Glycyrrhiza: lakritsikasvit, lajit, levinneisyys ja käyttö

Glycyrrhiza-lakritsi: lajisto, levinneisyys ja käyttö — opi lajien eroista, viljelystä sekä perinteisestä ja teollisesta käytöstä.

Glycyrrhiza on noin 18 lajin suku sienikasvien heimossa (Fabaceae, Leguminosae). Sitä esiintyy Aasiassa, Australiassa, Euroopassa ja Amerikassa. Se tunnetaan parhaiten lakritsista (brittiläinen englanti, amerikkalainen lakritsi), joka on Välimeren alueelta peräisin olevan G. glabra -lajin tuote. G. glabraa viljellään hyvin vähän Pohjois-Amerikassa, mutta amerikkalainen lakritsi G. lepidota on siellä yleinen kotoperäinen laji. Myös venäläistä lakritsaa (G. echinata) ja kiinalaista lakritsaa (G. uralensis, kiinaksi gāncǎo, 甘草; kirjaimellisesti "makea ruoho" tai "makea yrtti") viljellään, ja jälkimmäinen on tärkeä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.

Huom. yllä olevaan alkuperäiseen tekstikappaleeseen on sisällytetty linkkejä alkuperäisessä muodossaan. Kirjallisuudessa Glycyrrhiza-lajin heimoksi merkitään palkokasvit (Fabaceae), ja suvun lajit ovat monivuotisia palkokasveja.

Kuvaus

Glycyrrhiza-suvun kasvit ovat yleensä monivuotisia, ruoho- tai pensasmaisia palkokasveja. Niillä on parilehdykkäisiä lehtiä, pienikukkaisia, usein violetteja tai vaaleanpunaisia kukintoja ja palkoja, jotka sisältävät siemeniä. Suvun tärkein tunnus on voimakkaasti makea, ruskehtava tai kellertävä juurakko ja varsinaiset juuret, jotka sisältävät makeita glykosideja.

Kemiallinen koostumus ja vaikutukset

Glycyrrhiza-juurten pääasiallinen makeuttaja ja aktiivinen ainesosa on glykyrritsiini (glycyrrhizic acid), joka on monimutkainen saponiinijohdannainen. Lisäksi juurissa on flavonoideja (esim. liquiritin), kumariineja ja muita fenoliyhdisteitä. Glykyrritsiini on huomattavasti makeampää kuin sakkaroosi ja antaa lakritsille sen ominaisen maun. Lääketieteellisesti glykyrritsiini vaikuttaa muun muassa tulehdusta hilliten ja limaa irrottavasti, mutta se voi myös estää 11β-hydroxysteroid dehydrogenase -entsyymiä aiheuttaen pseudoaldosteronismia (turvotusta, verenpaineen nousua, kaliumin laskua).

Käyttö

Glycyrrhiza-lajeja käytetään monipuolisesti:

• Makeiset ja makuaineet: lakritsinvalmistus perustuu G. glabra-juureen; lakritsivalmisteita käytetään myös makeisissa, juomissa ja tupakkatuotteissa.
• Perinteinen ja nykylääketiede: G. uralensis on merkittävä rohtoyrtti perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä (gāncǎo). Glycyrrhiziiniä on käytetty yskänlääkkeissä ja tulehdusta hillitsevissä valmisteissa; joissakin tutkimuksissa on tutkittu myös maksatukoksia lievittäviä vaikutuksia.
• Kosmetiikka ja elintarviketeollisuus: juurien uutetta käytetään maku- ja hajusteissa sekä kosmetiikassa.
• Kansanlääkintä: useissa kulttuureissa lakritsijuuri on ollut rohdosvaikutteinen yrtti esim. vatsavaivoihin ja limakalvojen rauhoittamiseen.

Kasvatus ja levinneisyys

Glycyrrhiza-lajit viihtyvät usein aurinkoisilla, kuivahkoilla ja läpäisevillä mailla. Ne leviävät siemenistä ja voimakkaasta juurakosta; juurakkoa voidaan käyttää myös taimituotantoon. Joitain lajeja viljellään kaupallisesti erityisesti juurien hyötykäytön vuoksi (esim. G. glabra, G. uralensis, G. inflata). Osalle lajeista on luonteenomaista leveä levinneisyys Aasiassa ja Euroopassa, osa on kotoperäisiä Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.

Haittavaikutukset ja turvallisuus

Vaikka lakritsi on monille tuttu maku, glykyrritsiinilla on haittavaikutuksia suurina annoksina. Pitkäaikainen tai runsas käyttö voi aiheuttaa:

• verenpaineen nousua
• turvotusta
• hypokalemiaa (alhainen kalium)
• pseudohyperaldosteronismia (kortikosteroidien kaltaisia oireita)

Tästä syystä raskaana olevien, verenpainelääkitystä käyttävien tai diureetteja käyttävien kannattaa varoa lakritsivalmisteita. Useat viranomaiset määrittelevät turvallisia päivittäisrajauksia glykyrritsiinin saannille.

Lajeja (valikoima)

Glycyrrhiza-sukuun kuuluu noin 18 lajia. Alla on valikoima tunnetuimpia ja yleisimmin mainittuja lajeja:

• Glycyrrhiza glabra — yleisin eurooppalainen/ Välimeren alueen lakritsi, tärkeä makeis- ja makuaineen lähde.
• Glycyrrhiza uralensis — kiinalainen lakritsi (gāncǎo), merkittävä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.
• Glycyrrhiza lepidota — amerikkalainen lakritsi (native American licorice), esiintyy Pohjois-Amerikassa.
• Glycyrrhiza echinata — venäläiseksi lakritsaksi kutsuttu lähisukulainen, käytetty rohdoksena ja mausteena.
• Glycyrrhiza inflata — esiintyy Aasiassa; eräitä eroja kemiallisessa koostumuksessa verrattuna G. glabra -lajeihin.
• Muita lajeja ja alueellisia muotoja on olemassa yhteensä noin 18 (lajien taksonomia voi vaihdella lähteittäin).

Lisätietoja saa kasvitieteellisistä lähteistä ja rohdoskasvien tietokannoista, joista löytyvät tarkemmat määritykset, lajikohtaiset levinneisyystiedot ja käyttöohjeet. Muista huomioida turvallisuusohjeet ja mahdolliset yhteisvaikutukset lääkitysten kanssa ennen lakritsivalmisteiden käyttöä lääketieteellisiin tarkoituksiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuinka monta lajia Glycyrrhiza-suvussa on?

K: Mihin sukuun Glycyrrhiza kuuluu?

K: Missä Glycyrrhiza esiintyy?

K: Mistä Glycyrrhiza tunnetaan parhaiten?

K: Kasvatetaanko G. glabraa Pohjois-Amerikassa?

K: Mikä Glycyrrhiza-laji on tärkeä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä?

K: Mitä muita Glycyrrhiza-lajeja viljellään G. glabran ja G. uralensiksen lisäksi?

Hae kirjaimella