tietää:
- Häkin ja tilan tarve: kanille tulee tarjota riittävän suuri häkki tai häkki+karsina-yhdistelmä sekä päivittäinen mahdollisuus juosta ja hyppiä vapaasti valvotussa tilassa. Sisäkani viihtyy yleensä paremmin ja on suojassa petoeläimiltä ja äärilämpötiloilta.
- Ruokavalio: päivittäinen lautasellinen tuoreita vihanneksia, jatkuvasti saatavilla hyvälaatuista heinää sekä pieni määrä täysrehua. Vältä liiallista makeaa ja tärkkelyspitoista ruokaa. Muista, että kanit tekevät myös caecotrofia, joten niiden ruoansulatuksen toimivuus on elintärkeää.
- Terveys ja rokotukset: kanit voivat sairastua mm. myxomatokseen ja RHD-tautiin (kanirutto). Monilla alueilla suositellaan tai vaaditaan rokotuksia. Säännöllinen eläinlääkärin tarkastus ja hampaiden seuranta ovat tärkeitä.
- Kastrointi/sterilointi: sukupuolielinten leikkaukset vähentävät aggressiota, virtsaamiseen liittyvää merkkailua ja voivat ehkäistä tiettyjä sairauksia. Se on suositeltavaa erityisesti, jos yhdistetään useampia kaneja.
- Käsittely ja sosiaalistaminen: kania tulee käsitellä rauhallisesti ja aina tukien takaruumiin — ei koskaan nostaa aurakäsiä tai pelotellen. Kanojen yhteen totuttaminen vaatii aikaa ja oikean menetelmän (esim. hajuterapia ja valvotut tapaamiset).
- Kampaus ja hygienia: pitkäkarvaiset rodut tarvitsevat säännöllistä harjausta solmujen estämiseksi. Samoin kynsien leikkaus ja korvien, silmien sekä suun tarkastus kuuluvat hoitorutiiniin.
- Virikkeet ja liikunta: kanit tarvitsevat virikkeitä kaivamiseen, pureskeluun ja piilotteluun. Pahvilaatikot, paperirullat ja turvalliset pureskeltavat puupalikat sopivat hyvin. Päivittäinen ulkoilu valvotusti tai turvallisessa tarhassa pitää ne kunnossa ja ehkäisee käyttäytymisongelmia.
- Seurallisuus: kanit ovat sosiaalisia eläimiä — monet viihtyvät paremmin parin tai lauman jäsenenä. Yksin pitäminen voi johtaa tylsyyteen tai käytöshäiriöihin; toisaalta yhteensopivuus on tärkeää, jotta ei synny tappeluja.
Elinikä ja rotuvariaatiot
Kotoperäisten kanien elinikä on tyypillisesti 8–12 vuotta, joillain yksilöillä voi olla jopa pidempi elinikä. Lemmikkikaneja on monenlaisia rotuja: pienistä kääpiöroduista suuriin liharotuihin. Rotuja valittaessa kannattaa ottaa huomioon häkkikoko, hoitotarpeet (esim. pitkäkaraisuus) ja luonne.
Tärkeitä huomioita lopuksi
Ennen kanin hankintaa kannattaa miettiä sitoutumista: kanit vaativat aikaa, hoitoa ja eläinlääkärinhoitoa. Ne eivät ole "helppoja" lemmikkejä pienellä hoidolla, mutta oikein hoivattuna ne ovat seurallisia, älykkäitä ja kiintyvät usein hoitajiinsa. Mahdollisissa terveysongelmissa käänny eläinlääkärin puoleen.
