Struma (goitre) – kilpirauhasen laajentuma: oireet, syyt ja hoito

Struma (kilpirauhasen laajentuma) – tunnista oireet, syyt ja tehokkaat hoitovaihtoehdot. Lue selkeät ohjeet diagnoosiin, ehkäisyyn ja hoitoon.

Struma (lat. struma), jota kutsutaan myös kilpirauhasen laajentumaksi, on turvotus kaulassa (Aatamin omenan tai kurkunpään alapuolella). Se syntyy, kun kilpirauhanen suurenee — yksi yleisimmistä syistä on, että elimistö ei saa riittävästi jodia — mutta taustalla voi olla myös autoimmuunisairaus, solukyhmyt, tulehdus, lääkeaineet tai harvinaisemmin kasvain.

Oireet

• Näkyvä tai tuntuva pullistuma kaulassa.
• Tunne kaulassa tiiviydestä tai paineesta, erityisesti makuulla tai kaulan taivutuksessa.
• Nielemisvaikeudet tai ruokatorven tunnepuristus, jos struma painaa nielua.
• Hengitysongelmat tai hengenahdistus suurissa struumoissa.
• Äänen käheys, jos kilpirauhanen painaa äänihermoa.
• Joissain tapauksissa kilpirauhasen toiminta voi muuttua: oireita voi olla sekä kilpirauhashormonien liikatoiminnasta (väsymättömyys, laihtuminen, sydämentykytys) että vajaatoiminnasta (väsymys, painonnousu, kylmyyden sieto heikkenee), tai potilas voi olla oireeton (eutyreoottinen).

Yleisimmät syyt

• Jodin puute: maailmanlaajuisesti tavallisimpia syitä. Jodinpuute voi johtaa kilpirauhasen kompensoivaan kasvamiseen.
• Autoimmuunisairaudet: Hashimoton tyreoiditis (voi aiheuttaa vajaatoimintaa) tai Gravesin tauti (voi aiheuttaa liikatoimintaa) voivat näkyä strumana.
• Monisolukyhmyt (nodulaarinen struma): yksittäiset tai useat kyhmyt kilpirauhasessa.
• Tulehdus (tyreoiditis), kuten subakuutti tyreoiditis.
• Lääkkeet ja altistukset: tietyt lääkkeet tai kemikaalit voivat vaikuttaa kilpirauhaseen.
• Harvinaisemmin hyvän- tai pahanlaatuiset kasvaimet.

Diagnoosi

• Lääkäri arvioi kaulan tuntuman ja koko kilpirauhasen kliinisesti.
• Verikokeet: TSH, fT4 ja tarvittaessa fT3 selvittävät kilpirauhasen toiminnan.
• Kaulalta otettavat kuvantamistutkimukset: ultranääni on yleisin ja kertoo koon, rakenteen ja kyhmyjen ominaisuuksista.
• Skintigrafia (radiojoditutkimus) voi auttaa erottamaan "kuumat" ja "kylmät" alueet nodulaarisessa strumassa.
• Pienen neulanäytteen (fine‑needle aspiration, FNA) solunäyte otetaan, jos ultrassa on epäilyttävä kyhmy, jotta voidaan poissulkea syöpä.

Hoito

Hoito riippuu syystä, struman koosta, oireista ja kilpirauhasen toiminnasta:

• Seuranta: pieni, oireeton struma voidaan usein seurata säännöllisillä lääkärikäynneillä ja ultraäänellä.
• Jodin lisääminen: jos syynä on jodin puute, riittävä jodin saanti (esim. jodioitu suola, jodilisät lääkärin ohjeen mukaan) voi estää lisäkasvua ja joskus pienentää strumaa.
• Lääkitys: kilpirauhashormonikorvaushoito (lt4/levotyroksiini) voi joissain tapauksissa pienentää strumaa, erityisesti jos siihen liittyy vajaatoiminta. Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan antitthyreoideilla tai muilla hoidoilla.
• Radiojodihoito: käytetään joissain tapauksissa, erityisesti liikatoiminnan ja suuremman sympomaattisen struman hoidossa.
• Leikkaus (osittainen tai koko kilpirauhasen poisto): harkitaan, jos struma aiheuttaa puristusoireita (nielemis- tai hengitysvaikeus), jos on epäily maligniteetista tai jos potilas haluaa operatiivisen hoidon.

Milloin hakeutua lääkärin arvioon

• Jos kaulassa ilmestyy nopeasti kasvava patti tai kivulias turvotus.
• Jos sinulla on nielemis- tai hengitysvaikeuksia tai äänen käheyttä.
• Jos struma kasvaa nopeasti tai liittyy yleisoireita kuten kilpirauhasen liikatoiminnan oireisiin.
• Jos olet huolissasi näkyvästä pullistumasta kaulassa.

Mahdolliset komplikaatiot

• Suurentunut struma voi painaa nielua ja hengitysteitä.
• Joissain tapauksissa voi kehittyä kilpirauhasen liikatoiminta tai pitkäaikainen vajaatoiminta.
• Harvinaisesti kyhmy voi olla syöpä, siksi epäilyttävät muutokset tutkitaan tarkemmin.

Ehkäisy ja omahoito

• Huolehdi riittävästä jodin saannista: käytä tarvittaessa jodioitua suolaa tai noudata terveydenhuollon suosituksia.
• Pidä säännöllisiä terveystarkastuksia, jos sinulla on kilpirauhasongelmien riskitekijöitä (esim. perheessä esiintyvä kilpirauhassairaus).
• Ilmoita lääkärille uusista oireista, kuten nopeasta kasvusta, nielemis- tai hengitysvaikeuksista tai äänen muutoksista.

Yleensä struman ennuste riippuu sen syystä: jodinpuute‑striuma on usein hoidettavissa ja ehkäistävissä, autoimmuuninen struma vaatii usein pitkäaikaista seurantaa, ja kyhmyjä tutkitaan huolellisesti maligniteetin poissulkemiseksi. Lääkärin kanssa laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Hae kirjaimella