Struma (goitre) – kilpirauhasen laajentuma: oireet, syyt ja hoito

Struma (lat. struma), jota kutsutaan myös kilpirauhasen laajentumaksi, on turvotus kaulassa (Aatamin omenan tai kurkunpään alapuolella). Se syntyy, kun kilpirauhanen suurenee — yksi yleisimmistä syistä on, että elimistö ei saa riittävästi jodia — mutta taustalla voi olla myös autoimmuunisairaus, solukyhmyt, tulehdus, lääkeaineet tai harvinaisemmin kasvain.

Oireet

• Näkyvä tai tuntuva pullistuma kaulassa.
• Tunne kaulassa tiiviydestä tai paineesta, erityisesti makuulla tai kaulan taivutuksessa.
• Nielemisvaikeudet tai ruokatorven tunnepuristus, jos struma painaa nielua.
• Hengitysongelmat tai hengenahdistus suurissa struumoissa.
• Äänen käheys, jos kilpirauhanen painaa äänihermoa.
• Joissain tapauksissa kilpirauhasen toiminta voi muuttua: oireita voi olla sekä kilpirauhashormonien liikatoiminnasta (väsymättömyys, laihtuminen, sydämentykytys) että vajaatoiminnasta (väsymys, painonnousu, kylmyyden sieto heikkenee), tai potilas voi olla oireeton (eutyreoottinen).

Yleisimmät syyt

• Jodin puute: maailmanlaajuisesti tavallisimpia syitä. Jodinpuute voi johtaa kilpirauhasen kompensoivaan kasvamiseen.
• Autoimmuunisairaudet: Hashimoton tyreoiditis (voi aiheuttaa vajaatoimintaa) tai Gravesin tauti (voi aiheuttaa liikatoimintaa) voivat näkyä strumana.
• Monisolukyhmyt (nodulaarinen struma): yksittäiset tai useat kyhmyt kilpirauhasessa.
• Tulehdus (tyreoiditis), kuten subakuutti tyreoiditis.
• Lääkkeet ja altistukset: tietyt lääkkeet tai kemikaalit voivat vaikuttaa kilpirauhaseen.
• Harvinaisemmin hyvän- tai pahanlaatuiset kasvaimet.

Diagnoosi

• Lääkäri arvioi kaulan tuntuman ja koko kilpirauhasen kliinisesti.
• Verikokeet: TSH, fT4 ja tarvittaessa fT3 selvittävät kilpirauhasen toiminnan.
• Kaulalta otettavat kuvantamistutkimukset: ultranääni on yleisin ja kertoo koon, rakenteen ja kyhmyjen ominaisuuksista.
• Skintigrafia (radiojoditutkimus) voi auttaa erottamaan "kuumat" ja "kylmät" alueet nodulaarisessa strumassa.
• Pienen neulanäytteen (fine‑needle aspiration, FNA) solunäyte otetaan, jos ultrassa on epäilyttävä kyhmy, jotta voidaan poissulkea syöpä.

Hoito

Hoito riippuu syystä, struman koosta, oireista ja kilpirauhasen toiminnasta:

• Seuranta: pieni, oireeton struma voidaan usein seurata säännöllisillä lääkärikäynneillä ja ultraäänellä.
• Jodin lisääminen: jos syynä on jodin puute, riittävä jodin saanti (esim. jodioitu suola, jodilisät lääkärin ohjeen mukaan) voi estää lisäkasvua ja joskus pienentää strumaa.
• Lääkitys: kilpirauhashormonikorvaushoito (lt4/levotyroksiini) voi joissain tapauksissa pienentää strumaa, erityisesti jos siihen liittyy vajaatoiminta. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan antitthyreoideilla tai muilla hoidoilla.
• Radiojodihoito: käytetään joissain tapauksissa, erityisesti liikatoiminnan ja suuremman sympomaattisen struman hoidossa.
• Leikkaus (osittainen tai koko kilpirauhasen poisto): harkitaan, jos struma aiheuttaa puristusoireita (nielemis- tai hengitysvaikeus), jos on epäily maligniteetista tai jos potilas haluaa operatiivisen hoidon.

Milloin hakeutua lääkärin arvioon

• Jos kaulassa ilmestyy nopeasti kasvava patti tai kivulias turvotus.
• Jos sinulla on nielemis- tai hengitysvaikeuksia tai äänen käheyttä.
• Jos struma kasvaa nopeasti tai liittyy yleisoireita kuten kilpirauhasen liikatoiminnan oireisiin.
• Jos olet huolissasi näkyvästä pullistumasta kaulassa.

Mahdolliset komplikaatiot

• Suurentunut struma voi painaa nielua ja hengitysteitä.
• Joissain tapauksissa voi kehittyä kilpirauhasen liikatoiminta tai pitkäaikainen vajaatoiminta.
• Harvinaisesti kyhmy voi olla syöpä, siksi epäilyttävät muutokset tutkitaan tarkemmin.

Ehkäisy ja omahoito

• Huolehdi riittävästä jodin saannista: käytä tarvittaessa jodioitua suolaa tai noudata terveydenhuollon suosituksia.
• Pidä säännöllisiä terveystarkastuksia, jos sinulla on kilpirauhasongelmien riskitekijöitä (esim. perheessä esiintyvä kilpirauhassairaus).
• Ilmoita lääkärille uusista oireista, kuten nopeasta kasvusta, nielemis- tai hengitysvaikeuksista tai äänen muutoksista.

Yleensä struman ennuste riippuu sen syystä: jodinpuute‑striuma on usein hoidettavissa ja ehkäistävissä, autoimmuuninen struma vaatii usein pitkäaikaista seurantaa, ja kyhmyjä tutkitaan huolellisesti maligniteetin poissulkemiseksi. Lääkärin kanssa laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Hae kirjaimella