Struma (lat. struma), jota kutsutaan myös kilpirauhasen laajentumaksi, on turvotus kaulassa (Aatamin omenan tai kurkunpään alapuolella). Se syntyy, kun kilpirauhanen suurenee — yksi yleisimmistä syistä on, että elimistö ei saa riittävästi jodia — mutta taustalla voi olla myös autoimmuunisairaus, solukyhmyt, tulehdus, lääkeaineet tai harvinaisemmin kasvain.

Oireet

  • Näkyvä tai tuntuva pullistuma kaulassa.
  • Tunne kaulassa tiiviydestä tai paineesta, erityisesti makuulla tai kaulan taivutuksessa.
  • Nielemisvaikeudet tai ruokatorven tunnepuristus, jos struma painaa nielua.
  • Hengitysongelmat tai hengenahdistus suurissa struumoissa.
  • Äänen käheys, jos kilpirauhanen painaa äänihermoa.
  • Joissain tapauksissa kilpirauhasen toiminta voi muuttua: oireita voi olla sekä kilpirauhashormonien liikatoiminnasta (väsymättömyys, laihtuminen, sydämentykytys) että vajaatoiminnasta (väsymys, painonnousu, kylmyyden sieto heikkenee), tai potilas voi olla oireeton (eutyreoottinen).

Yleisimmät syyt

  • Jodin puute: maailmanlaajuisesti tavallisimpia syitä. Jodinpuute voi johtaa kilpirauhasen kompensoivaan kasvamiseen.
  • Autoimmuunisairaudet: Hashimoton tyreoiditis (voi aiheuttaa vajaatoimintaa) tai Gravesin tauti (voi aiheuttaa liikatoimintaa) voivat näkyä strumana.
  • Monisolukyhmyt (nodulaarinen struma): yksittäiset tai useat kyhmyt kilpirauhasessa.
  • Tulehdus (tyreoiditis), kuten subakuutti tyreoiditis.
  • Lääkkeet ja altistukset: tietyt lääkkeet tai kemikaalit voivat vaikuttaa kilpirauhaseen.
  • Harvinaisemmin hyvän- tai pahanlaatuiset kasvaimet.

Diagnoosi

  • Lääkäri arvioi kaulan tuntuman ja koko kilpirauhasen kliinisesti.
  • Verikokeet: TSH, fT4 ja tarvittaessa fT3 selvittävät kilpirauhasen toiminnan.
  • Kaulalta otettavat kuvantamistutkimukset: ultranääni on yleisin ja kertoo koon, rakenteen ja kyhmyjen ominaisuuksista.
  • Skintigrafia (radiojoditutkimus) voi auttaa erottamaan "kuumat" ja "kylmät" alueet nodulaarisessa strumassa.
  • Pienen neulanäytteen (fine‑needle aspiration, FNA) solunäyte otetaan, jos ultrassa on epäilyttävä kyhmy, jotta voidaan poissulkea syöpä.

Hoito

Hoito riippuu syystä, struman koosta, oireista ja kilpirauhasen toiminnasta:

  • Seuranta: pieni, oireeton struma voidaan usein seurata säännöllisillä lääkärikäynneillä ja ultraäänellä.
  • Jodin lisääminen: jos syynä on jodin puute, riittävä jodin saanti (esim. jodioitu suola, jodilisät lääkärin ohjeen mukaan) voi estää lisäkasvua ja joskus pienentää strumaa.
  • Lääkitys: kilpirauhashormonikorvaushoito (lt4/levotyroksiini) voi joissain tapauksissa pienentää strumaa, erityisesti jos siihen liittyy vajaatoiminta. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan antitthyreoideilla tai muilla hoidoilla.
  • Radiojodihoito: käytetään joissain tapauksissa, erityisesti liikatoiminnan ja suuremman sympomaattisen struman hoidossa.
  • Leikkaus (osittainen tai koko kilpirauhasen poisto): harkitaan, jos struma aiheuttaa puristusoireita (nielemis- tai hengitysvaikeus), jos on epäily maligniteetista tai jos potilas haluaa operatiivisen hoidon.

Milloin hakeutua lääkärin arvioon

  • Jos kaulassa ilmestyy nopeasti kasvava patti tai kivulias turvotus.
  • Jos sinulla on nielemis- tai hengitysvaikeuksia tai äänen käheyttä.
  • Jos struma kasvaa nopeasti tai liittyy yleisoireita kuten kilpirauhasen liikatoiminnan oireisiin.
  • Jos olet huolissasi näkyvästä pullistumasta kaulassa.

Mahdolliset komplikaatiot

  • Suurentunut struma voi painaa nielua ja hengitysteitä.
  • Joissain tapauksissa voi kehittyä kilpirauhasen liikatoiminta tai pitkäaikainen vajaatoiminta.
  • Harvinaisesti kyhmy voi olla syöpä, siksi epäilyttävät muutokset tutkitaan tarkemmin.

Ehkäisy ja omahoito

  • Huolehdi riittävästä jodin saannista: käytä tarvittaessa jodioitua suolaa tai noudata terveydenhuollon suosituksia.
  • Pidä säännöllisiä terveystarkastuksia, jos sinulla on kilpirauhasongelmien riskitekijöitä (esim. perheessä esiintyvä kilpirauhassairaus).
  • Ilmoita lääkärille uusista oireista, kuten nopeasta kasvusta, nielemis- tai hengitysvaikeuksista tai äänen muutoksista.

Yleensä struman ennuste riippuu sen syystä: jodinpuute‑striuma on usein hoidettavissa ja ehkäistävissä, autoimmuuninen struma vaatii usein pitkäaikaista seurantaa, ja kyhmyjä tutkitaan huolellisesti maligniteetin poissulkemiseksi. Lääkärin kanssa laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma.